Ensimmäinen kokemus KHL:n ottelusta oli hieno. Meininki Pietarin Jääpalatsissa oli
kovin toisenlaista kuin täällä kotona hiljaisessa SM-liigassa. Katsojia SKA
Pietarin ja Moskovan Dynamon ottelussa eilen keskiviikkona oli 12 295 eli katsomo oli täynnä. Istuin
penkkirivillä 13 eli melko lähellä kaukaloa, mutta siitä huolimatta en kuullut
yhtään tuomarin vihellystä, koska yleisö oli koko ajan lujaa äänessä. Katsojat
tulivat paikoilleen ajoissa, toisin kuin esimerkiksi Hartwall-areenalla
Helsingissä, jossa erätaukojen jälkeen katsojia lamppaa aulatiloista katsomoon
vielä siinä vaiheessa, kun peliä on ehditty pelata useita minuutteja. Kun
ottelu keskiviikkoiltana päättyi, valtaosa katsojista jäi paikoilleen istumaan ja hurraamaan.
Ainoa ongelma on liikenne. Hotellista aivan Pietarin keskustasta hallille meni henkilöautolla kaksi tuntia. Paluumatka sujui sutjakammin, sillä työmatkaliikenteen ruuhkaa ei enää ollut, ja olimme hotellilla takaisin 15 minuutissa. Metro olisi menomatkalla tietenkin joutuisampi, mutta siellä taas on omat ihmisruuhkansa ja tungoksensa.
Ottelu oli loistava. Jukka Jalosen valmentama SKA voitti 6-3, ja Dynamon parhaana pelaajana palkittiin Leo Komarov. SKA:n paras oli tshekki Roman Cervenka, ja yhden maalin teki myös Ilja Kovaltshuk.
Peli isossa kaukalossa oli vauhdikasta, jopa niin hienoa, että tuli väistämättä mieleen Jokerien tilanne ensi kaudella – millaisen joukkueen Jokerit pystyy samaan kasaan, jos aikoo pärjätä näillä markkinoilla. Tehtävä ei ole helppo. Toisaalta näkemäni ottelu edusti KHL:n ehdotonta huippua, ja sitä tasoa Jokerit ei luultavasti kykene ainakaan ensimmäisellä kaudellaan saavuttamaan.
Suomalaiset sanovat, että Jokereiden tilanne on ”haasteellinen”. Venäjällä ei onneksi tätä sanaa ole. Oikeusterminä tietenkin on olemassa haastetta merkitsevä vyzov, mutta Jokereista sanottaisiin Venäjällä, että tilanne on hankala, ongelmallinen tai vaikea. Siinä missä suomalainen sanoo, että Jokereiden tilanteesta ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa osaa sanoa mitään Erkkikään, niin venäläinen sanoo, että ei siilikään. Komarovin nimi muuten tarkoittaa hyttystä.
Nämä kieliasiat selvisivät matkalukemisenani olleesta Arto Mustajoen kirjasta Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus, 2012). Mustajoki on Helsingin yliopiston venäjän kielen professori. Hän selvittää kirjassa myös Pietarin nimihistorian. Vaikka Pietari Suuri perusti kaupungin 300 vuotta sitten, niin kaupungin nimi ei kuitenkaan varsinaisesti viittaa häneen. Nimensä kaupunki sai apostoli Pietarin mukaan, ja nimi otettiin hollanninkielisestä versiosta ”Sankt Pieter Burch”, jolla tarkoitettiin aluksi pelkkää linnoitusta. Myöhemmin kaupungin niminä ovat olleet Petrograd, Leningrad ja nyt taas vuodesta 1991 alkaen Sankt Petersburg.
SKA:n pelipaidan rinnassa lukee edelleen Leningrad, ja tämä nimihän on edelleen olemassa tarkoittaen sitä aluetta, mikä käsittää Pietarin kaupungin ja sen lähialueet (Leningradskaja oblast). SKA on lyhennys sanoista ”Sportivnyj Klub Armii”, mikä tarkoittaa seuran alkuperäistä olemusta: Asevoimien urheiluseura (1946). Nyt koko nimi on ”Hokkeinyi klub SKA Sankt-Peterburg).
Mustajoen kirjassa selvitetään myös se, miten ilmaistaan, kun mennään naimisiin. Kun venäläinen kertoo jonkun miehen menevän naimisiin, mies ”vaimoutuu naisen päälle”. Nainen puolestaan ”menee aviomiehen selän taakse”. Venäläisnaiset eivät tuosta sovinismiin vivahtavasta sanonnasta kiukuttele, sanovat vain, että kakaja raznitsa (mitä väliä sillä on).
Venäjässä kaksi tavallisinta tyttösanaa ovat devotshka ja devushka. Pojista ja miehistä käytetään kollektiivista ilmausta rebjata, mikä on alun perin lapsi-sanan monikko – siis ikuinen lapsi oli tällä kertaa katsomassa jääkiekkoa Pietarissa.
kari.naskinen@gmail.com
Ainoa ongelma on liikenne. Hotellista aivan Pietarin keskustasta hallille meni henkilöautolla kaksi tuntia. Paluumatka sujui sutjakammin, sillä työmatkaliikenteen ruuhkaa ei enää ollut, ja olimme hotellilla takaisin 15 minuutissa. Metro olisi menomatkalla tietenkin joutuisampi, mutta siellä taas on omat ihmisruuhkansa ja tungoksensa.
Ottelu oli loistava. Jukka Jalosen valmentama SKA voitti 6-3, ja Dynamon parhaana pelaajana palkittiin Leo Komarov. SKA:n paras oli tshekki Roman Cervenka, ja yhden maalin teki myös Ilja Kovaltshuk.
Peli isossa kaukalossa oli vauhdikasta, jopa niin hienoa, että tuli väistämättä mieleen Jokerien tilanne ensi kaudella – millaisen joukkueen Jokerit pystyy samaan kasaan, jos aikoo pärjätä näillä markkinoilla. Tehtävä ei ole helppo. Toisaalta näkemäni ottelu edusti KHL:n ehdotonta huippua, ja sitä tasoa Jokerit ei luultavasti kykene ainakaan ensimmäisellä kaudellaan saavuttamaan.
Suomalaiset sanovat, että Jokereiden tilanne on ”haasteellinen”. Venäjällä ei onneksi tätä sanaa ole. Oikeusterminä tietenkin on olemassa haastetta merkitsevä vyzov, mutta Jokereista sanottaisiin Venäjällä, että tilanne on hankala, ongelmallinen tai vaikea. Siinä missä suomalainen sanoo, että Jokereiden tilanteesta ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa osaa sanoa mitään Erkkikään, niin venäläinen sanoo, että ei siilikään. Komarovin nimi muuten tarkoittaa hyttystä.
Nämä kieliasiat selvisivät matkalukemisenani olleesta Arto Mustajoen kirjasta Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus, 2012). Mustajoki on Helsingin yliopiston venäjän kielen professori. Hän selvittää kirjassa myös Pietarin nimihistorian. Vaikka Pietari Suuri perusti kaupungin 300 vuotta sitten, niin kaupungin nimi ei kuitenkaan varsinaisesti viittaa häneen. Nimensä kaupunki sai apostoli Pietarin mukaan, ja nimi otettiin hollanninkielisestä versiosta ”Sankt Pieter Burch”, jolla tarkoitettiin aluksi pelkkää linnoitusta. Myöhemmin kaupungin niminä ovat olleet Petrograd, Leningrad ja nyt taas vuodesta 1991 alkaen Sankt Petersburg.
SKA:n pelipaidan rinnassa lukee edelleen Leningrad, ja tämä nimihän on edelleen olemassa tarkoittaen sitä aluetta, mikä käsittää Pietarin kaupungin ja sen lähialueet (Leningradskaja oblast). SKA on lyhennys sanoista ”Sportivnyj Klub Armii”, mikä tarkoittaa seuran alkuperäistä olemusta: Asevoimien urheiluseura (1946). Nyt koko nimi on ”Hokkeinyi klub SKA Sankt-Peterburg).
Mustajoen kirjassa selvitetään myös se, miten ilmaistaan, kun mennään naimisiin. Kun venäläinen kertoo jonkun miehen menevän naimisiin, mies ”vaimoutuu naisen päälle”. Nainen puolestaan ”menee aviomiehen selän taakse”. Venäläisnaiset eivät tuosta sovinismiin vivahtavasta sanonnasta kiukuttele, sanovat vain, että kakaja raznitsa (mitä väliä sillä on).
Venäjässä kaksi tavallisinta tyttösanaa ovat devotshka ja devushka. Pojista ja miehistä käytetään kollektiivista ilmausta rebjata, mikä on alun perin lapsi-sanan monikko – siis ikuinen lapsi oli tällä kertaa katsomassa jääkiekkoa Pietarissa.
kari.naskinen@gmail.com
