Kun
nykyinen vaimoni Ulla tuli ensimmäisen kerran luokseni yökylään,
oli makuuhuoneeni ikkunalaudalla Herman
Lindqvistin kirja
Ruotsin
historia
ja Friedrich
Nietzschen
(kuvassa vas.) filosofinen runoelma Näin
puhui Zarathustra.
Ulla
ajatteli minusta tuon pintapuolisen näkymän perusteella, että
taitaa olla älykkö. Hyvin
toimikin,
sillä muutaman kuukauden kuluttua vappuaamuna menimme kihloihin Eetu
Salinin patsaan
luona liput liehuen ja siitä taas muutama kuukausi, niin vietimme
häitä Suurhallin Jari-kabinetissa. Se oli Kesärata 2005 ja tänään
hääpäivänä sain lahjaksi Erinin
tänään
ilmestyneen levyn.
Hypätään reunalta suoraan veteen
Ja
tehdään niin kuin ihmiset tekee
Revi mun vaatteet ja huuda mun
nimee
Ja muistellaan aina sitä yhtä sunnuntaita
Wagnerin Nietzsche kuitenkin hylkäsi. Yhtenä havahduttavana tilanteena oli, kun hän ensimmäisen kerran näki Georges Bizet´n Carmenin, jota hän piti ironisena antiteesinä Wagnerin musiikille. Carmen vei hänet eteläiseen hurmioon ja intoihimoon, joka kavahti wagnerilaista pohjoista harmautta, ikävyyttä ja raskautta. Pohjoisen ihminen on totuuksiensa vanki, kun taas etelän henki pystyy vapauttamaan ihmisen ahdistuksistaan. Pohjoisen Suomen kirjailijoista Nietzschen ymmärtäjiä olivat ainakin Eino Leino, Joel Lehtonen ja Lauri Viljanen.
Tunnettua on, että Adolf Hitler oli hulluna Wagnerin oopperoihin. Kunnas muistuttaa, että kun Hitler 30-luvun puolivälissä vieraili Weimarissa, hän ei käynyt kaupungin Goethe-talossa, vaan kuvautti itsensä Nietzsche-keskuksessa. Wagnerin oopperat olivatkin yksi osa tiellä Saksan tuhoon, kirjoittaa Kunnas.
SOTA, NATIONALISMI
Nietzsche oli filosofi parasta laatua, tarkasteli asioita monelta kantilta, veti johtopäätöksiä puolesta ja vastaan. Perusteellisia tutkimuskohteita olivat esimerkiksi sota, sosialismi, kapitalismi ja nationalismi.
Zarathustra on tavallaan Nietzschen ”parempi, ylevämpi minä”, joka käy sotaa arvoista ja ihanteista, ei konkreettisesti asein. Zarathustra käytti sotaisia metaforeja kuvatakseen välttämätöntä kulttuuritaistelua ajan paheita vastaan. Hänen sanontansa ovat kuitenkin niin moniselitteisiä, että niistä on yli sata vuotta saanut filosofista tukea myös tappamissotiin. Kyllä siitä helposti sotapropagandaa saa, kun siteeraa Zarathustraa, että ”Teidän tulee rakastaa rauhaa välineenä uusiin sotiin, ja lyhyttä rauhaa enenmmän kuin pitkää. Teitä minä en neuvo työhön vaan taisteluun.” Tarmo Kunnas kuitenkin syvällisesti näitä tekstejä tutkien toteaa, että tuokin kappale loppuu nimenomaan sodan parodiaan kuin sen ihannointiin. Nietzsche itse osallistui Preussin - Ranskan sotaan 1870-71 lääkintamiehenä.
Kun tällaisia arvoituksellisia filosofin kirjoituksia lukee ja tulkitsee, niin sieltähän löytyy Natokin: ”Jo puolustusarmeijan olemassaolo synnyttää aggressiivisen tunnelman, joka voi johtaa sotilaalliseen konfliktiin.” Nietzschen suurin toivomus olikin, että ”rikomme miekan ja hävitämme koko sotakoneiston sen viimeisiä perustuksia myöten”.
Saksalaisen nationalismin Nietzsche torjui ankarasti. Hän näki sen loiskiehuntana, jota demokraattiset ihanteet ja militarismi edustivat. Saksalaisen hengen autioitumisesta hän syytti sanomalehtien, politiikan, oluen ja Wagnerin musiikin tarjoamaa yksipuolista ravintoa, jota kuvasi ahdasmielinen Deutschland über alles. Nietzsche näki, että nationalistinen kansallisvaltio valmisti maaperää kansallissosialismin esiinmarssille.
Nyt ajankohtaisesta Venäjästä filosofi-runoilijalla ei ollut kovin tarkkoja havaintoja, ne saattoivat perustua suurimmaksi osaksi venäläisen kirjallisuuden antamaan yksipuoliseen kuvaan. Kirjoittaessaan jotakin kielteistä Venäjästä hän kätki sanottavansa kysyvään, monimieliseen komiikkaan, esimerkiksi: ”Ilkeillä kansoilla ei ole lauluja.” - ”Kuinka on mahdollista, että venäläisillä on?”
SOSIALISMI KASVAA
KATEELLISTEN KOSTONHALUSTA
Nietzschen suhde sosialismiin oli niin ikään kahtalainen. Ensin hän kirjoitti, että sosialistien luokkataisteluvaatimukset kasvavat alhaalta päin, kateellisesta kostonhalusta, yhteiskunnallisesta alemmuudentunteesta ja pätemisentarpeesta. Vaatimukset tasa-arvoisuudesta kumpuavat ennen kaikkea ahneudesta. Nietzsche vertasi sosialistien vallanhimoa kristittyjen vallanhimoon.
Toisaalta Nietzsche kuitenkin kirjoitti, että kapitalistit riistävät kansaa ja että kirkko tukee omistavia säätyjä. Kirkon hän näki puhtaasti kapitalistisen yhteiskunnan ylärakenteena ja omistavan luokan puolustajana. Elämänsä keskivaiheilla Nietzsche jo kirjoittikin Karl Marxin tapaan kapitalistien uhkaavan individualistista luovuutta ja henkilökohtaista vastuuntuntoa. Nietzsche näki jopa kapitalistien ahkeruudessa jotain kielteistä, joka riistää älyltä ja aisteilta niiden herkkyyden.
Yhdessä vaiheessa hän kapinoi kansainvälistä raha-aristokratiaa vastaan väittäen, että todellisuudessa kaikki nationalistiset ja demokraattiset liikkeet ovat salaa pääoman johtamia. Nietzsche ei silti vastustanut aikansa markkinataloutta eikä sen sairaampaa ominaisuutta kapitalismia sinänsä, vaan ainoastaan varoitti niiden ylilyönneistä. Marxin tavoin Nietzsche tunnusti poliittisen vallan riippuvan rahasta ja pääomasta, joiden palvominen tuhoaa kaiken inhimillisyyden. Kuluttajaksi koulittu ihminen vieraantuu omasta olemuksestaan, kun näennäistarpeet määräävät hänen köäytöstään.
NAISESSA KAIKKI
ON ARVOITUSTA
Kyllä Nietzschen huomioissa on vinha perä edelleen. Koska tämä juttuni joka tapauksessa on osa omaa Kesärata 05:ttäni, niin katsonpa Zarathustra-kirjasta, millaisia sanontaja olen 17 vuotta sitten alleviivannut:
- Hukkaan olkoon meiltä mennyt päivä, jona ei ole kertaakaan tanssittu!
- Syödä ja juoda hyvin, oi minun veljeni, se ei totisesti ole mikään turha taito. Särkekää nuo aina-ilottomien taulut!
- Kahta tahtoo aina mies, vaaraa ja leikkiä. Sen tähden hän tahtoo naisen vaarallisimmaksi lelukseen.
- Miehen onni on ”minä tahdon”; naisen onni on ”hän tahtoo”.
- Naisessa on kaikki arvoitusta, ja kaikkeen, mitä naisessa on, kuuluu yksi ratkaisu, sen nimi on raskaus.
- Kymmenen kertaa täytyy sinun päivässä nauraa ja olla iloinen, muuten sinua häiritsee yöllä vatsa, tämä murheen lähde.
kari.naskinen@gmail.com