Saksan eduskunta on päättänyt, että hedelmöittyneet munasolut tullaan Saksassa vastaisuudessa tarkastamaan ennakolta mahdollisten geenivirheiden varalta. Tarkoituksena on estää ennakkoon fyysisesti tai psyykkisesti vajavaisten lasten syntyminen. Saksassa ollaan taas siinä tilanteessa, että syntymisen oikeus on vain "terveillä saksalaisilla” (arjalaisilla).Suomessa on samoilla linjoilla parempaa väkeä edustava oikeusministeri Anna-Maija Henriksson (RKP). Hän kannattaa seksuaalirikollisten lääkekastraatiota, ja ministeri aikoo viedä esityksen syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi.
Kastraatiolla pyritään siihen, ettei rikollinen uusisi tekoaan. Lääkehoito vaimentaa seksuaalista kykyä ja halua. Ministerin mukaan muista maista saadut kokemukset kemiallisesta kastraatiosta ovat "hyviä". Lääkehoitoa tuettaisiin psykososiaalisella hoidolla.
Natsi-Saksassa vastaavanlaista hanketta veti aikoinaan Josef Mengele, joka käytti tutkimusmateriaalinaan satojatuhansia juutalaisia natsien tuhoamisleireillä. Nyt Saksassa lähdetään siitä, että ihmisalkiosta tutkitaan tiettyjä kromosomeja geneettisten sairauksien löytämiseksi. Menetelmää saavat käyttää sellaiset pariskunnat, joilla on perimänsä vuoksi suuri todennäköisyys lapsen kuolemaan tai keskenmenoon.
SUOMESSAKIN OLI
STERILOIMISLAKI
Parempaan ihmislaatuun pääsemiseksi on operoitu ennenkin. Ruotsissa perustettiin 1921 rotyhygienian tieteellistä tutkimusta varten laitos, jonka tutkimuksia myös suomalainen Folkhälsan (RKP) avusti. Ruotsissa steriloitiinkin 40 vuoden aikana 62 000 epäsopiviksi katsottua ihmistä. Samanlaisia ohjelmia oli Australiassa, Kanadassa, USA:ssa, Islannissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Virossa – ohjelmia, joiden perusteella steriloitiin vähämielisiksi julistettuja kansalaisia.
Suomessa myös: vuoden 1935 steriloimislaki koski vajaamielisiä ja mielisairaita, joille voitiin tietyin edellytyksin antaa steriloimista koskeva määräys ilman henkilön omaa suostumusta. Laki hyväksyttiin eduskunnassa suurella äänten enemmistöllä, vastaan äänesti vain toistakymmentä vasemmiston edustajaa.
Suomessa steriloitiin 1935-69 noin 43 000 ihmistä lääketieteellisten, 7500 rotuhygieenisten, 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden, mm. rotuhygieenisten syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli jo aviottomia lapsia. Sterilointilakeja sovellettiin mm. rikollisiin, vähä- eli vajaamielisiin sekä koulukotikasvatteihin. Näistä steriloinneista luovuttiin vasta 1969.
Saksa on tietenkin ollut asia sinänsä. Siellä annettiin 1933 laki ”perinnöllisesti sairaiden jälkeläisten ehkäisemiseksi”. Sen täydennyksenä annettiin 1935 laki ”saksalaisen veren ja saksalaisen kunnian suojelemiseksi". Näihin asioihin liittyneet perusteet ovat monissa maissa vaikuttaneet myös maahanmuuttoa koskeviin lakeihin ja niiden soveltamiseen.
Saksassa rotuhygieenisiä tutkimuksia rahoitti 1930-luvulla myös yhdysvaltalainen Rockefeller-säätiö. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Yhdysvalloissa yhdessätoista osavaltiossa laadittu sterilisaatiolakeja. Pisimmälle mentiin kuitenkin natsi-Saksassa, jossa tuhottiin miljoonia juutalaisia ja vähemmistön edustajia rotuhygieenisin perustein.
Rotuhygieniaa eli eugeniikkaa kannattaneet pelkäsivät ihmiskunnan rappeutumista. Taustalla vaikutti uskomus, että kaikki ihmisen ominaisuudet johtuvat hänen perimästään.
Suomessakin suunniteltiin 1942 rotuhygieenisen laitoksen perustamista Helsingin yliopiston yhteyteen. Haluttiin selvittää suomensukuisten kansojen rotuaines ja laatia kortisto perinnöllisesti sairaista. Lisäksi ajateltiin antaa ihmisille neuvoja oikean aviopuolison valitsemiseksi. Saksan sotamenestyksen käänne huonompaan esti kuitenkin Suomen laitoksen toiminnan.
kari.naskinen@gmail.com
