Valtio subventoi Kansallisoopperaa niin, että tuki on jokaista katsojaa kohti
noin 190 euroa. Kävin ottamassa tämän hyödyn pois. Kustannukseni
oopperareissusta olivat:
Pääsylippu 120 euroa
Bensat 26 euroa (Lahti - Helsinki - Lahti)
Pysäköinti 1,50 euroa
Ohjelmavihkonen 6 euroa
Väliajalla kahvia ja pullaa 8 euroa
Yhteensä 162,50 euroa, joten jäin voitolle 37,50 euroa. Kansallisooppera saa valtionavustuksensa veikkausvoittovaroista, ja koska silloin tällöin lottoan ja teen urheiluvedonlyöntejä, olen oman osuuteni oopperan tukemisesta tälläkin tavoin hoitanut.
Ooppera on eliittitaidetta, sanotaan. Onhan tuo 120 euron lippu kallis, mutta vähemmälläkin selviää. Edullisimmat liput katsomaani esitykseen olivat 37 euroa, ja muutamiin halvemmin kustannuksin toteutettuihin oopperoihin pääsee 15 eurolla.
Nykyisin huippuoopperaa pystyy näkemään niinkin, ettei tarvitse edes liikennekustannuksista huolehtia. Finnkinon elokuvateattereissa esitetään säännöllisesti Metropolitan-oopperan (New York) produktioita ja lippu maksaa 26 euroa.
Tarkistin myös, paljonko liput maksavat kevyemmän musiikin konsertteihin, tässä esimerkkejä:
- Arja Koriseva 2.2.2014 Pieksämäellä, 31,50 euroa
- Deep Purple 2.2. Helsingissä, 62,50 euroa
- Cheek 7.2. Kuopiossa, 20,50 euroa
- Juha Tapio 21.2. Jämsässä, 18,50 euroa
- Jenni Vartiainen 27.2. Tampereella, 27,50 euroa
- Kauko Röyhkä 8.3. Lahdessa, 17,50 euroa
Entä se yhteiskunnan tuki oopperalle? Meneekö se vain eliitille? Taloustutkimus Oy:n selvityksen (2002) mukaan Kansallisoopperassa oli käynyt 21 prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista. Yleisön jakauma koulutus- ja ammattitaustan mukaan oli hyvinkin tasainen: peruskoulu- tai ammattitutkinto oli takanaan 30 prosentilla, keskiaste 37 prosentilla ja korkeakoulututkinto 37 prosentilla. Ammattiryhmittäin: johtavassa asemassa olevat 14 %, työväestö 15 %, toimihenkilöt 38 %.
Uudempi tutkimus on Suomen kulttuurirahaston teettämä viime vuodelta. Siinä selvitettiin sekin, miten eri puolueita äänestävät ihmiset suhtautuvat kulttuurilaitosten tarjontaan. Väittämään siitä, että tämä tarjonta on hyvinvoinnille tärkeää, jakautuivat myönteiset kannanilmaisut seuraavasti:
Vihreät 68 %
Vasemmistoliitto 63 %
Sosialidemokraatit 51 %
Kokoomus 49 %
Keskusta 44 %
Perussuomalaiset 23 %
muut 50 %
Ruotsissa on tehty tutkimus siitä, miten kulttuuriharrastukset ja vaikuttavat ihmisten mielentilaan ja terveyteen. Kahdeksan vuotta kestäneessä tutkimuksessa oli mukana 25 000 ihmistä, ja tulokseksi saatiin, että kulttuurikokemukset auttavat sekä psyykkisissä että sydän- ja veronkiertoelinten sairauksissa.
Kansallisoopperan ja muiden taidelaitosten julkinen tuki on monien ihmisten hampaissa – ei pitäisi syytää rahaa niihin, koska olisi tärkeämpiäkin kohteita. Kukapa nämä tärkeysjärjestykset määrittäisi? Sitten jos sanotaan, että varsinkaan huonoina aikoina ei pitäisi taidetta tukea, niin kulttuuri-investointien aikaa ei enää koskaan tulisikaan tällä ajattelulla.
Kansallisooppera ja Helsingin Musiikkitalo ovat eliittiä varten? Puhumattakaan mahdollisesta Guggenheim-museosta, josta kirjailija Jukka-Pekka Wuorikoski kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa, että se olisi tarkoitettu vain rikkaille ja turisteille. Tähän voi vain lainata Pentti Saarikoskea, joka sanoi, että ei pidä luoda taidetta, jota työmies ymmärtää, vaan on luotava työmies, joka ymmärtää taidetta.
Sitten on vielä jako korkeakulttuuriin ja viihteeseen – korkeakulttuuriin ja karkeakulttuuriin. Sitäkään rajaa ei kukaan voi vetää muuten kuin omassa mielessään ja vain itseään koskien. Kun käyn Kansallisoopperassa, Savonlinnassa ja Finnkinon oopperaesityksissä, ne ovat minulle suurinta mahdollista viihdettä.
Oopperatalojen esitystilastoista selviää, mitkä ovat vetävintä tämän lajin viihdettä. Vuosina 2009-13 maailman esitetyimmät oopperat olivat:
1. Giuseppe Verdi: La traviata
2. Georges Bizet: Carmen
3. Giacomo Puccini: La bohème
4. W.A. Mozart: Taikahuilu
5. Giacomo Puccini: Tosca
6. Giacomo Puccini: Madama Butterfly
7. Gioacchino Rossini: Sevillan parturi
8. W.A. Mozart: Figaron häät
9. Giuseppe Verdi: Rigoletto
10. W.A. Mozart: Don Giovanni
kari.naskinen@gmail.com
Pääsylippu 120 euroa
Bensat 26 euroa (Lahti - Helsinki - Lahti)
Pysäköinti 1,50 euroa
Ohjelmavihkonen 6 euroa
Väliajalla kahvia ja pullaa 8 euroa
Yhteensä 162,50 euroa, joten jäin voitolle 37,50 euroa. Kansallisooppera saa valtionavustuksensa veikkausvoittovaroista, ja koska silloin tällöin lottoan ja teen urheiluvedonlyöntejä, olen oman osuuteni oopperan tukemisesta tälläkin tavoin hoitanut.
Ooppera on eliittitaidetta, sanotaan. Onhan tuo 120 euron lippu kallis, mutta vähemmälläkin selviää. Edullisimmat liput katsomaani esitykseen olivat 37 euroa, ja muutamiin halvemmin kustannuksin toteutettuihin oopperoihin pääsee 15 eurolla.
Nykyisin huippuoopperaa pystyy näkemään niinkin, ettei tarvitse edes liikennekustannuksista huolehtia. Finnkinon elokuvateattereissa esitetään säännöllisesti Metropolitan-oopperan (New York) produktioita ja lippu maksaa 26 euroa.
Tarkistin myös, paljonko liput maksavat kevyemmän musiikin konsertteihin, tässä esimerkkejä:
- Arja Koriseva 2.2.2014 Pieksämäellä, 31,50 euroa
- Deep Purple 2.2. Helsingissä, 62,50 euroa
- Cheek 7.2. Kuopiossa, 20,50 euroa
- Juha Tapio 21.2. Jämsässä, 18,50 euroa
- Jenni Vartiainen 27.2. Tampereella, 27,50 euroa
- Kauko Röyhkä 8.3. Lahdessa, 17,50 euroa
Entä se yhteiskunnan tuki oopperalle? Meneekö se vain eliitille? Taloustutkimus Oy:n selvityksen (2002) mukaan Kansallisoopperassa oli käynyt 21 prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista. Yleisön jakauma koulutus- ja ammattitaustan mukaan oli hyvinkin tasainen: peruskoulu- tai ammattitutkinto oli takanaan 30 prosentilla, keskiaste 37 prosentilla ja korkeakoulututkinto 37 prosentilla. Ammattiryhmittäin: johtavassa asemassa olevat 14 %, työväestö 15 %, toimihenkilöt 38 %.
Uudempi tutkimus on Suomen kulttuurirahaston teettämä viime vuodelta. Siinä selvitettiin sekin, miten eri puolueita äänestävät ihmiset suhtautuvat kulttuurilaitosten tarjontaan. Väittämään siitä, että tämä tarjonta on hyvinvoinnille tärkeää, jakautuivat myönteiset kannanilmaisut seuraavasti:
Vihreät 68 %
Vasemmistoliitto 63 %
Sosialidemokraatit 51 %
Kokoomus 49 %
Keskusta 44 %
Perussuomalaiset 23 %
muut 50 %
Ruotsissa on tehty tutkimus siitä, miten kulttuuriharrastukset ja vaikuttavat ihmisten mielentilaan ja terveyteen. Kahdeksan vuotta kestäneessä tutkimuksessa oli mukana 25 000 ihmistä, ja tulokseksi saatiin, että kulttuurikokemukset auttavat sekä psyykkisissä että sydän- ja veronkiertoelinten sairauksissa.
Kansallisoopperan ja muiden taidelaitosten julkinen tuki on monien ihmisten hampaissa – ei pitäisi syytää rahaa niihin, koska olisi tärkeämpiäkin kohteita. Kukapa nämä tärkeysjärjestykset määrittäisi? Sitten jos sanotaan, että varsinkaan huonoina aikoina ei pitäisi taidetta tukea, niin kulttuuri-investointien aikaa ei enää koskaan tulisikaan tällä ajattelulla.
Kansallisooppera ja Helsingin Musiikkitalo ovat eliittiä varten? Puhumattakaan mahdollisesta Guggenheim-museosta, josta kirjailija Jukka-Pekka Wuorikoski kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastossa, että se olisi tarkoitettu vain rikkaille ja turisteille. Tähän voi vain lainata Pentti Saarikoskea, joka sanoi, että ei pidä luoda taidetta, jota työmies ymmärtää, vaan on luotava työmies, joka ymmärtää taidetta.
Sitten on vielä jako korkeakulttuuriin ja viihteeseen – korkeakulttuuriin ja karkeakulttuuriin. Sitäkään rajaa ei kukaan voi vetää muuten kuin omassa mielessään ja vain itseään koskien. Kun käyn Kansallisoopperassa, Savonlinnassa ja Finnkinon oopperaesityksissä, ne ovat minulle suurinta mahdollista viihdettä.
Oopperatalojen esitystilastoista selviää, mitkä ovat vetävintä tämän lajin viihdettä. Vuosina 2009-13 maailman esitetyimmät oopperat olivat:
1. Giuseppe Verdi: La traviata
2. Georges Bizet: Carmen
3. Giacomo Puccini: La bohème
4. W.A. Mozart: Taikahuilu
5. Giacomo Puccini: Tosca
6. Giacomo Puccini: Madama Butterfly
7. Gioacchino Rossini: Sevillan parturi
8. W.A. Mozart: Figaron häät
9. Giuseppe Verdi: Rigoletto
10. W.A. Mozart: Don Giovanni
kari.naskinen@gmail.com
