Elokuva-arvostelijat eivät ole armoa antaneet Ilkka Remeksen ja Aku Louhimiehen elokuvalle Omerta 6/12 (2021). Niin kelvoton ei elokuva kuitenkaan ole kuin on annettu ymmärtää, mutta kahdeksan miljoonan euron budjetilla tehtynä se ei tietenkään vedä vertoja niille maksimaalisen toiminnan elokuville, joiden tekemiseen on käytetty rahaa kymmenen tai sata kertaa enemmän. Omerta 6/12 edustaa sellaista elokuvatyyppiä, joka ei tavoittele hienouksia, vaan on parituntinen viihdeseikkailu kovalla menolla ja melskeellä. Ampumisräiske ja takaa-ajot autoilla ovat tuttua touhua tällaisista elokuvista, on ne sitten tehty Suomessa tai missä tahansa.
Juonikin
on tavanomaista tarinaa. Balkanilkainen sotarikollinen Borislav
Jankovic on saatava ulos suomalaisesta vankilasta ja tämän
toteuttamiseksi kidnapataan vaihtokaupassa
käytettäväksi Suomen
presidentti itsenäisyyspäivän linnanjuhlilta. Lisäksi
presidentin syntilistalla on hänen tukensa Kosovon laittomalle
sodalla 1999. Vielä
pahempi henkilö on terroristien mielestä ranskalainen kenraali
Gracic, mutta unohdin jo, miksi. Tilannetta
pannaan purkamaan EU:n turvallisuusjoukkojen upseeri ja hänelle
naispuolinen apulainen, kuten nykyisin aina on tapana. Terroristien
tarkoituksena on myös epäsovun lisääminen Euroopassa, ja
heitä
ottaa päähän, että presidentti on ottanut myönteisen kannan
Suomen Nato-jäsenyyteen.
Toiminta siirtyy nopeasti
linnanjuhlista Valko-Venäjälle, ja tapahtumapaikoiksi on taas
kerran löydetty rähjäisen näköisiä tehdasrakennuksia Virosta.
Ennen rajan yli menoa valvontakuvista ja tutkista luullaan
Helsingissä, että kaappaajien lentokone laskeutuu Lusin suoralle,
mutta yli menee. Takaa-ajoon
lähtee turvallisuusjoukkojen Max Tanner (Jasper
Pääkkönen)
ja touhussa Suomen puolella ovat Krp, Supo, Helsingin
poliisilaitoksen Karhu-ryhmä ja armeija.
Katsoin elokuvan
viime perjantaina, kun se tuli televisiosta. Aikaisemmin päivällä
olin katsonut dvd:ltä amerikkalaisen rikoselokuvan Inside
Man:
Most
Wanted
(2019), ja
mielenkiintoinen yhtymäkohta näillä elokuvilla: molemmissa roistot
pukivat kidnappaamansa ihmiset samanlaisiin haalareihin kuin oli
heillä itselläänkin, joten poliisi ei uskaltanut ampua ketään
siinä vaiheessa, kun roistot panttivankeineen lähtivät livohkaan
tapahtumapaikalta.
Vaikka
elokuva sijoittuu vertaistensa joukossa siihen ryhmään, joka
nopeasti hautautuu dvd-divareiden halpamyyntikatalogeihin,
niin tästä huolimatta vietin viihdyttävän kaksituntisen leffan
ääressä. Muutenkin minulla oli tuolloin leppoisa vapaapäivä: ensin katsoin Tour de Ski -hiihtokilpailut, sitten Sylvester Stallone -elokuvan Ammattitappajat (1995), muutamia sarjaelokuvajaksoja Yle Areenasta, jätin sen päivän lehdet lukematta ja ennen nukkumaanmenoa keskityin Louhimiehen actionelokuvaan.
Tv 1:n Ivalo on kahden ensimmäisen jakson perusteella tukevampaa tekoa, mutta juoni niin sekavansorttinen, että katsomisen jatkaminen on vielä epävarmaa.
Omertasta olisi paremman tietenkin saanut Renny
Harlin,
joka on tämän lajin suomalainen mestari. Saa nähdä, millainen tulee olemaan elokuvan koko materiaalista neliosaiseksi leikattu sarjaelokuva, joka tulee C more -maksukanavalle elokuussa.
kari.naskinen@gmail.com
