Liikemiehet laskivat, että kun tuosta rinteestä kaadetaan puut, siihen saadaan slalomrinne. Niin tehtiin, mutta kun seitsemän vuoden liiketoiminnan rahatulos ei ollut riittävän hyvä, toiminta lopetettiin. Kaikki kuitenkin hyvin, sillä sadan vuoden kuluttua paikalla on taas metsää.
Eija-Liisa
Ahtilan videoinstallaatio
Heijastus
metsästä kuvaa
sitä ihmiskeskeistä näkökulmaa, joka tuhoaa luontoa. Noin 20
metriä leveälle seinälle Mäntän Serlachius-museossa heijastetaan
8-kanavaista videopanoraamaa, josta heti 50-minuuttisen esityksen
jälkeen sanoin, että jos tämä luokiteltaisiin elokuvaksi, se
menisi kaikkien aikojen tilastossani ainakin 50 parhaan joukkoon. Se
on kertomus ihmisistä, jotka ovat tehneet itsestään pääosan
luonnon kiertokulussa. Tässä valtavassa audiovisuaalisessa
teoksessa ihminen on kuitenkin sivuosassa. Pääosissa ovat puut,
kaikki heidän vihreytensä. Visuaalisesti teos on täydellisen hieno, puut ja metsä saavat arvoisensa kuvauksen, toisaalta pahannäköisiä hakkuita tai muita rujouksia ei korosteta esille tuomalla - ei tarvitse, koska asia tulee selväksi ilmankin (kuvaus on Antti Ruusuvuoren ja Pekka Uotilan).
Oikeastaan tuntuu, ettei
niitä vähiäkään kuvia ihmisestä pitäisi tässä olla. Koska
ihminen on kaikessa kehittyneisyydessään ja ahneudessaan tuhonnut
luontoa rikollisella tavalla, ihminen joutaisi täältä pois
kokonaan. Yhdessä kohtauksessa majava on rakentamassa patoa, johon
se tarvitsee puunrungon tai pari säädelläkseen pesänsä lähellä
olevaa veden virtausta. Ihminen ei koskaan säätele, vaan ryöstää.
Eija-Liisa Ahtila ei kertaakaan mainitse ilmastonmuutosta, mutta asia
tulee selväksi muutenkin, eivätkä
tätä kriisiä ja kohti tuhoa etenevää tilannetta ole
aikaansaaneet majavat, linnut, koppakuoriaiset eivätkä
kilpikonnat.
Hattulan keskiaikaisesta Pyhän Ristin
kirkosta näytetään 1500-luvulta peräisin oleva
seinämaalaus
Aatamista ja Eevasta vähän ennen lähtöä paratiisista. Ilman
Raamatun kertomustakin tiedetään, että paratiisia ei enää ole,
eikä ihmiskeskeinen ajattelu kaikessa johda
muuhun kuin romahdukseen. Luonto sen kyllä kestää sadan ja jopa
100 000 vuoden huonojen jaksojen jälkeen, kuten ennenkin. Luonto
palautuu, mutta mitä tapahtuu ihmiselle seuraavaan kuumuus- tai
jääkauden aikana?
Eija-Liisa Ahtila (s. 1959) on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen nykytaiteilija. Hänen tähänastinen tuotantonsa käsittää 15 monikanavaista videoinstallaatiota, joista seitsemän omistaa Serlachiuksen taidemuseo. Mielenkiintoista sinänsä, että Serlachius vaurastui aikoinaan nimenomaan metsällä. Kolmen vuoden työn vaatinut Heijastus metsästä on Eija-Liisa Ahtilan kolmas tilausteos Serlachiukselle. Tämä katsojan sanattomaksi vetävä taideteos on kuin hiljainen hätähuuto luonnon ja ihmisen yhdessä toistaiseksi ylläpitämän elämän puolesta. Onko lajienvälinen ymmärrys, empatia tai peräti rakkaus enää mahdollista, kysyy taiteilija.
Esityksen jälkeen sanoi Ulla-vaimolleni, että en nyt heti kommentoi mitään, koska tätä joutuu nyt ajattelemaan. Ulla nyökkäsi, mutta sanoi, että eikös tässä ollut jotain samaa kuin sinun suosikkiohjaajasi Terrence Malickin elokuvissa. Niin oli. Luonto ja ihminen. Malickille tärkeintä on vesi, kaiken alku. Monessa elokuvassaan Malick kuvaa länsimaisen ihmisen vääristynyttä luontosuhdetta, kun kaiken mittariksi on tullut talouskasvu. Tämä edellyttää jatkuvaa liikettä, jota varten pitää metsiä kaataa. Vastavoimana on kuitenkin luonnon liike, ja kyllä me tiedämme, kumpi täällä maapallolla lopulta on vahvempi voima.
Vuonna 2009 Eija-Liisa Ahtila nimitettiin taiteen akateemikoksi. Hänen töitään on ollut 2000-luvulla mm. MoMassa, Tate Modernissa ja Bilbaon Guggenheimissa. British Film Institute on julkaissut hänen videoinstallaationsa elokuvaversioina ja niiden käsikirjoitukset dvd-kokoelmana The Cinematic Works of Eija-Liisa Ahtila.
Heijastus metsästä on Mäntässä vielä ensi viikon. Hieman samaa teemaa jatkaa kuitenkin ensi vuoteen asti saksalaisen Agnes Meyer-Brandisin videoteos Kun puut vaeltavat, jossa tarkkaillaan puiden, metsien ja ilmakehän tapahtumia. Tämä 5-kanavainen videoinstallaatio on kuvattu 2021-25 suojellulla Siikanevan suolla Ruovedellä, ja se sai maailmanensi-iltansa viikko sitten.
kari.naskinen@gmail.com