¤ Toisen maailmansodan jälkeen
hyvinvointivaltio sai kannatusta yli puoluerajojen.
¤ Hyvinvointivaltion aikaansaama tasa-arvoisuus lisää ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.
¤ Kansainvälisen talouden liberalisointi muutti työn ja pääoman keskinäisiä valtasuhteita pääoman hyväksi.
¤ Hyvinvointivaltion vaaliminen avoimessa taloudessa on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi.
¤ Sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kannatus jää vähemmistöön.
¤ Suomessa harjoitettu politiikka on lisännyt tuloeroja ja eriarvoisuutta.
¤ Tuloerot Suomessa ovat revenneet yhtä suuriksi kuin ne olivat 40 vuotta sitten.
¤ Lastensuojelun tarve on kasvanut voimakkaasti samaan aikaan kun tuloerot ovat lisääntyneet.
¤ Erilaiset eturyhmät ajavat itselleen edullisia muutoksia hyvinvointivaltioon.
¤ Nykyisin on eri puolueiden kannattajien välillä selviä eroja suhtautumisessa julkisiin palveluihin ja varsinkin verotuksen keventämiseen.
¤ Vuoden 2007 vaalitutkimuksessa enemmistö piti verotuksen keventämistä tärkeänä.
¤ Veroasteet ovat alentuneet eniten kaikkein suurituloisimmilla.
¤ Verotuksen kiristyminen ei haittaa pitkän aikavälin talouskasvua.
¤ Verotuksen painopisteen muuttaminen ansiotuloista kulutuksen verottamiseen ei juuri parantaisi työllisyyttä.
¤ Ihmisiä motivoivat vain lyhyen tähtäimen materiaaliset kannustimet, lähinnä raha.
¤ Vuonna 2008 alkanut taloustaantuma on lisännyt rajusti toimeentulotuen tarvetta, ts. köyhyyttä.
¤ Laaja julkinen palvelujen tarjonta/tuotanto yhdessä korkean verotuksen kanssa voi sittenkin olla tärkeimpiä syitä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin menestykseen.
(Lähde: Heikki Taimio [toim]: Hyvinvointivaltion suunta – nousu vai lasku?; Työväen sivistysliitto, 2010)
kari.naskinen@gmail.com
¤ Hyvinvointivaltion aikaansaama tasa-arvoisuus lisää ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.
¤ Kansainvälisen talouden liberalisointi muutti työn ja pääoman keskinäisiä valtasuhteita pääoman hyväksi.
¤ Hyvinvointivaltion vaaliminen avoimessa taloudessa on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi.
¤ Sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kannatus jää vähemmistöön.
¤ Suomessa harjoitettu politiikka on lisännyt tuloeroja ja eriarvoisuutta.
¤ Tuloerot Suomessa ovat revenneet yhtä suuriksi kuin ne olivat 40 vuotta sitten.
¤ Lastensuojelun tarve on kasvanut voimakkaasti samaan aikaan kun tuloerot ovat lisääntyneet.
¤ Erilaiset eturyhmät ajavat itselleen edullisia muutoksia hyvinvointivaltioon.
¤ Nykyisin on eri puolueiden kannattajien välillä selviä eroja suhtautumisessa julkisiin palveluihin ja varsinkin verotuksen keventämiseen.
¤ Vuoden 2007 vaalitutkimuksessa enemmistö piti verotuksen keventämistä tärkeänä.
¤ Veroasteet ovat alentuneet eniten kaikkein suurituloisimmilla.
¤ Verotuksen kiristyminen ei haittaa pitkän aikavälin talouskasvua.
¤ Verotuksen painopisteen muuttaminen ansiotuloista kulutuksen verottamiseen ei juuri parantaisi työllisyyttä.
¤ Ihmisiä motivoivat vain lyhyen tähtäimen materiaaliset kannustimet, lähinnä raha.
¤ Vuonna 2008 alkanut taloustaantuma on lisännyt rajusti toimeentulotuen tarvetta, ts. köyhyyttä.
¤ Laaja julkinen palvelujen tarjonta/tuotanto yhdessä korkean verotuksen kanssa voi sittenkin olla tärkeimpiä syitä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin menestykseen.
(Lähde: Heikki Taimio [toim]: Hyvinvointivaltion suunta – nousu vai lasku?; Työväen sivistysliitto, 2010)
kari.naskinen@gmail.com
