Vaasan
vaalipiirissä sai Juha Mäenpää viime
vaaleissa ääniä
seitsemänneksi eniten, seuraavissa vaaleissa menee vielä paremmin.
Möläytys vieraslajista oli silti hölmö. Se
ei häneltä mitenkään lipsahtanut, vaan oli tietoinen valinta.
Toinen tohelo tässä jupakassa oli valtakunnansyyttäjä Raili Toiviainen, joka varmisti Mäenpään suurmenestyksen kaikissa seuraavissa vaaleissa. Varsinaisen virheensä syyttäjä teki kuitenkin siinä, että nosti itsensä eduskunnan ja koko parlamentaarisen järjestelmän yläpuolelle. Hän julisti Mäenpään syylliseksi ilman oikeudenkäyntiä. Vaikka Toiviainen kuinka sanoisi, että Mäenpää on syyllinen, ei asia näin ole, koska häntä ei ole tuomittu.
Lisäksi Toiviainen syytti eduskuntaa väärästä päätöksestä ja sanoi, että eduskunnassa voi politiikkaa tehdä laittomin keinoin. Hovioikeudenneuvos Jukka Kemppinen pohtikin blogissaan, pitäisikö valtakunnansyyttäjä asettaa näistä kommenteista syytteeseen.
”Olen aina pitänyt huonona ajatuksena, että virkamies väittää esimerkiksi korkerimman oikeuden tehneen virheen, kun se ratkaisi asian toisin kuin tuo virkamies oli ajatellut”, kirjoitti Kemppinen 27.6.2020.
Juuri nyt tämä vieraslaji-sanonta liittyy laajempaan kähinään siitä, mitä sanoja yleensäkin saa käyttää ja mitä sanoja ei saisi. Mäenpää lohkaisi vieraslajista vuosi sitten, mutta Raili Toiviaisen mukaan tällaiset tapaukset eivät vanhene koskaan eli kysymys on verrannollinen murhan kanssa: ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jatkuva rikos. Se tapahtuu niin kauan kuin viesti tai kirjoitus on yleisön saatavilla.”
Luen parhaillaan hyvin tunnettua romaania, joka on julkaistu 150 vuotta sitten. Yhdessä kohtaa siinä puhutaan neekereistä. Onneksi kirja on omasta hyllystäni, eikä ole yleisön saatavilla, mutta kirjastoista ko. kirja on nykyvauhkoamisen perusteella poistettava.
Jos ei poisteta, ovat kirjastot vaarassa. Näin ainakin Amerikassa, mutta sieltähän nämä asiat nopeasti leviävät meillekin. New Yorkin Black lives matter -touhun johtaja Hawk Newsome sanoi kuluneella viikolla televisiossa, että ”jos tämä maa ei anna meille mitä haluamme, poltamme järjestelmän maan tasalle ja korvaamme sen uudella”.
Erikoiseksi sekasotkuksi on nyt mennyt se, mikä koskee kaupallisten tuotteiden väriyhdistelmiä. Esimerkiksi suklaapatukan paperissa ei saisi olla afroamerikkalaisen ihmisen kuvaa. Sitten jos vaikka elokuvassa on vain valkoihoisia näyttelijöitä, sekin tulkitaan rotusyrjinnäksi.
Eivätkä kiinalaiset edes vielä ole lähteneet mukaan tähän väri- ja rotuhommaan. Parasta olisikin, että kaikki henkilöt alettaisiin painetuissa ja kuvatuissa yhteyksissä muuttaa kuvamanipulaation avulla tasa-arvoisen harmaiksi.
kari.naskinen@gmail.com
