Hitaasta elämäntavasta yritetään tehdä muotia. Hyppää pois oravanpyörästä, vaihda hitaalle. Ajatus on, että hitaasti asioita hoitamalla tulee parempaa. Huhtikuussa vietetään oikein kansainvälistä hitausviikkoa (downsifting week). Jossain varmaan yliopistoluennoilla puhuu hitaustieteen professorikin.
Usein vain tuntuu, ettei hidastelulle tarvitse yhtään lisää ”vauhtia” antaa. Esimerkiksi liikenne kaupungeissa on jatkuvasti pelkkää kuppaamista, kun ei toimita rivakasti. Liikennevaloristeysten läpäisykapasiteettikin olisi paljon suurempi, jos lähdettäisiin liikkeelle nopeasti, eikä jätettäisi liian pitkiä välejä edellä lähteneeseen autoon. Vapaita parkkiruutuja kyttäävät autoilijat ovat myös riesa, matelevat pitkin katua 5 km/t ja yrittävät kaihiensa läpi nähdä tyhjiä paikkoja.
Pankkiautomaateilla tapaa jatkuvasti hitaan elämäntavan harrastajia, varsinkin vanhempia naisia. Kun tulevat automaatille, alkavat vasta siinä kaivaa kauppakassistaan pankkikorttia. Sitten kun setelit on saatu, alkaa niiden asetteleminen rahapussiin ja kassiin, ennen kuin poistutaan automaatilta.
Yhden etanalajin muodostavat ne, jotka ostoksen tehdessään alkavat kassalla etsiä rahapussistaan juuri sopivaa rahaa. Siinä sitten vekslataan pikkurahoja niin, että saisi kokoon täsmälleen oikean summan, ja jono perässä kasvaa. Ei kaupan tai kioskin kassa mikään rahanvaihtopaikka ole – jos on liikaa kolikoita, menkööt pankkiin vaihtamaan ne seteleiksi.
Ravintoloissa nämä hitaan elämäntavat möllikät eivät osaa päättää, mitä tilaavat. Mitähän minä nyt ottaisin, voi voi? Sitten nainen kyselee mieheltään, mitä tämä ottaa ja sitten kun saa vastauksen, alkaa uudestaan valkata itselleen ruoka-annosta. Sama älytön keskustelu käydään juomien kohdalla. Mitä järkeä tässä on, miksi pitää tietää, mitä toinen tilaa, tilatkoon itse mitä mieli tekee.
Varsinaisia hitauspaikkoja ovat nykyisin naisten suosimat kahvilat. Kun siellä voi yhden erikoiskahvin tekemiseen mennä monta minuuttia, niin muut siinä sitten vain seisovat jonossa ja odottavat, että pääsevät kaatamaan itselleen tavallisen kahvikupillisen näiden latte-, lait- ja cappuccino-hienohelmojen jälkeen.
Pankkikortti on kätevä maksuväline. Senkin kanssa on kuitenkin viime aikoina alkanut olla hitausongelmia, kun kassajärjestelmiä on muutettu. S-ryhmän kaupoissa pitää nyt kortinlukijaan panna ensin bonuskortti ja sen jälkeen pankkikortti, mutta systeemi ei toimi. Kahdella viime kauppareissullani ei laite ole rekisteröinyt bonuskorttiani, vaan kassaneidin on pitänyt syöttää korttini tiedot näppäilemällä kassakoneeseen.
Ulkona olevista automaateista vielä se, että miksi jono niihin tehdään aina jalkakäytävän yli ja estetään muu jalankulku. Asvalttiin pitäisi maalata tolloja varten viiva niin, että se osoittaisi jonon suunnan pitkin seinänviertä.
kari.naskinen@gmail.com
