Amerikkalainen elokuva
Resistance
(2020)
kertoo ranskalaisesta pantomiimitaiteilijasta Marcel
Marceausta
sellaisen
asian,
joka
monelle on varmaan tuntematonta historiaa. Marceau nimittäin toimi
jo alle 20-vuotiaana Ranskan vastarintaliikkeessä ja oli
pelastamassa satoja orvoiksi jääneitä juutalaislapsia Natsisaksan
miehitysvallan alta. Elokuva alkaa 1938 Marceaun perheen
kotikaupungista Strasbourgista, jossa Marcel työskentelee isänsä
lihakaupassa. Isä on teurastaja, ja 1942 Marcel joutuu myös ”Lyonin
teurastajan” lähelle, sillä pahamaineinen
Klaus
Barbie
oli määrätty Gestapon johtajaksi Lyoniin. Siellä piileskeli myös
Marceau, jonka onnistui pelastaa Lyonistakin toistakymmentä
lasta rajan yli Sveitsiin. Täpärälle meni, sillä SS-ryhmä
Barbien
johdolla
tavoitti Marcelin ja lapset aivan rajalla, ja Barbien
onnistui
ampua
Marceaun tyttöystävä Emma
kuoliaaksi.
Venezuelassa asuvan puolanjuutalaisen Jonathan Jakubowiczin ohjaama elokuva on paljolti viihteellinen, vaikka asiat rankkoja ovatkin. Päähenkilöäkin esittää lähinnä komedioista tuttu suosikkinäyttelijä Jesse Eisenberg (värikuvassa). Tarkistin internetistä Marceaun elämäkertatietoja, joiden mukaan elokuvan tapahtumat kylläkin perustuvat tosiasioihin, mutta kuten asiaan yleensä kuuluu, kiperiä tilanteita on muokattu elokuvallisesti vielä jännittävämmiksi.
Marcel Marceaun oikea sukunimi oli Mangel, muttä hän väärensi tämän alkuperäisen puolanjuutalaisen nimensä passiin ranskalaiseksi Marceauksi. Tällaisia passiväärennöksiä hän teki myöhemmin muillekin juutalaisille. Jo ennen saksalaisten tuloa hän oli ryhtynyt esiintymään ravintoloissa, yhtenä suosikkihahmomaan Charles Chaplin viiksineen. Kun saksalaiset sitten näkivät Marceaun esityksen, he tietenkin ajattelivat, että Marceau pilkkaa Hitleriä. Vaikka Marceau olikin pantomiimikko, osasi hän puhua itsensä kuiville tyhmien saksalaissotilaiden tenttaamisesta. Myöhemmin Chaplin teki suoremman Hitler-pilkan eli elokuvan Diktaattori (1940).
Kun Marcel liittyi vastarintaliikkeeseen, oli teurastajaisä Charles Mangel tyytyväinen. Isälle tästä ei kuitenkaan hyvää seurannut. Natsit saivat tietää Marcelin aktivismista ja koska isä oli tiedossa, tämä pidätettiin ja vietiin Auschwitziin, jossa kuoli 1945.
Elokuva myös päättyy 1945 Saksassa. Marceau on nyt USA:n armeijan yhteysupseeri ja viihdyttää esityksellään amerikkalaisia miehitysjoukkoja Nürnbergissä. Kenraali George Patton esittelee Marceaun ”yhtenä niistä ainutlaatuisista ihmisistä, jotka tekevät sotilaiden uhrauksista ja sankaruudesta täysin sen arvoisia”.
Klaus Barbien kohtaloa ei elokuvaan ole otettu mukaan, mutta lopputeksteissä hänen sanotaan olleen vastuussa 14 000 ihmisen kuolemasta. Barbie pääsi livahtamaan CIA:n avustuksella Boliviaan, koska CIA piti häntä tärkeänä toimijana kommunisminvastaisissa kampanjoissa tulevaisuudessa. Bolivian diktatuurivallankaappauksessa 1980 Barbie olikin mukana. Boliviasta hänet palautettiin Lyoniin tuomittavaksi vasta 1983. USA:n oikeusministeriön raportti senaatille 1983 alkaa yhteenvetokappaleella: ”Kuten Klaus Barbien tutkinta on osoittanut, Yhdysvaltain hallituksen virkamiehet olivat suoraan vastuussa Ranskan hallituksen rikossyytteiden perusteella etsimän henkilön suojelemisesta ja hänen pakonsa järjestämisestä. Tämän toimen välittömänä seurauksena Barbie ei joutunut oikeuteen Ranskassa vuonna 1950; hän vietti 33 vuotta vapaana miehenä.”
Katumusta Barbie ei tuntenut: "Olen ylpeä siitä, että olen ollut kolmannen valtakunnan parhaan sotilasasun kantaja - - - ja jos minun täytyisi syntyä tuhat kertaa uudelleen, olisin tuhat kertaa se, mitä olen ollut." Barbie sai tietenkin elinkautisen tuomion ja hän kuoli vankilassa syöpään 1991.
kari.naskinen@gmail.com
