Historian suurin rahanväärennysoperaatio

Rahaa, passeja ja muita asiakirjoja väärentänyt juutalainen Salomon Smolianoff jäi Berliinissä 1936 kiinni poliisin ratsiassa. Tavallisesta vankilasta hänet siirrettiin Mauthausenin työleirille ja sieltä edelleen Sachsenhausenin leirille, jossa hän aloitti natsien organisoiman rahanväärennysoperaation työnjohtamisen 1941. Rinnassaan hänellä olivat juutalaisten keltainen tähti ja rikollisten vihreä tähti. Hänen SS-esimiehenään toimi Berliinissä pidätyksen tehnyt poliisi, joka oli muistanut, että Smolianoff on alan ehdoton huippumies. Näin käynnistyi historian suurin väärennysoperaatio Bernhardt, josta erinomaisesti kertoo itävaltalaisen Stefan Ruzowitzkyn elokuva Väärentäjä (2007). Se sai parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin.

Karl Markovicsin näyttelemän Smolianoffin nimeksi on elokuvassa pantu Salomon ”Sally” Sorowitsch, mutta tapahtumat kulkevat pääpiirtein oikeita uomiaan. Elokuva perustuu kirjasinsuunnittelija Adolf Burgerin muistelmiin Paholaisen työpaja, jossa hän kertoo Sachsenhausenin operaatiosta ja on roolihenkilönä myös elokuvassa. Burger ei hyväksy koko touhua, vaan sabotoi painolaattoja. Sorowitch tietää tämän, mutta ei käräytä Burgeria, vaan joillakin selityksillä natseja huijataan. Burgeria esittää August Diehl, joka paremmin muistetaan Terrence Malickin natsiaiheisesta elokuvasta A Hidden Life (2019). Sekä Smolianoff että Burger selvisivät keskistysleiristä, kun liittoutuneet tulivat vapauttamaan myös Sachsenhausenin.

Sachsenhaus

Operaatio Bernhardtissa väärennettiin miljoonia ja miljoonia punnan seteleitä. Kappalemääräisesti paljon seteleitä oli painettava siksi, että tehtiin pieniä seteleitä, koska suurempiarvoisten seteleiden arveltiin joutuvat myös suurempaan syyniin. Nämä pienemmätkin setelit tarkistutettiin perusteellisesti, esimerkiksi Sveitsiin lähetettiin väärennetty kirje Saksan valtonpankista ja pyydettiin mielipidettä mukana lähetetyistä seteleistä. Myös Bank of Englanti saatiin keploteltua samanlaiseen tarkistukseen ja kun lausunnot olivat myönteisiä, pantiin tuotanto vauhtiin.

Kova olikin vauhti: 1943 tekivät juutalaisvangit jo 400 000 seteliä kuukaudessa. Tätä jatkui helmi-maaliskuun taitteeseen 1945 asti, ja painettujen setelien arvo liikkui eri arvioiden mukaan 133:n ja 300 miljoonan punnan välillä.

Väärennetty 5 puntaa.

Alkuperäinen idea oli, että väärennettyjä setelejä levitettäisin Iso-Britanniaan niin paljon, että niillä kasvatettaisiin inflaatiota ja näin horjutettaisiin maan taloutta. Niinkin lapsellinen suunnitelma oli, että seteleitä pudotettaisiin lenkoneilla kansalaisille. Tätä ei kuitenkaan toteutettu, vaan väärä raha käytettiin mm. sotamateriaalien hankkimiseen ulkomailta ja Saksan ulkopuolella toimivien agenttien palkkioihin. Punnan jälkeen oli tarkoitus tehdä väärennyksiä myös dollareista, mutta ”henkilökunnan” saatavuuden hitauden takia tämä tuotanto jäi pieneksi.

Puntatuotantokin loppui, kun liittoutuneet etenivät uhkaavasti. Painokoneet, tarvikkeet ja vangit kuljetettiin Mauthausen-Gusenin keskitysleirille Itävaltaan, jossa oli tarkoitus jatkaa tuotantoa, mutta tämä hanke ei toteutunut. Lopulta vangit määrättiin polttamaan kaikki jäljellä olleet setelit ja loput asiaan kuuluneet vehkeet painolaattoineen lastattiin taas kuorma-autoihin ja upotettiin kahteen järveen. Toukokuun alussa operaatio Bernhard suljettiin virallisestikin ja vangit siirrettiin Ebenseen keskitysleirille Itävaltaan. Amerikkalaiset tulivat 6.5.1945 ja vapauttivat leirin.

Mitään suurta elokuvadraamaa tämä elokuva ei edusta, mutta on erinomaisen mielenkiintoinen sisältöntä tosiasian ansiosta.

 

kari.naskinen@gmail.com