”Puhutaan eläkkeistä, mutta en tule saamaan mitään eläkettä. Puhutaan kotihoidontuesta, mutta elän niin kehnoissa oloissa, etten voi kuvitella hankkivani lapsia. Puhutaan veroista, mutta minun sukupolveni ei maksa veroja, koska emme saa säällistä palkkaa.” (HS 21.9.2013)
Andrea sanoi, että näissäkin vaaleissa poliitikot puhuvat täysin hänen ohitseen, käyttävät elämästä vieraantuneita käsitteitä, kuten kotihoidontuki, pelastuspaketti ja vähimmäispalkka. Puhuvat kuin koneet. Näin on asia Suomessakin: budjettikuri, kehysriihi, kannustinloukku, kestävyysvaje, rakennemuutos, soteuudistus, ikäsidonnaiset julkiset menot jne.
Saksan vaalien tuloksen jälkeen Andrea on varmaan entistä vakuuttuneempi siitä, ettei äänestää kannattanut. Sosiaalidemokraatit menevät samaan hallitukseen ison porvaripuolueen kanssa. Tässäkin sama tilanne kuin Suomessa. Oikeisto vie ja vasemmiston rippeet tulevat käsikynkässä mukana. Omaisuusvero on poistettu ja rikkaimpien verotusta on kevennetty eniten.
Vasemmisto on hävinnyt taistelun. Kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta kirjoittaa tänään SDP:n Demokraatti-lehdessä, että ”ponnisteluistamme huolimatta tuloerot, sosiaalinen eriarvoisuus ja vähäosaisuus vain kasvavat”.
Osasyy on vasemmistopuolueissa itsessään. Muutama päivä ennen Andrea Hüningerin haastattelua Helsingin Sanomissa oli EU-parlamentin sosialistisen ryhmän johtaja, itävaltalainen Hannes Swoboda haastattelu, missä hän sanoi, että eurooppalaiset sosialistit ovat munineet: ”Meidät nähtiin osana eliittiä ja joskus myös käyttäydyimme niin. Halusimme olla nykyaikaisia ja eteenpäin katsovia, tukea markkinataloutta. Näin tehdessämme unohdimme ihmisten arkipäivän.” (HS 18.9.2013)
”Eurooppa ei ole tarpeeksi sosialistinen. Se ei tyydytä yhteiskunnan alempien luokkien tarpeita. Se ei tee tarpeeksi esimerkiksi nuorisotyöttömyydelle”, sanoi Swoboda.
Tämän takia, vasemmistoonkin pettyneinä, alempien luokkien ihmiset jättävät Andrean tavoin äänestämättä. Heille ei riitä, että vappuna puhutaan voimakkaasti ja käydään vanhoilla muistomerkeillä kiittelemässä menneistä.
Poliittisen talouden professori, italialainen Stefan Collignon on sanonut, että ”sosiaalidemokraattiset eliitit ovat menettäneet kosketuksensa erityisesti vähemmän ammattitaitoisiin työläisiin. Keskustavasemmiston uudessa sukupolvessa erottuu enemmän korkeasti koulutettu olemus kuin juuret työväenluokan politiikassa. Siksi on syntynyt avoin vuoto populisteihin sekä vasemmalle että oikealle.” (Puheenvuoroja eurooppalaisesta sosiaalidemokratiasta, 2009)
Saksassa on demarien vasemmalla puolella Die Linke ja Suomessa Vasemmistoliitto. Niiden molempien merkitys on käytännössä vähäinen, kun kannatus vaaleissa jää alle kymmenen prosentin. Kommunistipuolueilla ei ole merkitystä tämänkään vertaa. Siksi vasemmistolainen yhteiskuntapolitiikka on sosiaalidemokraattien hommaa, mutta siihen se ei enää pysty.
kari.naskinen@gmail.com
