lauantai 4. maaliskuuta 2023

Rikkaruoho, hukkakauraa, mammuttimainen erehdys


Ajaessani eilen Helsinkiin ajattelin yhtäkkiä Keravan kohdalla, että miksihän oikein olin ostanut liput KOM-teatterin näytelmään
Rikkaruoho. Tässäkö minäkin olen menossa tirkistelemään Jörn Donnerin hylkäämän pojan ja isän elämää?


Niin siinä kävi.
Poika on tukholmalainen Otto Gabrielsson (42), joka kirjoitti onnettomasta isäsuhteestaan kirjan, ”viimeisen kirjeen isälleen”. Se ilmestyi 2020 vähän sen jälkeen, kun Donner oli kuollut 86-vuotiaana. Näytelmäksi kirjan dramatisoi teatteritaiteen maisteri Laura Mattila. Lähtökohtana koko tällä projektille oli Donnerin kaunokirjallisen elämäkertateoksen Mammutin (Otava, 2013) kaksi virkettä: ”Kaksi ensimmäistä, sattumalta tuotettua 80-luvun lasta olivat erehdyksiä molemmat, mutta hepä elävät. Erehdysten ansiosta.”

Tuohon isänsä mielipiteeseen Gabrielssonin piti jotenkin vastata, koska ei voinut ymmärtää olevansa vain rikkaruoho, hukkakaura, jota ei kuuluisi olla olemassa ja jolla ei ole mitään merkitystä eikä hyötyä kenellekään. Näytelmä tästä on katkeran viihdyttävä, joka Laura Mattilan ohjaamana on muotoiltu sellaiseksi, ettei lopputulos muodollisesti ole pelkkää Oton monologia. Näyttämöllä on viisi Ottoa, jotka ovat keskenään yhteydessä vuorosanojen välityksellä. Joksikin hetkeksi joku heistä muuntautuu Donneriksi ja joku Otolle kysymyksiä esittäväksi henkilöksi.

Hyvin tämä näin toimii. Jos oli Donner töissään ja puheissaankin provokatiivinen, niin saman tyylilajin on säilyttänyt Gabrielsson. Isänsä poika. Kysymys on kuitenkin lähinnä sosiaalipornosta, jota Seiska- ja iltapäivälehdet ovat jo ahkerasti työstäneet Gabrielssonin kirjan ilmestyttyä. Tällä kertaa KOMissa komediallista, puolivakavaa.

Viisi hyvää näyttelijää edustavat Oton eri puolia: Vilma Melasniemi on psykologi (kuten oikea Ottokin), Juho Milonoff takertuja, Niko Saarela runoilija sekä KOM-teatterin uudemmat näyttelijat Ella Mettälä mykkä lapsi ja Miiko Toiviainen kostaja, joka puhuu myös Anders Breivikistä ja Ted Unabomber Kaczynskista.

Paluumatkalla Keravan kohdalla ajattelin, että hukkakauraa.

kari.naskinen@gmail.com