Lautanen Guevaran verta

Teatteri Vanhan Jukon (Lahti) vessojen ovissa oli ennen Tarja Halosen ja Matti Vanhasen kuvat. Nyttemmin tilalle ovat tulleet Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. Lisää suomalaisten sankareiden nimiä on helmikuun Hymy-lehdessä: lukijaäänestyksen perusteella suosituimpia suomalaisia ovat presidenttipariskunnan lisäksi Heikki Hursti, Katri Helena, Vesa-Matti Loiri, Aira Samulin ja Timo Soini, jolla on myös oma vakiopalstansa lehdessä.

Vanhassa Jukossa esitetään parhaillaan näytelmää Che – hän elää!? Kirjoittajiensa Juha Luukkosen ja Ari-Pekka Lahden mukaan se on ”näyttämöllinen kollaasi sankarin tuhansista kasvoista”. Näytelmä tutkii sankaruutta nykyajassa. Nykyajan vastapainona on 1960-luku, jolloin minunkin huoneeni seinällä oli marxilaisen vallankumoustaistelijan Ernesto ”Che” Guevaran tunnettu kuva, ja posti toi joka viikko Kuuban kommunistisen puolueen keskuskomitean Granma-lehden.

Vaikka Luukkosen ohjaama näytelmä ei ole näköiskuva Che Guevarasta, käydään näytelmän aluksi ja lopuksi läpi Guevaran elämän kriittisimpiä vaiheita. Kolme tuntia kestävän esityksen keskiosa hahmottaa sitä nykypäivän tilannetta, jossa suuria esikuvia haetaan television idolikilpailuista. Suuret aatteet eivät enää kanna. – ”Sanokaa mulle, mihin näiltä on kadonnut käsitys oikeasta ja väärästä? Miten kaikki on nykyään vain mielipidekysymyksiä." Eikä Guevarasta hajuakaan, tutumpi on Tero Vaara.

Politiikan puolella sankaruutta tarjotaan nyt halpahintaiselle populistijohtajalle Timo Soinille, jota oppi-isä Veikko Vennamo tulee näytelmässä opastamaan vielä kuolemansa jälkeenkin. Perussuomalaisten suuren jytkyvoiton iltana Vennamo vannottaa Suomen-häpäisijä Soinia tunnustamaan, että ”vihaan Suomen kansaa ja rakastan vain itteäni”, ja kun Soini on tämän viiteen kertaan vakuuttanut, Vennamo sanoo Soinille, että nyt olet valmis, mene antamaan vaalivoittajan lausunto televisiolle.

Näytelmän teksti on niin loistavaa, että Soinin monologit ja varsinkin persujen nousulle ideologiset lähtökohdat antaneen Tony Halmeen lausunnot voisin tässä julkaista sellaisinaan, jos ne minulla olisivat.

Välillä palataan taas Guevaraan: vuonna 2006 hänen vanhin tyttärensä, lääkärinä Havannassa toimiva Aleida Guevara vieraili Tampereella, jossa hän työväentalon konserttisalissa kysyi, uskallammeko tunnustaa, että rikkaiden maiden hyvinvointi perustuu kehitysmaiden riistoon ja että talouden epätasapaino vain kasvaa. Vielä kuuskytluvulla me olimme valmiita vastaamaan myönteisesti tällaisiin kysymyksiin.

Vanhan Jukon ja helsinkiläisen Projektori-ryhmän yhteistuotantoesitys on parasta, mitä Juko on saanut aikaan uuden johtajansa Jussi Sorjasen aikana. Vanhan Jukon perustajan Jari Juutisen kaudella (1995 - 2007) huippuesitys oli Juutisen itsensä kirjoittama Minä olen Adolf Eichmann. Molemmat ovat näytelmiä, joista perustellusti voi sanoa, että niissä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Perustellusti teatteri Vanha Juko sai myös vasemmistotaiteilijoiden ja -kulttuurityöntekijät toimintaryhmä Vatakin Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko -palkinnon tammikuussa 2013. Palkintoa ei myönnetty yksittäisestä teosta, vaan siitä pitkäjänteisestä työstä, mitä Teatteri Vanha Juko on harjoittanut jo 17 vuoden ajan uimalla vastavirtaan kantaaottavalla taiteellaan ja toiminnallaan. Palkinto tuli sinnikkäästä ja periksiantamattomasta työstä paremman taiteen ja yhteiskunnan puolesta. Che-näytelmä vahvistaa tätä linjaa.

Musiikilla on tässäkin näytelmässä merkittävä osa, kuten Jukossa niin usein. Kylmät väreet ja kuumat tunteet sekoittuvat, kun kuuntelee voimakkaita esityksiä – Lautanen Guatemalan verta ja muita tuttuja lauluja jukolaisella poljennolla (Kaj Chydenius, Viktor Jara, Pablo Neruda, Eero Ojanen, Sergio Ortega, Pentti Saaritsa jne.).

Erinomaista työtä tekevät myös näyttelijät Minja Koski, Jukka Peltola, Ilona Pukkila, Tatu Siivonen ja Sakari Tuominen (kuva).

Kun palasin näytelmän jälkeen kotiin, olisin mielelläni nostanut taas seinälle Che Guevaran kuvan, mutta eihän se enää tallella ole. Niin kuin eivät myöskään Salvador Allenden, Rudi Dutschken ja Ho Tsi Minhin kuvat.

kari.naskinen@gmail.com