Koulu jättää ison merkin ihmisen identiteettiin

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjassa 2022 pohdiskellaan identiteetin merkitystä sekä paikan että ihmisten kannalta. Päijät-Häme ja Lahti ovat tässä suhteessa ongelmallisia, sillä Päijät-Häme on virallisesti ollut oma maakuntansa vasta noin 30 vuotta ja Lahti oli pitkään Suomen nuorin kaupunki, ennen kuin kuntalakia muutettin ja mikä tahansa pikkupaikka sai halutessaan ottaa itselleen kaupunkinimityksen. Tämä nuoruus ei ole muodostunut alueen identiteetiksi, ja vuosikirjassakin todetaan henkilöistä puhuttaessa, että ”identiteettimme syntyy ja vahvistuu elämänkokemusten kautta”. Muualla maassa on kuitenkin sellaista kokemusta syntynyt, että Lahti on Suomen Chicago. Tätä ei vuosikirjassa käsitella, vaan koko kirjan teemana on päijäthämäläinen koulutus.

Koulu on yksi tärkeimpiä ihmisen identiteetin rakennuspalasia. Identiteetti muistuttaa identifiointia, tunnistamista tai tunnistautumista. Kirjan esipuheessa sanotaan, että identiteetti ei kuitenkaan kytkeydy vain ihmisen omaan elämänkokemukseen, vaan myös ryhmiin, joihin samaistumme. Samalla kun samaistumme joihinkin, erottaudumme joistakin toisista. Koulu on tällainen samaistumisasia. Kun nuori ihminen käy yhtä ja samaa koulua vuosikausia juuri oman kehittymisensä ratkaisevina aikoina, niin vahvan jälkensä se jättää.

Koulun kanssa käy samalla tavalla kuin sotaväelle: kenkut asiat unohdetaan tai jos niitä myöhemmin muistellaan, ne käsitellään huumorilla. Kun oppikoulussa jäätiin ennen luokalle, niin nekin tulkitaan nyt vain oppimisen kannalta oikeiksi ratkaisuiksi.

Koulut ovat aina olleet paremmusvertailussa. Luultavasti kaikissa kaupungeissa Lyseon pojat pitävät kouluaan selvänä ykkösenä, ehkä nykyisin tytötkin. Toisaalta on sellaisia ”eliittikouluja”, kuten yksityinen Lahden yhteiskoulu, jonka käyneet arvostavat koulunsa tietenkin Lyseon ohi. Oma oppikouluni oli Jyväskylän Lyseo, jonka paremmuudesta ei tarvinnut edes kiistellä. Yksityiset oppikoulut olivat Jyväskylässä niitä, joihin joutui, jos ei pärjännyt Lyseon pääsykokeissa.

Varsinkin savolaiset ovat tässä omakehussa mestareita. Kun kuuntelee tai lukee Lasse Lehtisen ja Erkki Liikasen koulujuttuja, tuntuu kuin Kuopion ja Mikkelin lyseot olisivat maailman parhaat koulut.

Lahden yhteiskoulussa on kahden suurmiehen muistolaatatkin, presidentti J.K. Paasikiven ja tutkimuskatkailija, diplomaatti G.J. Ramstedtin. Tutkimusseuran vuosikirjassa Paasikivestä kirjoittaa Lahden kansanopiston entinen rehtori Ville Marjomäki sekä Ramstedtista Helsingin yliopiston entinen professori Antti Karisto ja Päivälehden arkistossa tutkijana työskentelevä Janne Ridanpää.

Monet opettajat olivat aikoinaan paikkakuntiensa merkkihenkilöitä, edustivat sivistyneistöä, jota houkuteltiin myös politiikkaan. Paasikiven historian kaikki tuntevat, mutta samaa lajia harrastuksiltaan ja toimeliaisuudeltaan oli myös Ramstedt. Hän oli talvella 1903 tuurannut LYK:ssa sairauslomalla ollutta venäjänopettajaa, saanut vakituisen opettajanviran keväällä 1905 ja oli keväällä 1906 jo perustamassa Lahden nuorsuomalaisten yhdistystä. Kaupunginvaltuustoon Ramstedt valittiin 1912.

Eduskuntaankin Ramstedt yritti 1908. Yhdessä vaalitilaisuudessa Hollolan Tennilässä äänessä olivat erityisesti Ramstedt ja Edistyspuolueen ehdokkaana ollut Lahden kansanopiston rehtori Rope Kojonen. Nuorsuomalaisten Lahden Lehti kehui Ramstedtin esitelmän sisältöä ja puhujan ulosantia, mutta vanhasuomalaisten Lahti-lehti haukkui pystyyn: ”Mitä tohtorin puheeseen tulee, niin olihan se sentään mukiin menevä siinä suhteessa, että nekin, jotka ovat tähän saakka epäilleet hänen haukkumiskykynsä ja halunsa, voivat nyt tästä luulostaan luopua.”

RAMSTEDT YLIOPISTOA
HANKKIMASSA

Vuonna 1910 piti Suomalainen tiedeakatemia kevätkokouksensa Lahdessa. Sen yhteydessä kansanrunoustieteen professori Kaarle Krohn kirjoitti, että ”jos yliopisto maaseudulle tulee, sen pitäisi olla niin likellä Helsinkiä kuin suinkin sekä kirjaston että henkisen yhteyden vuoksi”. Lahdessa tähän ehdotukseen tartuttiin heti ja valtuusto asetti asiaa edistävän korkeakouluvaliokunnan, jonka puheenjohtajaksi nimitettiin Ramstedt. Vuonna 1911 valiokunta julkaisi Ramstedtin tekemän kirjasen ”Korkeakoulukysymyksiämme”.

Monet maakuntalehdet tukivat Lahden hanketta, samoin pääkaupungissakin muut paitsi Helsingin Sanomat. Ramstedt lähetti Helsingin Sanomien toimitukselle ja päätoimittaja Eero Erkolle monta kirjoitusta, mutta lehti ei niistä yhtään julkaissut. Vielä 1917 kansantaloustieteen professori, pian pääministeri J.H. Vennola (Edistyspuolue) piti puheessaan Lahtea hyvinkin mahdollisena erityisesti käytännöllisen maataloudellisen korkeakoulun sijaintipaikaksi, mutta noihin aikoihin hanke hautautui. Lopulta perustettiin Åbo Akademi 1918 ja Turun yliopisto 1920.

Päijät-Hämeen kesäyliopisto perustettiin 1963 ja Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus 1980. Yliopistokaupunki Lahdesta tuli virallisesti vuoden 2019 alussa, kun Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tuli Lappeenrannan - Lahden teknillinen yliopisto (LUT = Lappeenranta–Lahti University of Technology).

POPPARIT JA ROKUT

Identiteettiä muokkaa tietenkin paljon se, käykö lukiota vai ammatillista oppilaitosta. Tutkimusseuran vuosikirjassa Lahden Lyseota edustaa kosmologian professori emeritus Kari Enqvist, joka muistelee kouluaikaansa Lahdenkadulla. Kertaalleen jo käsittelin hänen kirjoitustaan 8.12.2022, mutta tähän vielä Enqvistin yksi huomio identiteeteistä:

”Konkreettisin 60-luvun hedelmä oli nuorisokulttuurin nousu. Ensin tulivat beatlesit ja poikien pitkät tukat. Samalla Lahden oppikoululaiset omaksuivat identiteetin, joka erotti heidät ammattikoululaisista. Edelliset olivat poppareita, jälkimmäiset rokuja, joita me popparit pelkäsimme. Poppareiden tukat olivat pitkiä, rokut saattoivat vetää tukkaansa rasvaa. Erilaisia olivat myös musiikkimaut ja pukeutumiskoodit.”

”Vaikka molemmat pitivät lahkeistaan järkyttävän leveitä housuja, rokut saattoivat ompeluttaa lahkeisiin vielä erivärisen kangaskiilan antamaan lisäleveyttä. Rokuhousuihin kuuluivat myös leveä vyö ja sen suuntaiset lantiotaskut, joihin sormet työnnettiin kävellessä.”

kari.naskinen@gmail.com