Ladulta saa paremman miehen kuin kadulta

Kuvassa ovat Paavo Nurmi ja Lauri ”Tahko” Pihkala. Tiukkoja periaatteen miehiä kumpikin. Kun Suomen maajoukkue oli 1927 lähdössä Turusta laivalla Tukholmaan Ruotsi-otteluun, menivät Nurmen ja Pihkalan välit niin poikki, että Nurmi otti laivan kannelta matkalaukkunsa, poistui satamalaiturille ja lähti kotiinsa. Syy oli se, että Nurmi halusi juosta maaottelussa vain kymppitonnin, mutta joukkueenjohtajana Pihkala vaati Nurmea myös 5000 metrille. Tästä tietenkin syntyi iso ja pitkä kähinä SVUL:ssa.

Näitäkin asioita käydään läpi Kalle Virtapohjan uudessa Lauri Pihkalan elämäkertakirjassa Koko kansan Tahko (Docendo, 2022). Iso känä syntyi myös Tahkon ja Urho Kekkosen välille. Kun Kekkonen erosi Akateemisesta Karjala-seurasta Mäntsälän kapinan jälkeen 1932 ja liittyi Maalaisliittoon, ei Tahko enää ollut samoilla linjoilla urheilumies Kekkosen kanssa. Tahko ei kylläkään kuulunut mihinkään puolueeseen, mutta musta porvari hän joka tapauksessa oli, eikä sulattanut sitä, että Kekkonen alkoi toimia samoissa hallituksissa SDP:n kanssa. Lisäksi Tahkoa ottivat päähän Kekkosen vaalima yya-politiikka ja alkoholinkäyttö. Kirjassa sanotaan Tahkon lähteneen suorastaan ristiretkelle Kekkosta vastaan, ja vielä sotien jälkeenkin tilanne oli niin kireä, että Tahko yritti syrjäyttää Kekkosen SUL:n puheenjohtajan paikalta. Eikä miesten välille enää koskaan syntynyt aitoa yhteistyötä.

Ainakin kerran he vielä istuivat arvokkaasti samassa tilaisuudessa, kun heidät promovoitiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ensimmäisiksi kunniatohtoreiksi 1969. Kolmantena oli mukana Kaarina Kari, lääkäri, voimistelunopettaja ja järjestöjohtaja, joka toimi merkittävänä ja monipuolisena naisliikunnan edistäjänä. Mitähän Tahko oli ajatellut Kekkosen saamasta yhtä suuresta huomionosoituksesta. Kekkonen oli tärkeä urheilujohtaja, mutta entä Tahko Pihkala: pesäpallon keksijä, sen saaminen Helsingin olympiakisojen näytöslajiksi ”keksimälleen” Olympiastadionille, Salpausselän kisojen ja kansanhiihtotapahtumien ideoija, Vierumäen urheiluopiston alullepanija, suunnistuksen kehittäjä nykymuotoonsa, Suomen Latu ry:n perustaja, maaottelumarssin keksijä 1941 jne.

TAHKO YMMÄRSI MYÖS
JÄÄKIEKON MAHDOLLISUUDET

Harvemmin Tahko Pihkalaan yhdistetty visionäärisyys koskee jääkiekkoa. Jo 1930-luvun alussa hän kuitenkin ennusti, että jääkiekko tulisi ohittamaan jääpallon, joka noihin aikoihin oli ylivoimainen laji uuteen jääkiekkoharrastukseen nähden. Varsinkin Garmisch-Partenkirchenin olympiakisoissa 1936 jääkiekko teki Tahkoon vaikutuksen. Siellä hän tapasi Kanadaa valmentaneen suomalaissyntyisen Albert Pudaksen, ja myöhemmin Tahko nähtiin monesti lätkäpelejä katsomassa. Tästä on todisteina filminpätkiäkin: elokuvateattereissa esitetyissä Kamerakierros-uutiskatsauksissa Tahko nähtiin 1958 Helsingin Pallokentän uudella jäästadionilla pelatussa Suomen - Norjan ottelussa ja vähän myöhemmin kovassa pakkasessa pelatussa ottelussa Ruotsia vastaan.

Tahko ehkä piti erityisesti jääkiekon miehisyydestä, sillä naisurheilu ei ollut hänen mieleensä. Radioesitelmässään 1926 hän sanoi, että edes yleisurheilu ei sovi naisille kilpailumuodoksi. Naisille käyviä liikuntalajeja olivat hänen mielestään tennis, uinti, kaunoluistelu, miekkailu ja tanssi, joissa vaaditaan hallittuja ja hillittyjä liikesuorituksia. Pesäpallokaan ei käynyt, koska eihän naisia voinut panna palamaan eikä haavoittumaan eikä heittämään palloa käsikranaatinheittoa harjoitellen.

Naisille Tahko antoi myös hyvän neuvon: ”Ladulta saa paremman miehen kuin kadulta.”

Pariisin olympiakisoissa 1924 Tahko seurasi amerikkalaisurheilijoiden menestystä: 99 mitalia (Suomi vain 37). ”Pitäisikö meillekin perustaa neekerisiirtola”, möläytti Tahko.

Jukolan viestin vuosikokouksessa raittiusmies Tahko närkästyi jonkun tupakanpolttoon ja pyysi puheenvuoron: ”Herra puheenjohtaja. Minä kun en polta tupakkaa, niin pyytäisiin saada pilata ilmaa piereksimällä.”

SÄÄLITTI AMPUA
PUNAISIA

Urheilun lisäksi Tahko Pihkala oli kovasti mukana suojeluskuntien perustamisessa 1917. Sk-järjestössä hän myös keskittyi lopulta urheilutoiminnan kehittämiseen, joskin vapaussodassa 1918 hän oli tiukasti mukana myös sotatoiminnassa. Paljon esillä ollut asia on Harmoisten sairashuoneen joukkoteloitus Kuhmoisissa, jossa Pihkalakin oli osallisena. Maaliskuussa 1918 hän kirjoitti äidilleen, että tunsi voimakasta vihaa ”punaryssien harhaanjohtajia kohtaan” ja että ”useat pimitetyt punakaartilaiset herättävät sääliä ja lähempää ampuessa sormi täytyy joskus pakottaa liipasimelle”. Urheilukirjailija Virtapohja käyttää sivutolkulla tilaa Pihkalan valkopesuun Harmoisten verilöylystä.

Sosiaalidemokraattien puoluekokous teki 1930 ehdotuksen suojeluskuntien lakkauttamisesta. Tahko kommentoi: ”Selväpä se! Maan puolustamisenkaan asiassa ei kelpaa vapaaehtoinen työ. Ainahan sosialismi vastustaa yksityistäyritteliäisyyttä.”

Syksyllä 1944 suojeluskuntajärjestö lakkautettiin fasistisena järjestönä ja suojeluskuntien omaisuutta siirrettiin hiljaisuudessa paikalliselle SVUL:n seuralle. Näissä siirroissa ei Tahko tiettävästi ollut mukana.

Natsisaksakin oli lähellä Pihkalan sydäntä. Hakkapeliitta-lehdessä hän kirjoitti 1940 tehokkaasta saksalaisesta massaurheilutoiminnasta ja 1942 hän kirjoitti artikkelin saksalaisille aseveljille suunnattuun progandakirjaan Waffenbruder Finnland.

Urheilullisestikin Pihkala oli väärillä jäljillä ainakin silloin, kun alkoi kehittää rugbya suomalaiseksi kevytversioksi salamapalloksi. Sitä varten perustettiin lajiliittokin 1966, mutta ei tullut mitään. Kävin kerran Jyväskylän yliopiston urheilukentällä katsomassa salamapallopeliä, mutta se oli niin onnetonta räpeltämistä, että ei siitä mihinkään ollut. Perusidea siinä oli, että palloa kuljetettiin kohti vastustajan päätyä, mutta pallon sai syöttää pelikaverilleen vain taaksepäin.

Viime viikolla ilmestyivät pesäpallon 100-vuotismerkit.

Lauri Pihkalan yleisurheiluennätykset:
200 m 23,4
400 m 51,5
800 m 1.58,1
1000 m: 2.42,8 (SE 1911)
Korkeushyppy 179
Seiväshyppy 330
Kuulantyöntö 11,80
Seitsemän Suomen mestaruutta 200 - 800 metrillä
Olympiaedustaja korkeudessa 1908 ja 800 metrillä 1912.
Seurat: Ylioppilasvoimistelijat, Unitas, HKV.

kari.naskinen@gmail.com