Edith Piafin elämästä kertovan näytelmän ensimmäinen jakso ennen väliaikaa on niin täynnä henkilöitä ja tapahtumia, että kokonaisuus ei pysy kunnolla kasassa, liikaa tavaraa. Jakson lopussa näyttämölle tulee kuitenkin Marlene Dietrich, niin vaikuttava sisääntulo ja niin upea ilmestys, että koko näytelmä saa ikään kuin uuden alun. Väliajalla joku sanoikin, että täytyyhän aina olla "highlightsit".Marlene Dietrichiä tässä Lahden kaupunginteatterin esityksessä näyttelee Laura Huhtamaa (kuvassa vas.). Varsinaiselta ammatiltaan hän on koreografi, toimii tanssinopettajana Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla. Näyttelijänä Laura Huhtamaa on aiemmin vieraillut mm. Lahden Catsissa, Tampereen Työväen Teatterin Marilyn Monroe -musikaalissa ja Heinolan kesäteatterissa.
Vastaavanlaisia nuorten, kauniiden naisten häikäiseviä sisääntuloja muistan Lahden kaupunginteatterista pari aiemminkin: Lumikki Väinämö musikaalissa Cyrano (1994) ja Anna Vihanto Vanhempieni romaanissa (2001).
Piaf-näytelmän varsinaiset tähdet ovat kuitenkin kokeneempaa sorttia: Lumikki Kouki (kuvassa oik.) 15 vuotta vanhempana kuin Cyranossa tyttönimellään ja Mirja Räty. He esittävät Edith Piafia tämän niissä vaiheissa, jolloin ura oli jo alamäessä ja elämä lopullisesti risana. Vakuuttavaa näyttelemistä molemmilta, ja Mirja Rädyn kohdalla tekee mieli puhua pitkän hiljaisen kauden jälkeen loistavasta come backista. Missä Mirja Räty on ollut?
Näin kun sanon, tulevat mieleen Kansallisoopperan viimeaikaiset tapahtumat ja Raija-Sinikka Rantalan Optimisti-näytelmä (Teatteri Vanha Juko) - kyllä vanhoilla, osaavilla näyttelijöillä on vielä paljon annettavaa, vaikka heitä roolijaoissa usein syrjitäänkin.
Nuorta Edith Piafia esittävä Elsa Saisio tekee niin ikään hyvän roolityön. Hänen nuori Piafinsa on kuitenkin enemmän tapahtumista, kun taas Lumikki Väinämö ja Mirja Räty porautuvat "Pariisin sielun" romahtamiseen, ja tämä edellyttää näyttelemiseltä syvyyttä. (Pariisin sieluksi Edith Piafia kutsui Marlene Dietrich.)
Miehiä Edith Piafin elämässä oli paljon ja monenlaisia. Heitä esittävät mm. Jori Halttunen, Tero Porali ja Heikki Rantanen. Rantanen on algerialainen nyrkkeilijä Marcel Cerdan, Pariisin pikkuvarpusen suurin rakkaus, joka voitti keskisarjan maailmanmestaruuden 1948 ja menetti sen seuraavana vuonna Jake LaMottalle, jonka elämästä kertoo Martin Scorsesen elokuva Kuin raivo härkä (1980).
Englantilaisen Pam Gemsin kirjoittama Piaf - pikkuvarpunen esitetään ison Juhani-näyttämön remontin takia näyttämön rautaesiripun edessä. Näyttämöä ei siis syvyyssuunnassa ole paljon. Hyvin silti toimii, vaikka eihän niitä Pariisin ja New Yorkin näkymiä kovin komeasti saada esille.
Rautaesirippu teatterissa on paloturvallisuuden takia. Aikoinaan rautaesirippu laskettiin alas ennen jokaista esitystä ja nostettiin heti takaisin. Näin varmistettiin, että varmasti toimii, ja samalla saliin jo saapunut yleisö näki, että heidän turvallisuutensa on varmistettu, jos vaikka näyttämöllä tupakoimisesta aiheutuu tulipalo.
P.S. Milloin ohjelmistoon tulee Pam Gemsin näytelmä Marlene Dietrichistä, joka Suomessa on nähty Hämeenlinnan kaupunginteatterissa?
kari.naskinen@gmail.com
