Lahden sos.dem. kunnallisjärjestön nuori puheenjohtaja Pekka Komu on sanonut, että tulevien vaalien toritapahtumiin pitää saada soppatykkien rinnalle myös pizzatarjoilu. Hyvin hoksattu. Vaikka hernekeitto on hyvää sapuskaa, niin onhan se vanhanaikaista. Ei kai kukaan alle 50-vuotias menisi Raxiin, jos siellä tarjottaisiin hernekeittoa.Sosiaalidemokraattien on muutenkin tultava ulos niiltä hernekeittoajoilta. Nyt kun demaritkin jo ajavat kymppitonneja maksavilla Bemareilla, esimerkiksi Lahden kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Mika Kari, on syytä tarkastella tilannetta vaikkapa Hannu Jouhkin ärhäkän Punakoneen viritysoppaan (WSOY, 2010) valossa.
Jouhki on 37-vuotias ekonomi, SDP:n jäsen, joka kirjassaan avaa näkökulmia vasemmiston uudistumiseen. Kirjassa katsotaan yhteiskuntaa ansiotyöllään itsensä elättävän keskiluokan silmin. Jouhkin viesti on, että jos SDP haluaa voittaa takaisin johtavan puolueen aseman, se ei saa leimautua pelkäksi edunsaajien puolueeksi. Sosiaalidemokraattien on tarjottava poliittinen koti tämän päivän työväelle, koulutetulle keskiluokalle.
"Ansiotyöllä elävä koulutettu keskiluokka ei kuulu mihinkään suojattuun eliittiin. Koulutetut asiantuntijat ovat yhtä lailla globalisaation armoilla kuin paperimiehet tai teollisuustyöntekijät. Yt-neuvottelut ja irtisanomiset voivat osua kenen tahansa myyntipäällikön, spesialistin tai it-ammattilaisen kohdalle. Silloin jää leasing-bemari firman talliin ja katoaa pohja elintasolta", sanoo Jouhki.
Onko sosiaalidemokratia menettänyt otettaan kansalaisista? Mitä se tarjoaa äänestäjille globalisaation, maahanmuuton ja lisääntyvän epävarmuuden aikakaudella? Jos SDP haluaa nousta, sen on muututtava nykyajan työväenliikkeeksi ja palveltava omalla ansiotyöllään elävää keskiluokkaa. Työtä tekevä ja koulutettu keskiluokka, toimihenkilöt ja asiantuntijat ovat työväenliikkeen unohdettu kansa.
Demarien on edelleen oltava myös kaikkein huono-osaisimpien asialla, mutta tällä asialla ei voi olla, jos ei ole valtaa. Eikä valtaa ole, jos ei ole hallituksessa. Pelkkien huono-osaisimpien ja köyhimpien äänillä ei enää valtaan pääse. Osaksi tämä johtuu siitäkin, että surkeimmassa asemassa olevat ihmiset eivät enää äänestä, koska ovat pettyneitä kaikkeen.
Tuoreet mielipidekyselyt todistavat, että vasemmistolaisen maailmankatsomuksen arvomaailma hyväksytään hyvin laajasti. Tämä hyväksyntä ei kuitenkaan realisoidu vaaleissa.
Suomessa on nyt kolme sellaista eduskuntapuoluetta, jotka vasemmisto-oikeistoakselilla voidaan sijoittaa vasemmalle. Perussuomalaiset on se kolmas. Sen kannattajakunnan enemmistö on ilmiselvästi duunareita. Timo Soinin kannanotot moniin tärkeisiin asioihin puolestaan ovat hyvin vasemmistolaisia, viimeksi veropolitiikkaan; myös Kreikka-asiassa Soini oli SDP:n kanssa samalla kannalla.
Ei olisi kovin kaukana edes se, että kevään eduskuntavaaleissa kolme vasemmistopuoluetta SDP, Vasemmistoliitto ja PS saisivat yhdessä yksinkertaisen enemmistön. Kun nykyisiä kannatuslukuja ynnäilee, päästään tulokseen SDP 20 %, Perussuomalaiset 14 %, Vasemmistoliitto 8 %, yhteensä 42 %. Tarvitaan vielä jonkin verran terästystä ja varsinkin nukkuvien puolueen herättelyä, niin päästäisiin yli 50 prosentin.
Jos kuitenkaan ei saavuteta tällaista 50 prosentin vasemmistoa, on joka tapauksessa täysin mahdollista, että vaalien jälkeen päästään toteuttamaan kepun toive kolmen suuren hallituksesta, koska Kokoomuksen ja SDP:n jälkeen kolmanneksi suurin puolue voi olla PS.
kari.naskinen@gmail.com
