Pahat hyökkääjät ja hyväksyttävät hyökkääjät

Suomen oikeusministeriön delegaatio on parhaillaan Turkissa, jossa tiettävästi neuvotellaan Suomessa majailevien kurditerroristien palauttamisesta Turkkiin. Ruotsi on samanlaisessa tilanteessa, mutta vielä pahemmin. Jo elokuussa Ruotsi luovutti yhden Turkin kansalaisen kotimaahansa ja enemmänkin Turkki vaatii. Kova paikka, sillä ilman kädenojennusta Turkille eivät Suomi ja Ruotsi saa Turkilta hyväksyntää Naton jäseneksi.

Tällä hetkellä Turkin vankiloissa on tuhansia ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia ja kurdien vapautusliikkeen poliitikkoja. Eikä presidentti Recep Tayyip Erdogan periksi anna. YK:n yleiskokouksessa 2019 hän ilmoitti valloittavansa Pohjois- ja Itä-Syyriassa olevan Rojavan alueen ja tätä hän on nyt toteuttanut. Etninen puhdistus on käynnissä. EU, Euroopan neuvosto ja Nato ovat kuitenkin hiljaa. Kun Erdoganin sotajoukot tappoivat viime heinäkuussa yhdeksän siviiliä Perekhin turistikeskuksessa Etelä-Kurdistanissa, muu maailma sulki silmänsä.

Erdogan tekee mitä haluaa. Suomi tuomitsee jyrkästi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, mutta Turkki jätetään rauhaan, koska Suomella on oma intressi nyt tärkeämpi kuin kurdien asia. Erdogan on käytännössä diktaattori, joka hallitsee Turkkia AKP-puolueen avulla ja äärioikeistolaisen MHP-puolueen tuella. Vain yksi kansa -ideologiaan eivät kurdit mahdu, ja tiedot Turkista kertovat, että eivät siihen kunnolla kuulu aina naisetkaan.

Turkki saa kuitenkin tukea myös EU:lta ja Natolta, jotka pitävät Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta terroristijärjestönä. Lisäksi Turkki on laajentanut käsitteen koskemaan myös Syyriassa toimivaa PYD-puoluetta ja sen aseellista YPG-siipeä, jota taas USA:n johtama liittouma on tukenut Isisin-vastaisessa taistelussa. YPG toimii Syyrian kurdien muodostamalla autonomisella alueella Koillis-Syyriassa. Lisää sekavuutta aiheuttaa se, että Erdoganin hallinnolla on kytkökset Isisiin ja muihin jihadistijärjestöihin sekä puolisotilaalliseen fasistiseen Harmaat sudet -ryhmään, jota Erdogan on rahoittanur ja aseistanut. Harmaat sudet on Erdoganin pidennetty käsivarsi Euroopassa, jossa sillä on tuhansia jäseniä mm. Saksassa. Ruotsissakin Harmaat sudet ovat näyttäyneet useamman kerran, esimerkiksi hyökätessään 1999 kommunistisen puolueen jäsenten kimppuun heidän jakaessaan Turkkia boikotoimaan kehottavia brosyyreita.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta kirjoittaa Suomen tilanteesta, että kun kaikki on pelissä yhden tavoitteen saavuttamiseksi, muuttuvat muut asiat toissijaisiksi: ”Venäjän Ukrainaan kohdistuvan laittoman hyökkäyksen yhteydessä on saattanut syntyä vaikutelma, että Suomi tuomitsee hyökkäyssotaa käyvät miehittäjävaltiot. Pohjois-Syyriaan hyökänneen Turkin kohdalla tilanne on kuitenkin päinvastainen. Kesäkuussa Turkin kanssa allekirjoitetussa asiakirjassa Suomi ilmaisee täyden tukensa Turkin turvalisuushuolille.”

Teivanen tulkitsee niin, että tämän yhteisymmärrysasiakirjan (yya) sitoutumuksiin voi kenties suhtautua samalla tavalla kuin Sauli Niinistön katteettomiin lupailuihin Nato-kansanäänestyksestä. Molempien kohdalla sanojen oikeudellinen merkitys on osittain epäselvä: ”Ehkä asiakirjankin sanoista voi myöhemmin todeta, että eihän niitä oikeasti tarkoitettu pitäviksi lupauksiksi. Kun isänmaa on vaarassa, sanansa saanee syödä.”

Mutta mitä sitten, jos Turkki huomaa Suomen sanansa syöjäksi? Asiakirja ei nimittäin ole Erdoganille mikä tahansa paperi. Kesäkuussa Madridissa pidetyn Naton huippukokouksen jälkeen Erdoganin epävirallisen liittouman jäsen Devlet Bahçeli kuvaili asiakirjaa ”maamme strategiseksi voitoksi ja kansalliseksi menestykseksi”. Oikeassa oli, sillä kyse on sisäpoliittista asemaansa ”menestyksen” voimin pönkittävälle Turkille askel eteenpän kurdienvastaisessa sodassa.

Erdogan myös edellyttää Suomen ja Ruotsin lopettavan poliittisen dialogin kurdiedustajien sekä Pohjois- ja Itä-Syyrian autonomisen hallinnon (AANES) kanssa. Turkin suurimman vasemmistopuolueen HDP:n Euroopan edustaja Devriş Çimen kirjoitti Suomen rauhanpouolustajat ry:n verkkosivulla 29.9.2022, että Erdoganin ultranationalistinen kurdivastainen politiikka rakentuu samaan vihaan kurdeja kohtaan, joka on historian saatossa johtanut esimerkiksi armenialaisten ja assyrialaisten kansanmurhiin ja joukkovainoihin. Erdoganin puheet turvallisuushuolista näyttäytyvät tekosyinä, mikä kävi ilmi myös BBC:n 2018 tekemästä tutkimuksesta: BBC:n mukaan Turkin hallitus liioitteli AANESin olematonta uhkaa raja-alueilla, väitteenään ”yli 700” hyökkäystä sen alueelta. AANESin edustajien antaman lausunnon mukaan Turkkia vastaan ei ollut kohdistettu sotilaallisia operaatioita.

”Itsevaltiaat ja sortajat eivät voi puhua oikeutetuista turvallisuushuolista. Päinvastoin, kyse on sorrettujen turvallisuushuolista, joiden tulisi olla moraalisesti, poliittisesti ja laillisesti kaikkien tukemia”, kirjoitti Çimen.

kari.naskinen@gmail.com