tiistai 20. elokuuta 2024

Ihmisen rakentamissa korkeuksissa


Oli ensimmäinen kerta, kun Kanava-lehden juttu sai lähtemään pieneen reissuun, ei mihinkään valtiomiehen kotimuseoon, vaan luontoretkelle
Itä-Helsinkiin. Fil. tri Pasi Reunanen nimittäin kirjoitti suomalaisten luontosuhteesta ja otti heti aluksi esille Vuosaaren Huipun, joka on valtavan isosta jätevuoresta maisemoitu ja palautettu luonnolle takaisin. Sen laki on 65 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sieltä ylhäältä ottamassani valokuvassa näkyvät Vuosaaren keskustassa olevat tornitalot, joista korkein on 87,5 metrin Cirrus, Suomen korkein asuintalo, valmistuu kohta.


Vuosaarenhuippu, kuten nimi yleisemmin näytetään kirjoitettavan, oli siis kaatopaikka, ensin Lohjan kalkkitehtaan käytössä ja sitten Helsingin jätehuollon yleisessä käytössä 1966-88. Kun tämä kaatopaikka suljettiin, ryhdyttiin parin vuoden kuluttua hankkeeseen, jonka tuloksena syntyi tämä Vuosaarenhuippu. Jätevuori oli syntynyt noin 300 000 jäteautokuormallisesta, ja niiden kuljetusten jälkeen ajettiin alueelle täyttömaata vielä toiset 300 000 kuormaa. Eri tietojen mukaan alueen suuruus on nyt 65-95 hehtaaria.

Ei muuta kuin kahvia termospulloon ja matkaan. Jätealueesta ei enää ollut hajuakaan. Se on istutettu ja kasvanut varsin reheväksi, mutta koska kymmenmetrisiä puita ei vielä ole, se tuo ensimmäiseksi mieleen Lapin maisemat. Kasvilajeja siellä kerrotaan olevan yli 400 ja eläinkuntakin on hyvin luonnonmukainen: mustarastas, kivitasku, mustapääkerttu, talitintti, peippo, rusakko, kettu, kauris, kyykäärme, perhosia jne.

Oman elementtinsä muodostavat isot luonnonkivet, joita on alueella runsaasti. Kova homma on ollut niiden kuskaaminen sinne ylös asti. Hyvissä opastauluissa ei kuitenkaan kerrota, mistä näitä isoja kivenlohkareita on tuotu –
ehkä ainakin Vuosaaren 1,5 km pitkän maantietunnelin louhinnasta. Tunneli valmistui 2007. Kivistä on alueelle pystytetty myös kauniita aitoja, jotka reunustavat hienosti joitakin kävelyreittejä. Samoin alueelle on tuotu isoja puiden juurakoita, joista yksi on Lasipalatsin luota kaadetusta salavasta (kuvassa).

Kävely- ja erityisiä luontopolkureittejä on useita, ja huipulle mentäessä on yhteen jyrkkään kohtaan tehty myös portaat. Vaikka viitoitukset ovat hyvät, eksyimme yhden kerran, kun palatessamme patikoimme ensin väärälle parkkipaikalle.


Erinomainen kokemus. Laelta oli hyvät näkymät. Kiikarit olisi pitänyt olla mukana, mutta ilmankin sieltä näkyi hyvin esimerkiksi Olympiastadionin ja Johannenksenkirkon tornit, sataman takaa Suomenlahti ja kauempaa idästä Porvoon öljynjalostamon piippuja tai jotakin.

Luonnon Tutkija -lehden päätoimittaja Pasi Reunanen kirjoittaa, että nykyisin ”huoltoasemien vessaan on levitetty metsätapetti ja siellä soi linnunlaulu. Mistä luonnosta me kaupunkilaiset tällöin oikein puhumme? Miksi emme mene itse luontoon, vai eikö enää ole luontoa minne mennä?” (Kanava 5/2024)

Vuosaaren Huippu
Kyllä jokaisen kaupunkilaisen läheltä löytyy mukavia luontokohteita, ettei tarvitse tyytyä vain
Peltsi Peltolan sinänsä hyviin luonto-ohjelmiin televisiossa.

kari.naskinen@gmail.com