Pankkikriisejä on tullut ja mennyt, aina 1600-luvulta alkaen. Suomessa koettiin
ensimmäinen heijastuma kansainvälisestä pankkikriisistä Krimin sodan jälkeen
1857. Seuraava kerta oli Argentiina-vetoinen kriisi 1890, jolloin ongelmia
Suomessakin syntyi, koska Argentiinan kriisiä lähti purkamaan Englannin Pankki,
ja Suomella oli noihin aikoihin tiiviit suhteet englantilaisiin pankkeihin. Sitten
oli vuorossa New York vuonna 1907, taas heijastusvaikutukset ulottuivat
Suomeenkin ja Suomen Pankki kärsi tappioita.
Euroopassa koettiin pankkikriisejä ennen toista maailmansotaa jatkuvasti: Ranskassa 8 kriisiä, Espanjassa 13 – ja Kreikassa ja Itävallassa oli krooninen pankkikriisi. Nyt on sitten oltu kriisissä vuodesta 2008 lähtien.
Pankkikriisien historiasta Lahdessa luennoinut Suomen Pankin tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Antti Kuusterä sanoi, että vaikka näitä kriisejä on hyvinkin tiuhaan tahtiin ollut, niin yksi rauhallinen jakso oli 1952-72, jolloin minkäänlaisia pankkikriisejä ei ollut.
”Tämä johtui siitä, että sodan jälkeen oli jäänyt voimaan tiukka säätelyjärjestelmä. Suomessakin oli pankeille määrätty korkosäätely. Tässä tosin pelattiin sillä tavalla, että isot yritykset saivat lainarahaa edelleen hieman halvemmalla ja korkotuotot otettiin muilta lainaajilta”, sanoi Kuusterä.
Sysäys muutokselle oli 1970-luvun öljykriisi. Öljyntuottajien tulot alkoivat nousta hurjaa vauhtia, ja tätä rahaa siirtyi kehittyvien maiden markkinoille. Rahoitus kansainvälistyi entisestään ja pankkivalvonta vaikeutui. Samalla liike- ja investointipankkien väliset erot hämärtyivät. Pankit myös alkoivat kehitellä uusia ansaintamahdollisuuksia, joihin kuitenkin liittyi aikaisempaa suurempia riskejä.
Euroopassa selvisi parhaiten Tanska, jossa pankeille asetetut vakavaraisuusvaatimukset olivat kaikkein kovimmat. Tanskassa ei kriisiydytty vielä 1990-luvullakaan.
Pankkikriisit öljykriisistä alkaen kehittyneissä maissa:
1974-76 Englanti
1977 Länsi-Saksa
1977 Espanja
1984 USA
1987 Norja
1991 Ruotsi
1991 Suomi
1992 Japani
Vuonna 2008 Yhdysvalloissa alkaneessa subprime-kriisissä ollaan edelleen. Kuusterä sanoi, että vuoden 2008 tapahtumat pääsivät valloilleen, kun USA:n investointipankit ja hedgerahastot olivat livahtaneet täysin pankkilainsäädännön ulkopuolelle. Samanlaista pankkitoiminnan liberalisointia oli kylläkin harjoitettu myös Englannissa ja Saksassa.
”Pankkikriisien taustalla on nyt se, että globalisoitumisen myötä pankit ovat kasvaneet liian suuriksi ja että niiden toimintamahdollisuuksien on annettu levitä”, sanoi Kuusterä.
”Lisäksi pankkien kannustinjärjestelmät ovat olleet älyttömiä. Ne ovat johtaneet lyhytjänteiseen voitonmaksimointiin ja harmaiden alueiden hyväksikäyttöön, koska valvonta ei toimi. On tehty myös suoranaisia laittomuuksia.”
”Markkinavoimat eivät ole saaneet kuria pankkien ahneudelle. Tämän takia tarvitaan tiukempaa pankkivalvontaa, näin siksi, että varsinkaan suurimpia pankkeja ei voi päästää konkurssiin, sillä vaikutukset ovat globaalistkin liian isot", sanoi Kuusterä Lahden kansanopiston ja Historian ystäväin liiton kesäseminaarissa kesäkuussa 2012.
kari.naskinen@gmail.com
Euroopassa koettiin pankkikriisejä ennen toista maailmansotaa jatkuvasti: Ranskassa 8 kriisiä, Espanjassa 13 – ja Kreikassa ja Itävallassa oli krooninen pankkikriisi. Nyt on sitten oltu kriisissä vuodesta 2008 lähtien.
Pankkikriisien historiasta Lahdessa luennoinut Suomen Pankin tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Antti Kuusterä sanoi, että vaikka näitä kriisejä on hyvinkin tiuhaan tahtiin ollut, niin yksi rauhallinen jakso oli 1952-72, jolloin minkäänlaisia pankkikriisejä ei ollut.
”Tämä johtui siitä, että sodan jälkeen oli jäänyt voimaan tiukka säätelyjärjestelmä. Suomessakin oli pankeille määrätty korkosäätely. Tässä tosin pelattiin sillä tavalla, että isot yritykset saivat lainarahaa edelleen hieman halvemmalla ja korkotuotot otettiin muilta lainaajilta”, sanoi Kuusterä.
Sysäys muutokselle oli 1970-luvun öljykriisi. Öljyntuottajien tulot alkoivat nousta hurjaa vauhtia, ja tätä rahaa siirtyi kehittyvien maiden markkinoille. Rahoitus kansainvälistyi entisestään ja pankkivalvonta vaikeutui. Samalla liike- ja investointipankkien väliset erot hämärtyivät. Pankit myös alkoivat kehitellä uusia ansaintamahdollisuuksia, joihin kuitenkin liittyi aikaisempaa suurempia riskejä.
Euroopassa selvisi parhaiten Tanska, jossa pankeille asetetut vakavaraisuusvaatimukset olivat kaikkein kovimmat. Tanskassa ei kriisiydytty vielä 1990-luvullakaan.
Pankkikriisit öljykriisistä alkaen kehittyneissä maissa:
1974-76 Englanti
1977 Länsi-Saksa
1977 Espanja
1984 USA
1987 Norja
1991 Ruotsi
1991 Suomi
1992 Japani
Vuonna 2008 Yhdysvalloissa alkaneessa subprime-kriisissä ollaan edelleen. Kuusterä sanoi, että vuoden 2008 tapahtumat pääsivät valloilleen, kun USA:n investointipankit ja hedgerahastot olivat livahtaneet täysin pankkilainsäädännön ulkopuolelle. Samanlaista pankkitoiminnan liberalisointia oli kylläkin harjoitettu myös Englannissa ja Saksassa.
”Pankkikriisien taustalla on nyt se, että globalisoitumisen myötä pankit ovat kasvaneet liian suuriksi ja että niiden toimintamahdollisuuksien on annettu levitä”, sanoi Kuusterä.
”Lisäksi pankkien kannustinjärjestelmät ovat olleet älyttömiä. Ne ovat johtaneet lyhytjänteiseen voitonmaksimointiin ja harmaiden alueiden hyväksikäyttöön, koska valvonta ei toimi. On tehty myös suoranaisia laittomuuksia.”
”Markkinavoimat eivät ole saaneet kuria pankkien ahneudelle. Tämän takia tarvitaan tiukempaa pankkivalvontaa, näin siksi, että varsinkaan suurimpia pankkeja ei voi päästää konkurssiin, sillä vaikutukset ovat globaalistkin liian isot", sanoi Kuusterä Lahden kansanopiston ja Historian ystäväin liiton kesäseminaarissa kesäkuussa 2012.
kari.naskinen@gmail.com
