Olin illalla Lahden sosiaalidemokraattien vaalivalvojaisissa. Muutama lyhyt puhekin siellä tietenkin pidettiin. Yksikään niistä ei alkanut vanhalla tutulla Hyvät toverit -tervehdyksellä. Televisiosta seurasimme Antti Lindtmanin kiitospuhetta, eikä puolueen puheenjohtajakaan enää käytä toveri-ilmaisua. Tämä on yksi merkki siitä, että SDP on viimeisten parin vuosikymmenen aikana muuttunut perinteisestä työväenluokan korostamisesta ja alkanut entistä selvemmin profiloitua keskiluokkaa edustavaksi puolueeksi.
Vaaliviikolla SDP:n
Demokraatti-lehdessä politiikantutkija
Johanna
Vuorelma Helsingin
yliopistosta sanoi, että työväenpuolueen äänestäjät eivät
läheskään aina miellä itseään ”työläiseksi” vaan
fiinimmin ”keskiluokkaiseksi”. Tilanne yhteiskunnassa on
muuttunut, kuten yliopistotutkija kuvasi: ”Hyväosaisena
asiantuntijana itseään pitävälle väitelleelle tohtorille voi
tulla yllätyksenä, että 12 vuoden tutkijanuran jälkeen palkka voi
olla huonompi kuin putkiasentajalla.”
Nyt vaaliviikolla Jouhki sanoi, että puolueen tärkeä asia on edelleen nostaa esille tuensaajien ja heikoimmassa asemassa olevien asioita, mutta täytyy myös puhutella sitä työssäkäyvien isoa ryhmää, joka ansiotasoltaan ja muutenkin mieltää olevansa keskiluokkaa.
Tässä on nyt onnistuttukin, vaikka osa eilisestä suurvoitosta tulikin maan hallituksen surkean politiikan seurauksena. Tätä onnistumista ovat auttaneet nekin pintapuolisilta tuntuvat asiat kuten toveri-sanan hylkääminen ja sosialismin häivyttäminen lähes kokonaa puolueen ohjelmasta teoreettisellakin tasolla. Eikä puhettakaan, että koskaan enää lähdettäisi vallankumoukseen mitään muuta reittiä kuin vaaliuurnien kautta. Sosialismin periaatteisiin tämä on kansainvälisestikin lisätty jo aikoja sitten sillä tavalla, että iskusanan ”sosialismi” eteen on liitetty laatusana ”demokraattinen”.
Puoluesihteeri Kaarlo Pitsingille ei tämäkään 50-luvulla riittänyt, vaan hän vaati SDP:n hautaamaan tuollaiset teoriat niin syvälle, ettei niitä ainakaan 60-luvulla ennätettäisi esille kaivaa. Näin on melkein käynytkin, eikä työväenlaulujakaan esitetä enää muulloin kuin nostalgisesti vappuna Teatteri Vanhan Jukon Perkele-konserteissa.
Sitäkin tämä kaikki tarkoittaa, että sos.dem. puolue on lähentynyt porvaripuolueita. SDP ei enää korostetusti ilmoita olevansa työväen asialla, kun taas Kokoomus julisti presidentinvaalien alla 2005 Sauli Niinistön olevan työväen presidentti, ja Keskusta pyrkii oikeastikin poliittiseen keskustaan haluamatta olla pelkkä maalaisten ja maanviljelijäin puolue.
Sosiaalidemokraateilla ja koko vasemmistolla on joka tapauksessa oma vaativa tehtävänsä alkuperäisen ideologiansa mukaisesti. Vasemmiston on taisteltava sitä epäoikeudenmukaista jakaumaa vastaan, että hyvinvointiyhteiskunnassakin on 10-15 % syrjäytyneitä, 70 % keskiluokkaa ja 15-20 % etuoikeutettuja. Tätä koskeva sosiaalidemokratian ydin ei mihinkään ole hävinnyt, ei meiltä eikä maailmasta.
Meillä Lahdessa demarit saivat nyt 32 prosentin kannatuksen. Ollaan jo lähellä ruotsalaisen kansankodin sosiaalidemokraattista tasoa 35 prosenttia.
kari.naskinen@gmail.com
