skip to main |
skip to sidebar
Lautanen Guevaran verta
Teatteri Vanhan Jukon (Lahti) vessojen ovissa oli ennen Tarja Halosen ja Matti Vanhasen kuvat. Nyttemmin tilalle
ovat tulleet Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. Lisää suomalaisten
sankareiden nimiä on helmikuun Hymy-lehdessä: lukijaäänestyksen perusteella
suosituimpia suomalaisia ovat presidenttipariskunnan lisäksi Heikki Hursti, Katri
Helena, Vesa-Matti Loiri, Aira Samulin ja Timo Soini, jolla on myös oma
vakiopalstansa lehdessä.
Vanhassa Jukossa esitetään parhaillaan näytelmää Che – hän elää!? Kirjoittajiensa Juha
Luukkosen ja Ari-Pekka Lahden mukaan se on ”näyttämöllinen
kollaasi sankarin tuhansista kasvoista”. Näytelmä tutkii sankaruutta
nykyajassa. Nykyajan vastapainona on 1960-luku, jolloin minunkin huoneeni
seinällä oli marxilaisen vallankumoustaistelijan Ernesto ”Che” Guevaran tunnettu kuva, ja posti toi joka viikko
Kuuban kommunistisen puolueen keskuskomitean Granma-lehden.
Vaikka Luukkosen ohjaama näytelmä ei ole näköiskuva Che Guevarasta, käydään näytelmän aluksi ja
lopuksi läpi Guevaran elämän kriittisimpiä vaiheita. Kolme tuntia kestävän
esityksen keskiosa hahmottaa sitä nykypäivän tilannetta, jossa suuria esikuvia
haetaan television idolikilpailuista. Suuret aatteet eivät enää kanna. – ”Sanokaa
mulle, mihin näiltä on kadonnut käsitys oikeasta ja väärästä? Miten kaikki on
nykyään vain mielipidekysymyksiä." Eikä Guevarasta hajuakaan,
tutumpi on Tero
Vaara.
Politiikan puolella sankaruutta tarjotaan nyt halpahintaiselle populistijohtajalle
Timo Soinille, jota oppi-isä Veikko Vennamo tulee näytelmässä opastamaan vielä kuolemansa jälkeenkin.
Perussuomalaisten suuren jytkyvoiton iltana Vennamo vannottaa Suomen-häpäisijä Soinia
tunnustamaan, että ”vihaan Suomen kansaa ja rakastan vain itteäni”, ja kun
Soini on tämän viiteen kertaan vakuuttanut, Vennamo sanoo Soinille, että nyt
olet valmis, mene antamaan vaalivoittajan lausunto televisiolle.
Näytelmän teksti on niin loistavaa, että Soinin monologit ja varsinkin persujen
nousulle ideologiset lähtökohdat antaneen Tony Halmeen lausunnot voisin tässä julkaista
sellaisinaan, jos ne minulla olisivat.
Välillä palataan taas Guevaraan: vuonna 2006 hänen vanhin tyttärensä, lääkärinä
Havannassa toimiva Aleida Guevara vieraili Tampereella, jossa hän työväentalon konserttisalissa kysyi, uskallammeko
tunnustaa, että rikkaiden maiden hyvinvointi perustuu kehitysmaiden riistoon ja
että talouden epätasapaino vain kasvaa. Vielä kuuskytluvulla me olimme valmiita
vastaamaan myönteisesti tällaisiin kysymyksiin.
Vanhan Jukon ja helsinkiläisen Projektori-ryhmän yhteistuotantoesitys on
parasta, mitä Juko on saanut aikaan uuden johtajansa Jussi Sorjasen aikana. Vanhan Jukon perustajan Jari Juutisen kaudella (1995 - 2007) huippuesitys oli
Juutisen itsensä kirjoittama Minä olen
Adolf Eichmann. Molemmat ovat näytelmiä, joista perustellusti voi sanoa,
että niissä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Perustellusti teatteri
Vanha Juko sai myös vasemmistotaiteilijoiden ja -kulttuurityöntekijät
toimintaryhmä Vatakin Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko -palkinnon
tammikuussa 2013. Palkintoa ei myönnetty yksittäisestä teosta, vaan siitä
pitkäjänteisestä työstä, mitä Teatteri Vanha Juko on harjoittanut jo 17 vuoden
ajan uimalla vastavirtaan kantaaottavalla taiteellaan ja toiminnallaan.
Palkinto tuli sinnikkäästä ja periksiantamattomasta työstä paremman taiteen ja
yhteiskunnan puolesta. Che-näytelmä vahvistaa tätä linjaa.
Musiikilla on tässäkin näytelmässä merkittävä osa, kuten Jukossa niin usein.
Kylmät väreet ja kuumat tunteet sekoittuvat, kun kuuntelee voimakkaita
esityksiä – Lautanen Guatemalan verta
ja muita tuttuja lauluja jukolaisella poljennolla (Kaj Chydenius,
Viktor Jara, Pablo Neruda, Eero Ojanen, Sergio Ortega, Pentti Saaritsa jne.).
Erinomaista työtä tekevät myös näyttelijät Minja Koski, Jukka Peltola, Ilona
Pukkila, Tatu Siivonen ja Sakari
Tuominen (kuva).
Kun palasin näytelmän jälkeen kotiin, olisin mielelläni nostanut taas seinälle
Che Guevaran kuvan, mutta eihän se enää tallella ole. Niin kuin eivät myöskään Salvador
Allenden, Rudi Dutschken ja Ho Tsi Minhin kuvat.
kari.naskinen@gmail.com