Television Entä
jos? -ohjelmassa
tänä iltana pitäisi Jari
Tervon kysyä,
olisiko John
Waynesta tullut
presidentti, jos olisi 1981 ollut vielä elossa ja ollut Ronald
Reaganin vastaehdokkaana
republikaanien esivaaleissa. Kyllä
olisi, A-luokan filmitähti olisi voittanut B-elokuvien
näyttelijän.
Illalla televisiosta tulee John Fordin hieno elokuva Hyökkäys erämaassa (1939), joka teki John Waynesta tähden. Wayne oli päässyt Hollywoodissa elokuva-alan syrjästä kiinni jo alle 20-vuotiaana 1926 ja pääsi vähitellen hyvinkin kiinteästi mukaan B-luokan elokuviin. Reagan oli neljä vuotta nuorempi ja tuli alalle myöhemmin; koskaan eivät Wayne ja Reagan kuitenkaan esiintyneet samassa elokuvassa.
Jo 1928 Wayne oli ensimmäisen kerran tekemisissä Fordin kanssa, pikkuriikkinen nimetön rooli Fordin elokuvassa Hangman´s House. Sitten toistakymmentä vuotta sekalaisia rooleja tiiviiseen tahtiin, kunnes Hyökkäys erämaassa nosti hänet parrasvaloihin. Se on myös elokuva, josta tuli lännenelokuvien peruskivi. Hyökkäys erämaassa sisältää kaiken, mitä tämän lajityypin elokuvat myöhemminkin ovat käsittäneet: vankkurit matkalla erämaassa, valkoisten siirtolaisten ja alkuperäisasukkaiden ristiriita, intiaanien arvaamattomuus, etsintäkuulutetut rosvot, sankaruus, ratsuväki, saluuna, karikatyyriset henkilöhahmot…
John Wayne on lännenelokuvien suurin näyttelijä. Oscar-palkinnon hän sai kuitenkin vain kerran, ei John Fordin vaan Henry Hathawayn elokuvasta Kova kuin kivi (1969) roolistaan ikääntyneenä sheriffinä. Elokuvataidekriitikkojenkaan kirjoissa Wayne ei ollut korkealla – paitsi nykyisin hieman. Waynen näyttelemistä arvosteltiin siitä, että hän ”esitti aina vain itseään”. Nykyisin käytetään myös termiä, että tällaisella näyttelijällä on pahat maneerit. John Wayne tietenkin tunsi nämä arvostelut, mutta sanoi vain, että on työskennellyt parhaiden ohjaajien kanssa, eikä esimerkiksi John Ford koskaan paasannut hänelle taiteesta.
”Minulla ei eläissäni ole ollut minkäänlaisia taiteellisia ongelmia”, sanoi Wayne. Toisaalta hän ei pyrkinytkään muuntautumaan joksikin muuksi kuin mitä oli. Eikä se kai hyvältä olisi näyttänytkään, jos vaikka Kuningas Lear ja Stanley Kowalski olisivat kävelleet samalla tyylillä kuin Ringo Kid tänä iltana telkkarissa.
Francois Truffaut kirjoitti, että John Ford oli taiteilija, joka ei lausunut koskaan sanaa ”taide”, ja runoilija, joka ei koskaan lausunut sanaa ”runous”.
Hyökkäys erämaassa teki tunnetuksi myös Monument Valleyn komeat maisemat. Se on Arizonan ja Utahin rajaseudulla navajointiaanien reservaatissa. Myöhemmin Ford teki siellä monta muutakin elokuvaa. Navajot tulivat tutuiksi, ja Fordille he antoivat nimen ”Pitkä päällikkö”. Luonnollisesti myös Wayne tuli tutuksi navajoille, mutta sitten Wayne munasi maineensa, kun hän 1970-luvulla meni möläyttämään, ettei intiaaneilta mitään vanhoja valloitusjuttuja tarvitse anteeksi pyytää – ”esi-isämme tarvitsivat maata”.
Muitakin porukoita tiukka konservatiivi John Wayne sai noina aikoina vastaansa, etenkin ohjattuaan itse Vietnam-elokuvan Vihreät baretit (1968). Poliittisesti radikaali nuoriso ei hyväksynyt elokuvan sotapoliittista myötäilyä, mutta Wayne vain sanoi suorasukaiseen tapaansa, että kommunismia vastaan on taisteltava aina, kun se jossain rumaa päätään nostaa.
John Wayne esiintyi 179 elokuvassa, Ronald Reagan 82:ssa. Reagan ei ollut westernien mies, mutta meillekin tutun Wagon Trainin yhdessä jaksossa (1963) hän esitti kapteeni Wintersiä, jonka vaimo oli Nancy. Oikeassa elämässä Reagen avioitui Nancy Davisin kanssa 1952.
AMERIKKA AMERIKKALAISILLE
John Ford oli samanlainen konservatiivi kuin John Wayne. Hyökkäys erämaassa -postivankkureiden yksi matkustaja on pankinjohtaja Henry Gatewood, jonka puheet ovat kuin Donald Trumpin kannattajien suusta. Vaikka Ford osasi olla myös satiirikko, niin totta toinen puoli – Gatewood julistaa:
"Mikä on hyvä pankille, on hyvä maalle. Hallituksen pitäisi suojella liikemiehiä, mutta se sotkeutuukin liikeasioihin. Nyt ne puhuvat jo pankkitarkastajista aivan kuin me emme osaisi hoitaa pankkejamme. Minullekin tuli kirje, että ne aikovat tulla tutkimaan kirjanpitoani."
"Joka sanomalehden pitäisi julistaa tunnuslausettani, että Amerikka amerikkalaisille. Hallitus eroon liiketoimista! Verot alas! Valtionvelkamme on järisyttävä. Maa tarvitsee liikemiehen presidentiksi!"
Kun Richard Nixon myönsi Fordille vapaudenmitalin 1973, hän sanoi: "John Ford on elämässään ja työssään edustanut parasta amerikkalaisessa elokuvassa ja parasta Amerikassa."
kari.naskinen@gmail.com
Illalla televisiosta tulee John Fordin hieno elokuva Hyökkäys erämaassa (1939), joka teki John Waynesta tähden. Wayne oli päässyt Hollywoodissa elokuva-alan syrjästä kiinni jo alle 20-vuotiaana 1926 ja pääsi vähitellen hyvinkin kiinteästi mukaan B-luokan elokuviin. Reagan oli neljä vuotta nuorempi ja tuli alalle myöhemmin; koskaan eivät Wayne ja Reagan kuitenkaan esiintyneet samassa elokuvassa.
Jo 1928 Wayne oli ensimmäisen kerran tekemisissä Fordin kanssa, pikkuriikkinen nimetön rooli Fordin elokuvassa Hangman´s House. Sitten toistakymmentä vuotta sekalaisia rooleja tiiviiseen tahtiin, kunnes Hyökkäys erämaassa nosti hänet parrasvaloihin. Se on myös elokuva, josta tuli lännenelokuvien peruskivi. Hyökkäys erämaassa sisältää kaiken, mitä tämän lajityypin elokuvat myöhemminkin ovat käsittäneet: vankkurit matkalla erämaassa, valkoisten siirtolaisten ja alkuperäisasukkaiden ristiriita, intiaanien arvaamattomuus, etsintäkuulutetut rosvot, sankaruus, ratsuväki, saluuna, karikatyyriset henkilöhahmot…
John Wayne on lännenelokuvien suurin näyttelijä. Oscar-palkinnon hän sai kuitenkin vain kerran, ei John Fordin vaan Henry Hathawayn elokuvasta Kova kuin kivi (1969) roolistaan ikääntyneenä sheriffinä. Elokuvataidekriitikkojenkaan kirjoissa Wayne ei ollut korkealla – paitsi nykyisin hieman. Waynen näyttelemistä arvosteltiin siitä, että hän ”esitti aina vain itseään”. Nykyisin käytetään myös termiä, että tällaisella näyttelijällä on pahat maneerit. John Wayne tietenkin tunsi nämä arvostelut, mutta sanoi vain, että on työskennellyt parhaiden ohjaajien kanssa, eikä esimerkiksi John Ford koskaan paasannut hänelle taiteesta.
”Minulla ei eläissäni ole ollut minkäänlaisia taiteellisia ongelmia”, sanoi Wayne. Toisaalta hän ei pyrkinytkään muuntautumaan joksikin muuksi kuin mitä oli. Eikä se kai hyvältä olisi näyttänytkään, jos vaikka Kuningas Lear ja Stanley Kowalski olisivat kävelleet samalla tyylillä kuin Ringo Kid tänä iltana telkkarissa.
Francois Truffaut kirjoitti, että John Ford oli taiteilija, joka ei lausunut koskaan sanaa ”taide”, ja runoilija, joka ei koskaan lausunut sanaa ”runous”.
Hyökkäys erämaassa teki tunnetuksi myös Monument Valleyn komeat maisemat. Se on Arizonan ja Utahin rajaseudulla navajointiaanien reservaatissa. Myöhemmin Ford teki siellä monta muutakin elokuvaa. Navajot tulivat tutuiksi, ja Fordille he antoivat nimen ”Pitkä päällikkö”. Luonnollisesti myös Wayne tuli tutuksi navajoille, mutta sitten Wayne munasi maineensa, kun hän 1970-luvulla meni möläyttämään, ettei intiaaneilta mitään vanhoja valloitusjuttuja tarvitse anteeksi pyytää – ”esi-isämme tarvitsivat maata”.
Muitakin porukoita tiukka konservatiivi John Wayne sai noina aikoina vastaansa, etenkin ohjattuaan itse Vietnam-elokuvan Vihreät baretit (1968). Poliittisesti radikaali nuoriso ei hyväksynyt elokuvan sotapoliittista myötäilyä, mutta Wayne vain sanoi suorasukaiseen tapaansa, että kommunismia vastaan on taisteltava aina, kun se jossain rumaa päätään nostaa.
John Wayne esiintyi 179 elokuvassa, Ronald Reagan 82:ssa. Reagan ei ollut westernien mies, mutta meillekin tutun Wagon Trainin yhdessä jaksossa (1963) hän esitti kapteeni Wintersiä, jonka vaimo oli Nancy. Oikeassa elämässä Reagen avioitui Nancy Davisin kanssa 1952.
AMERIKKA AMERIKKALAISILLE
John Ford oli samanlainen konservatiivi kuin John Wayne. Hyökkäys erämaassa -postivankkureiden yksi matkustaja on pankinjohtaja Henry Gatewood, jonka puheet ovat kuin Donald Trumpin kannattajien suusta. Vaikka Ford osasi olla myös satiirikko, niin totta toinen puoli – Gatewood julistaa:
"Mikä on hyvä pankille, on hyvä maalle. Hallituksen pitäisi suojella liikemiehiä, mutta se sotkeutuukin liikeasioihin. Nyt ne puhuvat jo pankkitarkastajista aivan kuin me emme osaisi hoitaa pankkejamme. Minullekin tuli kirje, että ne aikovat tulla tutkimaan kirjanpitoani."
"Joka sanomalehden pitäisi julistaa tunnuslausettani, että Amerikka amerikkalaisille. Hallitus eroon liiketoimista! Verot alas! Valtionvelkamme on järisyttävä. Maa tarvitsee liikemiehen presidentiksi!"
Kun Richard Nixon myönsi Fordille vapaudenmitalin 1973, hän sanoi: "John Ford on elämässään ja työssään edustanut parasta amerikkalaisessa elokuvassa ja parasta Amerikassa."
kari.naskinen@gmail.com
