Viimeinen Annikki Tähden levy
vanhan iskelmämusiikin kokoelmassani on vuodelta 2014, jolloin
Salix-yhtiö julkaisi viisi sellaista kappaletta, joita aiemmin ei
cd-formaatissa ollut julkaistu. Ne kaikki ovat
käännösiskelmiä:
Kotiin kun saapuisin illoin (1956)
Rakkauskirjeitä hiekassa (1957)
Luna Lunera (1957)
Augustin (1959)
Rakkauden viulu (1959)
Airi Annikki Tähden syntymästä on tänään kulunut 90 vuotta. Hän oli aikoinaan merkittävässä asemassa, sillä hän oli suomalaisen iskelmämusiikin ensimmäinen naispuolinen tähti, nimeään myöten. Yksittäiset naissolistit eivät ennen häntä olleet päässeet levyttämään, mutta Harmony Sisters ja Metro-tytöt sentään olivat saaneet kappaleitaan 78 kierroksen levyille. Annikki Tähti avasi tien 1953, kun hän sai laulaa PSO:n tuottaman levyn B-puolelle Einar Englundin säveltämän Onnen sävelen.
Kaikki omaa ääntään nauhoitettuna kuulleet tietävät, että ääni kuulostaa oudolta, ei ollenkaan omalta. Tämän huomasi myös Annikki Tähti, mutta George de Godzinsky lohdutti, että kyllä siihen kummalliselta tuntuvaan ääneen tottuu.
Jo ennen tätä Airi Annikki oli tietenkin laulua harrastanut. Hengellisen musiikin kilpailuissa hän oli laulanut Sibeliuksen Souda souda sinisorsan. Kotikulmillaan Helsingin Kalliossa häntä opasti alkuun työtoveri Siemensillä, jossa Annikki toimi konttoristina. Keskuksenhoitaja Aava Malmia-Vapaavuori otti yhteyttä Godzinskyyn ja saikin tytön kunnon oppiin – pari vuotta ja Godzinsky katsoi Annikin olevan valmis levyttämään. Sibeliukseen Annikki Tähti tavallaan palasi 2003, kun hän aloitti 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueensa Sibeliustalossa.
Onnen sävel 1953 oli hidas valssi, joka ei vielä ihmeempää vaikutusta tehnyt, mutta toiseksi levytykseksi tullut käännösiskelmä Itke sydämeni nousi jo keväällä 1954 myyntilistan sijalle 10.
Lopullinen läpimurto oli Erik Lindströmin säveltämä Muistatko Monrepos´n, joka nousi nousi 1955 listan kärkeen ja ylitti ensimmäisenä kultalevyrajan 30 000 kpl. Sen kokonaismyynti meni johonkin 50 000:n tienoille.
Muistatko Monrepos´n oli takaisku hämäläiselle Toivo Kärjelle, joka ei kelpuuttanut sitä Fazerin kustantamaksi, koska hänen mielestään kukaan ei enää 50-luvulla halunnut haikailla menetetyn Karjalan perään. Levyn teki Scandia, jonka leipiin Annikki Tähti sitten jäikin. Jatkoa seurasi: kultalevyrajan saavuttivat myös Balladi Olavinlinnasta (1956) ja Kuningaskobra (1956). Listaykköseksi kohosi myös Budapestin yössä (1958).
Annikki Tähti lauloi ensin Onni Gideonin orkesterissa kakkossolistina, kun ykkösenä oli Brita Koivunen. Sitten hän pääsi Erik Lindströmin orkesteriin ja vuodesta 1957 alkaen Pentti Tiensuun yhtyeen solistiksi, ja 1959 hän myös avioitui Tiensuun kanssa. Tiensuut ovat musiikkisukua, joten Airi Annikki sai hyvää koulutusta. Pentti Tiensuun isä Veikko Tiensuu oli Pohjaslahden seurakunnan kanttori-urkuri. Pohjaslahdella Näsijärven pohjoispäässä on Vehkakosken Rantalava, jossa Tiensuun yhtye laulusolistinsa kanssa esiintyi usein.
Pentti Tiensuu oli myös jatsimiehiä, ja kyllä Annikki Tähtikin sai tartunnan. Iskelmän kultaisessa kirjassa (1986) Annikki Tähti sanoo, että orkesterit soittivat tansseissa 50-luvulla myös jazzia: ”Muusikot olivat täydellisiä fakki-idiootteja jazzinsa kanssa. Jatsi oli ainoa oikea musiikkihaara silloin, ja sitä pystyi tanssimaan hitaasti tai nopeasti. Väliin sujautettiin joku tango ja valssi. On aika huvittavaa, että minulla on leikekirjassani Åke Granholmin kirjoitus, jossa sanotaan, että minä olen Iskelmäkarusellissa (elokuva, 1960) tehnyt aluevaltauksen todistamalla, että suomen kielelläkin voidaan tulkita määrättyjä iskelmiä.”
Vanhojen iskelmäelokuvien lisäksi Annikki Tähti oli mukana Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002), jossa hän esittää Pelastusarmeijan kirpputorin johtajatarta ja lopussa myös laulaa, tietenkin Monrepon.
Annikki Tähti kuoli 2017 hoivakodissa Vantaalla. Viime vuonna hänen haudalleen Hietaniemeen pystytettiin kuvanveistäjä Jari Männistön tekemä muistokivi, jonka reliefissä on kuvattuna kaarisilta Monrepos´n puistosta.
Kotiin kun saapuisin illoin (1956)
Rakkauskirjeitä hiekassa (1957)
Luna Lunera (1957)
Augustin (1959)
Rakkauden viulu (1959)
Airi Annikki Tähden syntymästä on tänään kulunut 90 vuotta. Hän oli aikoinaan merkittävässä asemassa, sillä hän oli suomalaisen iskelmämusiikin ensimmäinen naispuolinen tähti, nimeään myöten. Yksittäiset naissolistit eivät ennen häntä olleet päässeet levyttämään, mutta Harmony Sisters ja Metro-tytöt sentään olivat saaneet kappaleitaan 78 kierroksen levyille. Annikki Tähti avasi tien 1953, kun hän sai laulaa PSO:n tuottaman levyn B-puolelle Einar Englundin säveltämän Onnen sävelen.
Kaikki omaa ääntään nauhoitettuna kuulleet tietävät, että ääni kuulostaa oudolta, ei ollenkaan omalta. Tämän huomasi myös Annikki Tähti, mutta George de Godzinsky lohdutti, että kyllä siihen kummalliselta tuntuvaan ääneen tottuu.
Jo ennen tätä Airi Annikki oli tietenkin laulua harrastanut. Hengellisen musiikin kilpailuissa hän oli laulanut Sibeliuksen Souda souda sinisorsan. Kotikulmillaan Helsingin Kalliossa häntä opasti alkuun työtoveri Siemensillä, jossa Annikki toimi konttoristina. Keskuksenhoitaja Aava Malmia-Vapaavuori otti yhteyttä Godzinskyyn ja saikin tytön kunnon oppiin – pari vuotta ja Godzinsky katsoi Annikin olevan valmis levyttämään. Sibeliukseen Annikki Tähti tavallaan palasi 2003, kun hän aloitti 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueensa Sibeliustalossa.
Onnen sävel 1953 oli hidas valssi, joka ei vielä ihmeempää vaikutusta tehnyt, mutta toiseksi levytykseksi tullut käännösiskelmä Itke sydämeni nousi jo keväällä 1954 myyntilistan sijalle 10.
Lopullinen läpimurto oli Erik Lindströmin säveltämä Muistatko Monrepos´n, joka nousi nousi 1955 listan kärkeen ja ylitti ensimmäisenä kultalevyrajan 30 000 kpl. Sen kokonaismyynti meni johonkin 50 000:n tienoille.
Muistatko Monrepos´n oli takaisku hämäläiselle Toivo Kärjelle, joka ei kelpuuttanut sitä Fazerin kustantamaksi, koska hänen mielestään kukaan ei enää 50-luvulla halunnut haikailla menetetyn Karjalan perään. Levyn teki Scandia, jonka leipiin Annikki Tähti sitten jäikin. Jatkoa seurasi: kultalevyrajan saavuttivat myös Balladi Olavinlinnasta (1956) ja Kuningaskobra (1956). Listaykköseksi kohosi myös Budapestin yössä (1958).
Annikki Tähti lauloi ensin Onni Gideonin orkesterissa kakkossolistina, kun ykkösenä oli Brita Koivunen. Sitten hän pääsi Erik Lindströmin orkesteriin ja vuodesta 1957 alkaen Pentti Tiensuun yhtyeen solistiksi, ja 1959 hän myös avioitui Tiensuun kanssa. Tiensuut ovat musiikkisukua, joten Airi Annikki sai hyvää koulutusta. Pentti Tiensuun isä Veikko Tiensuu oli Pohjaslahden seurakunnan kanttori-urkuri. Pohjaslahdella Näsijärven pohjoispäässä on Vehkakosken Rantalava, jossa Tiensuun yhtye laulusolistinsa kanssa esiintyi usein.
Pentti Tiensuu oli myös jatsimiehiä, ja kyllä Annikki Tähtikin sai tartunnan. Iskelmän kultaisessa kirjassa (1986) Annikki Tähti sanoo, että orkesterit soittivat tansseissa 50-luvulla myös jazzia: ”Muusikot olivat täydellisiä fakki-idiootteja jazzinsa kanssa. Jatsi oli ainoa oikea musiikkihaara silloin, ja sitä pystyi tanssimaan hitaasti tai nopeasti. Väliin sujautettiin joku tango ja valssi. On aika huvittavaa, että minulla on leikekirjassani Åke Granholmin kirjoitus, jossa sanotaan, että minä olen Iskelmäkarusellissa (elokuva, 1960) tehnyt aluevaltauksen todistamalla, että suomen kielelläkin voidaan tulkita määrättyjä iskelmiä.”
Vanhojen iskelmäelokuvien lisäksi Annikki Tähti oli mukana Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002), jossa hän esittää Pelastusarmeijan kirpputorin johtajatarta ja lopussa myös laulaa, tietenkin Monrepon.
Annikki Tähti kuoli 2017 hoivakodissa Vantaalla. Viime vuonna hänen haudalleen Hietaniemeen pystytettiin kuvanveistäjä Jari Männistön tekemä muistokivi, jonka reliefissä on kuvattuna kaarisilta Monrepos´n puistosta.
KYMMENEN KÄRJESSÄ
(AAKKOSJÄRJESTYS)
Carola
Katri Helena
Laila Kinnunen
Paula Koivuniemi
Arja Koriseva
Lea Laven
Marion Rung
Anneli Saaristo
Helena Siltala
Annikki Tähti
kari.naskinen@gmail.com
