Paljon
mielenkiintoisempaa oli elokuvan jälkeen lukea eri lähteistä
Penkovskyn ja Wynnen tarinaa, joka sinänsä toistetaan elokuvassa
totuudenmukaisesti,
joskin mutkia suoristaen. Penkovsky oli ensin yrittänyt ottaa
yhteyttä CIA:han, mutta jostain syystä se ei tärpännyt, joten
hän otti yhteyttä Britannian ulkomaantiedustelupalveluun MI6:een,
jossa asiaan suhtauduttiin kunnolla. Penkovskyn tiedot koskivat
Neuvostoliiton ydinaseohjelmaa
kylmän sodan aikana ja
lopulta Kuubaan sijoitettuja ydinaseiden laukaisualustoja.
Näiden
tietojen saamiseksi tarvittiin kuriiri, jollaiseksi löytyi
Englannista Itä-Euroopan maihin mm. sähkölaitteita ja sorveja
myynyt Wynne. Tilanne
oli kuuma, sillä keväällä 1960 oli Neuvostoliitto ampunut alas
amerikkalaisen U2-tiedustelukoneen ja saanut vangiksi sen lentäjän
Gary Powersin.
Heti
perään oli jo aikaisemmin sovitusti aseidenriisuntakokous
Pariisissa, mutta se meni mönkään, kun Nikita
Hrushtshov lähti
sieltä pois kesken neuvottelujen.
Elokuvassa ei näihin
tapahtumiin varsinaisesti puututa, aluksi
vain kuvataan
Hrushtshovin 12.8.1960 pitämää puhetta, jossa hän uhosi panevansa
USA:n matalaksi. Sitten siirrytään Penkovskyn ja Wynnen
operaatioihin.
Juonipaljastuksenkin teen. Lokakuussa 1962
miehet
kärysivät,
kun KGB:ssä työskennellyt kaksoisagentti Jack
Dunlap paljasti
heidät.
Penkovsky sai kuolemantuomion ja Wynne pantiin Lubjankan
pahamaineiseen vankilaan. Wynne vapautettiin keväällä 1964,
jolloin hänet vaihdettiin Berliinissä Checkpoint Charlie
-rajanylityspaikassa
MI6:n Lontoossa kiinni ottamaan KGB:n vakoilijaan Konon
Molodyyn.
Molodyn äiti oli Suomesta Venäjälle siirtynyt (ehkä 1918) Olga
Elina Bousa.
Elokuvan
on ohjannut
sujuvasti englantilainen Dominic
Cooke,
jolta
Suomessa on nähty Shakespearen
kuningasnäytelmiin
perustuva tv-sarja Ontto
kruunu (2016)
ja elokuva Rannalla
(2017).
Nimenomaan Shakespeare-teatterimiehenä Cooke paremmin tunnetaankin,
mutta hyvin hän pärjää kuvallisenkin ilmaisun kanssa.
Kuriiriin
Cooke
on
saanut hyvän lähtökohdan erinomaisesti Wynnen
roolin näyttelevästä
Benedict
Cumberbatchista,
jota
Cooke oli ohjannut
Rikhard III:n
roolissa. Tosin
näiden suurten filmitähtien kanssa on usein sellainen ongelma,
kuten nytkin, että valkokankaalla on enemmän Cumberbatch kuin
Wynne. Penkovsky on Gruusiassa syntynyt Merab
Ninidze,
varsin tuttu näyttelijä elokuvista ja tv-sarjoista, mutta ei kuulu
filmimaailman kirkkaisiin, naamansa
kuluttaneisiin
tähtiin. Kuriirissa
erinomainen
roolityö.
Hieno osa elokuvaa on puolalaisen Abel
Korzeniowskin
säveltämä
musiikki. Etenkin niissä alkuvaiheissa, kun Wynne ensimmäisiä
kertova käy Moskovassa, musiikki luo petollisen kaunista tunnelmaa
melodioilla, jotka hyvin läheisesti tuovat mieleen Dmitri
Shostakovitshin Sarjan
varieteeorkesterille.
kari.naskinen@gmail.com
lauantai 7. elokuuta 2021
Suoraviivainen vakoiluelokuva
Neuvostoliiton
asevoimien
sotilastiedusteluelimen GRU:n
eversti Oleg Penkovsky oli
ratkaisevassa asemassa, kun Kuuban ohjuskriisi 1962 täpärästi
vältettiin. Hänen lännelle paljastamia tietojaan toimitti Moskovan
ja Lontoon välillä suhannut kuriiri Greville
Wynne.
Heidän
toiminnastaan on tehty
hyvä
”vanhanaikainen”
vakoiluelokuva
Kuriiri,
joka toisaalta on kuitenkin niin yksinkertainen, että elokuvasta
itsestään on vaikea paljon muuta sanoakaan. Se on siis viihdyttävä,
jännittävä kaksituntinen, jonka katsottuaan tulee heti mieleen,
että John
le Carrén romaaneista
tehdyt elokuvat eivät sentään ole näin suoraviivaisia.