Sopraano Helena Juntunen valmistautuu heinäkuussa Savonlinnassa esityskuntoon tulevaan uuteen Aidaan. Hän on innoissaan, sillä ohjaaja on saksalainen Philipp Himmelmann, jonka kanssa Helena Juntunen on tehnyt tätä ennen jo viisi produktiota. Muutenkin hän sanoo hauskasti olevansa enemmän ohjaajien kuin kapellimestarien laulaja. Suomessa hän on saanut tehdä hienoa työtä useamman kerran mm. Vilppu Kiljusen ja Kari Heiskasen kanssa.
Aina ei kaikki kuitenkaan suju niin kuin pitäisi. Viikko sitten Grazista palanneena Helena Juntunen kertoi laulaneensa siellä Sentan roolin Lentävässä hollantilaisessa, joka oli ”kauhea elämys”. Suomen Wagner-seuran eilen järjestämässä Zoom-haastattelussa hän sanoi, että ohjaaja oli tehnyt oopperalle niin oudon konseptin, että siinä kaikki roolit oli alistettu jonkinlaisiksi ”kuvateksteiksi”, välttämättömäksi pahaksi - oli pelkkää haahuilua alusta loppuun. Ohjaaja oli saksalais-sveitsiläinen Sandra Leupold.
Kaikenlaisiin toteutuksiin nykyisin joutuu, kun vanhoja kaavoja uudistetaan. Eikä siinä mitään, mutta älyttömyydet ottavat päähän. Helena Juntunen tuntee asian, kun takana on jo yli 80 ammattilaisproduktiota. Uusiutunut on myös Savonlinnan Aida, mutta sitäpä ei ole tarvinnut juurikaan modernisoida, kun maailma yhtäkkiä helmikuussa muuttui. Ensimmäisessä repliikissään Helena Juntunen laulaa Aidan roolissa:
Voi, olen kuullut
pelottavia sotahuutoja,
pelkään isänmaani,
itseni, sinun puolesta.
Ajankohtainen tarina siis. Sodan, karkotuksen, juonittelun ja vihan keskellä Aida kulkee omaa polkuaan. Hän taistelee rakkautensa puolesta suurista vastoinkäymisistä huolimatta ja etsii aitoa elämää väkivallan ja valheiden maailmassa, aina kuolemaan asti.
Ajattomuus on lähtökohtana Aidassa, mutta Himmelmann ei kuitenkaan ole modernin perään: ”Kysymys ei ole siitä, onko toteutus nykyaikainen, vaan siitä, että se pureutuu olennaiseen. On yhdentekevää, sijoittuvatko tapahtumat tähän päivään, 200 tai 500 vuoden taakse. Myös Aida henkilönä on ajallisesti universaali. Hän elää sodan keskellä, selviää orjuudesta ja pakolaisuudesta. Dominoivan isän tyttärenä hänen on kestettävä rakkaus mahdottomassa asetelmassa mieheen, joka edustaa vihollista. Hän kokee paineita kaikista suunnista.”
Savonlinnassa Helena Juntusella on muutakin hommaa. On opeteltava uusi ooppera seuraavaan ensi-iltaan lokakuuksi, ja Helena on laskenut niin, että Savonlinnassakin hän Aidan välipäivinä opettelee partituurista 5,5 sivua päivässä. Kysymyksessä on itävaltalaisen Franz Schrekerin Der Schatzgräber (Aarteenmetsästäjä) vuodelta 1920, tulee ohjelmistoon Strasbourgin oopperassa.
Tämän laskutehtävän hän osaa, vaikka ei aikoinaan Oulussa mennytkään yliopistoon matematiikkaa lukemaan. Hän oli jo ilmoittautunut kyseiseen tiedekuntaan, mutta sitten laulu vei mennessään. Jo 10-vuotiaana hän oli ollut pienessä lapsiroolissa Heinrich Mannin Sinisessä enkelissä, josta hänelle on parhaiten jäänyt mieleen Oulun kaupunginteatterin taitava näyttelijä Risto Tuorila, juuri Koskelan roolin Rauni Mollbergin Tuntemattomassa sotilaassa (1985) tehneenä.
Hauska yhteensattuma oli, että tuossa lapsiroolissa hänen nimensä oli Mimi. Myöhemmin tuli tutuksi La Bohemen Mimi. Ennen hienoa oopperauraansa Helena aloitti laulamisen lapsikuoroissa, ja Kiimingin Kiurut -nuorisokuoron kanssa hän pääsi ensimmäisen kerran jo Sydneyn oopperatalonkin lavalle esittämään solistiosan. Klassista laulua hänelle alkoi Oulussa opettaa Airi Tokola ja myöhemmin Sibelius-akatemiassa tuli opettajaksi Anita Välkki.
Enää ei Mimi kuulu Helena Juntusen vakio-ohjelmistoon. Hän kertoi, että viimeisten kymmenen vuoden aikana hänelle tyypillisiä ovat olleet roolit 1900-alun oopperoista. Tähän väliin sitten sopii Aida oikein kivana vaihteluna. Liediäkin on tietenkin mukana, ja edessä on myös esiintyminen Osmo Vänskän orkesterin kanssa Etelä-Koreassa.
Sitten Siuntio, jossa Helena Juntunen nykyisin asuu. Siellä tulee ensi-iltaan 18.11. Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kivi -ooppera (1996), jossa Ville Rusanen laulaa nimiroolin, Helena Juntunen on Charlotta Lönnqvist ja August Ahlqvistin puheroolin tekee Tommi Korpela. Soitosta vastaa Lohjan kaupunginorkesteri.
Mitä vielä? Viime kesänä Savonlinnan yhdessä aamunavauksessa Helena Juntunen lauloi Sarah Vaughanin ja Ella Fitzgeraldin tunnetuksi tekemän jazzkipaleen Lullaby of Birdland. Samoin hän kertoi laulaneensa kolme tangoa Royal Albert Hallissa. Lisäksi sellaista uutta, että Helena Juntunen on vastikään saanut Turun ammattikorkeakoulusta laulunopettajan paperit.
Vielä viimeinen kysymys: onko tiedossa Wagneria tulevaisuudessa? - ”Ei ole.”
kari.naskinen@gmail.com
