Jääkiekon viihdearvo on korkea. Suomessa sen markkinointi on osattu hoitaa ylivoimaisesti parhaiten kaikista urheilulajeista. Uusinta uutta on SM-liigan, Ilta-Sanomien ja Suomen jääkiekkoilijat ry:n internetpeli "IS Liigapörssi", joka on tuonut SM-liigan jokaisen ulottuville niin mielenkiintoisella tavalla, että se tuntuu hetkittäin jopa ohittavan oikeat liigapelit. Siinä kukin pelaaja, siis kuka tahansa, valitsee itselleen yhden kentällisen pelaajia (6) ja jokaisella liigakierroksella lasketaan, montako pistettä nämä pelaajat ovat saavuttaneet. Pisteitä saa maaleista, syötöistä, laukauksista, erikseen voittomaaleista, maalivahdit nollapeleistä jne. Jos sitten katsoo, etteivät kaikki pelaajat ole keränneet riittävän hyvin pisteitä, voi pelaajia vaihtaa.SM-liigan ensimmäisellä jaksolla, joka päättyi viime viikonvaihteen Karjala-turnaukseen, meitä pelaajia IS Liigapörssissä oli yli 60 000. Sen verran huonosti pärjäsin, että olisi pitänyt antaa potkut valmentajalle, siis itselleni. Tässä lajissa ei kuitenkaan eroteta valmentajia, vaan pelaajia.
Ei ole helppo homma kasata hyvää joukkuetta. Kentällisen kokonaishinta ei saa ylittää kahta miljoonaa euroa. Tästä seuraa, että kun valitsin eilen alkaneelle toiselle jaksolle avauskentälliseen Lukon Perttu Lindgrenin ja HIFK:n Ville Peltosen, niin puolet pelaajabudjetista oli jo käytetty. Neljään muuhun pelaajaan meni toinen milli, ja pakko oli kelpuuttaa mukaan pari oikein halpaakin pelaajaa. Kolmanneksi hyökkääjäksi valitsin HIFK:n Eetu Pöystin, puolustajiksi HIFK:n Mikko Kurvisen ja SaiPan Mikko Pukan sekä maalivahdiksi Bluesin Iiro Tarkin. JYPin pelaajia en viitsi joukkueeseeni ottaa, koska sukulaiseni Jyväskylässä peluuttavat pelkästään niitä. Pelicansin ukkoja valitsen vasta, jos otteet paranevat.
Vaikeusastetta lisää se, että pelaajien hinnat muuttuvat kaiken aikaa sen mukaan, miten hyvin tai huonosti pelaajat pelaavat ja miten paljon heitä ostetaan näihin nettijoukkueisiin.
IS Liigapörssissä on myös sellainen kimppasysteemi, jossa esimerkiksi meidän tapauksessamme on viisi lahtelaista ja viisi jyväskyläläistä. Tärkeintä on pärjätä tässä porukassa. Lisäksi kimppa voi keskustella keskenään eräänlaisessa facebook-tyylisessä systeemissä.
SM-liigan kannalta IS Liigapörssi on hieno juttu. Tiedän jo nyt kaksi nuorta tuttavaani, jotka ovat lähteneet Lahden jäähalliin katsomaan otteluita nähdäkseen omia suosikkipelaajiaan ja saamaan vinkkejä mahdollisia pelaajavaihdoksiaan varten. Eikä ihme, että Hartwall-areena oli taas täynnä, kun Suomi pelasi; pitihän siellä tutkailla pelaajien edesottamuksia tulevia valintoja varten.
Viime viikon Veikkaaja-lehdessä oli juttu siitä, miten tällaiset fantasiapelit ovat Amerikassa jo valtava bisnes. Siellä vastaavanlaiset internetpelit toimivat jääkiekon lisäksi useimmissa muissakin joukkuelajeissa. Lehden tuorein tieto on vuodelta 2007, jolloin noin 30 miljoonaa yhdysvaltalaista ja kanadalaista pelasi näitä pelejä. Arvio on, että koko alalla pyörii vuosittain rahaa 3-4 miljardia dollaria.
IS Liigapörssin ohella Suomessa rullaa NHL-pelikin, jossa myös olen mukana. Nykyisellään näiden kahden internetpelin kanssa touhuamiseen minulta menee pari tuntia päivässä. Onneksi Suomessa selviää toistaiseksi sillä, että valitsee yhden kentällisen - Amerikan NHL-pelissä pitää valita neljä kentällistä ja maalivahti.
Vähän tämä tietenkin maksaakin. Kun valitsin sellaisen vaihtoehdon, että saan tehdä 20 vaihtoa jokaisella viidellä jaksolla, maksan tästä ilosta yhteensä 28 euroa. Halvemmallakin pääsee, mutta silloin vaihto-oikeuksia on vähemmän.
Tämän jutun otsikkokuvassa on joukkue, minkä Perttu Lindgren oli markkinointimielessä valinnut IS Liigapörssin etusivulle eilen alkaneen toisen jakson merkeissä.
kari.naskinen@gmail.com
