Päijät-Häme on samanlainen nettomaksaja Suomessa kuin on Suomi EU:ssa. Oli hyvä, että Helsingin Sanomat teki asiasta näyttävän jutun. Siinä se on tämän päivän lehdessä, kartta ja luvut: Uusimaa, pääkaupunkiseutu ja Päijät-Häme ovat suurimmat häviäjät, kun lasketaan, mitä valtio saa ja mitä antaa. Hesarin otsikko kertoi paljon: "Ruuhka-Suomi elättää muuta maata".
Valtion tulot maakunnan kunnista ovat verotuloja. Valtion menot puolestaan ovat mm. valtionavustukset ja aluella olevan valtionhallinnon toimintakulut.
Päijät-Hämeen osalta tämä tase on meidän kannaltamme tappiollinen, -998 euroa/asukas eli lähes sata miljoonaa euroa kaikkiaan.
Tätä suurempia nettomaksajia ovat vain Uusimaa ja pääkaupunkiseutu. Lisäksi nettomaksajia, Päijät-Hämettä pienempiä, ovat Varsinais-Suomi, Kymenlaakso ja Pirkanmaa. Eniten voiton puolelle jäävät elätit Ahvenanmaalla (+3934 euroa/asukas), Kainuussa (+2937) ja Pohjois-Karjalassa (+2438). Saamapuolella ovat myös Päijät-Hämeen naapurimaakunnat Keski-Suomi (+1233) ja Kanta-Häme (+784). Esimerkiksi siis Hämeenlinna hyötyy valtion aluepolitiikasta Lahteen nähden 1782 euroa/asukas joka vuosi.
Asia on ajankohtainen juuri nyt, kun maan hallitus tekee aluepolitiikkaa oikein urakalla. Valtion virastoja ja laitoksia ollaan siirtämässä varsinkin kepun vahvoille alueille - valtiolta lisää panoksia elättimaakunnille.
Valtionhallinnon taloustoimilla on iso vaikutus aluekehitykseen. Aluepolitiikan suunta muuttui 1970-luvun loppupuolella suunnitelmalliseksi toiminnaksi, jolla pyrittiin turvaamaan aluekehityksen tasaisuus. Toimenpiteet ja tulokset kuitenkin todistavat, että kehityksen tasaisuudesta ei ole ollut hajuakaan. Eri puolille maata on suunnattu julkisen talouden panostuksia, tehty investointeja ja luotu työpaikkoja. Ne ovat merkinneet tulonsiirtoja, jotka ovat lyöneet leimansa alueiden kehitykseen.
Myös kauppa-, raha- ja työvoimapolitiikan toimet ovat vaikuttaneet eri alueiden kehitykseen.Tässä aluepolitiikan kokonaisuudessa on Päijät-Häme ollut suuri häviäjä.
Erityisesti valtionhallinnon työpaikat ovat vähäisiä Päijät-Hämeessä. Niiden osuus Päijät-Hämeen kaikista työllisistä on vain kolme prosenttia, kun vastaavat osuudet tilaston yläpäässä ovat Kainuu 15 %, Kymenlaakso 10 % ja Kanta-Häme 10 %.
Valtionhallinto on hyvin työvoimavaltaista, jolloin siitä syntyvää arvonlisäystä siirtyy merkittävässä määrin kiertoon aluetalouden sisällä palkkojen muodossa.
Yksi iso selittäjä maakuntienvälisiin eroihin on korkeakoulujärjestelmä. Kun Lahdessa ei ole yliopistoa, se tuntuu. Opetusministeriön kohdentamat menot koulutukseen ovat Pohjois-Savossa 1523 euroa/asukas, mutta Päijät-Hämeessä vain 708 euroa/asukas. Valtion koulutusmenoilla on myös kerrannainen vaikutus. Koska voimakkailla opiskelupaikkakunnilla on paljon opiskelijoita, jotka käyttävät rahaa asuinpaikkakunnillaan, ohjautuu valtion maksamista opintotuista iso osa paikallisesti. Valtion opintotukimenot ovat Keski-Suomessa (Jyväskylän yliopisto) 178 euroa/asukas, mutta Päijät-Hämeessä vain 106 euroa/asukas.
Väestön vanhetessa julkisten rahansiirtojen suhteelliset osuudet muuttuvat. Yksi suunta on se, että niillä alueilla, joilla väestön vanheneminen on suhteellisesti suurinta, ihmisten keskimääräinen maksukyky heikkenee. Seuraa tästä kuitenkin yksi tilastollinen etu: kansaneläkkeisiin kohdennettavat valtion rahat lisääntyvät niillä alueilla, joissa ikääntyminen on suurinta. Tässä tilastossa emme vielä ole lähelläkään kärkeä. Eniten kansaneläkemenoja kohdentuu Kainuuseen 317 euroa/asukas, Päijät-Hämeeseen vain 213 euroa/asukas.
Valtion alueellistamisohjelman tarkoituksena on siirtää valtionhallinnon työpaikkoja pääkaupunkiseudulta maakuntiin niiden työmarkkinoita tukemaan. Yksi tällainen siirto tapahtui viime vuonna sentään Lahdenkin eduksi, kun Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA muutti Helsingistä tänne.
kari.naskinen@gmail.com
