Kuusikymmentä vuotta sitten keväällä 1959 nousi levynmyyntitilaston kärkipaikoille
Juha Eirton laulama Venezuela. Se oli merkittävä tapaus
noihin aikoihin, jolloin suosikkilistoja olivat hallinneet lähinnä Olavi Virta, Laila Kinnunen ja
Metrotytöt sekä yksittäisenä huippuna Mauno
Kuusiston Kertokaa se hänelle, joka
nousi listaykköseksi syksyllä 1959.
Silloin myytiin singlelevyjä, 45 kierrosta minuutissa. A-puolella oli myyntihitiksi ajateltu kappale, mutta välillä kävi niin, että B-puolen levystä tulikin suositumpi. Tulivat nämä mieleen, kun yhden Erkki Junkkarisen levyn esittelyteksteistä huomasin hänen syntymästään olevan tänään 90 vuotta (22.4.1929).
Junkkarinen oli yksi iskelmätilastojen suuruuksista. Ruusuja hopeamaljassa (1975) hän sai ensin kultalevyn, sitten platinalevyn 100 000 myydyn levyn jälkeen ja lopulta tuplaplatinankin, kun myynti oli ylittänyt 115 000:n rajan. Yhden julkisuushuipun Junkkarinen oli saavuttanut jo aiemmin, kun hän lauloi Akselin ja Elinan häävalssin Edvin Laineen toisessa Pohjantähti-elokuvassa 1970. Kultalevyjä Junkkarinen sai kaikkiaan yksitoista.
Syntyisin Erkki Junkkarinen oli Suonenjoelta Iisveden sahataajamasta. Naapurissa asui neljä vuotta vanhempi Lauri Jauhiainen, josta niin ikään tuli suomalaisen viihteen suuri nimi. Jauhiainen myös sanoitti Ruusuja hopeamaljassa ja kirjoitti Junkkarisen elämäkertakirjan 1977.
Suonenjoelta Junkkariset muuttivat isän töiden perässä Lauritsalaan, kun Erkki oli 11-vuotias. Isän kuoltua muutaman vuoden kuluttua piti Erkin alkaa hankkia elantoa perheelle. Jo pienenä poikana Suonenjoella hän oli kovasti lauleskellut ja soittanut mandoliinia, joten siitähän sitä elämänuraa tekemään, ja 14-vuotiaana hänellä olikin jo oma yhtye Lappeenrannassa. Helsinkiin Junkkarinen muutti 1957 saaden työpaikan jostakin tukkuliikkeestä.
"Kavereitten kanssa mentiin juniin ja laulettiin ja soitettiin sotilaille. Kun Henry Theeliltä tuli uusia kappaleita, opeteltiin ne heti ulkoa", muisteli Junkkarinen.
Erkki Junkkarisen oma lempikappale oli Nuoruusmuistoja. Muistiin Junkkarinen jäi hienojen laulujensa lisäksi taitavana viheltäjänä – Pakilan satakieli – ja paitatyylistään, jossa kaulukset olivat leveällä ja ilman solmiota. Kymmenen vuotta sitten Junkkarisen vanhoista äänitteistä tehdyn cd:n esittelytekstissä Salix-levy-yhtiössä silloin toiminut lahtelainen Hannu Saarinen kertoo tarkasti Junkkarisen urasta. Vauhtiin se pääsi, kun Junkkarinen voitti laulukilpailut ravintola Canjonissa Helsingissä 1948 (tuomaristossa mm. Olavi Virta ja Eero Väre) sekä Iskelmäkuninkuuskilpailut Helsingin työväentalossa 1950. Hänen ensimmäinen laulunopettajansa oli näyttelijä Rauha Rentolan äiti Suoma Rentola.
Kuninkuuskilpailun jälkeen Junkkarinen pääsi koelauluun Toivo Kärjen luokse Munkkiniemeen ja ensimmäinen levy Ysinäinen harmonikka tehtiin keväällä 1950. Junkkarisen vakiopaikaksi muodostui ravintola Mikado, jossa hän esiintyi Unto Saarisen yhtyeen solistina lähes joka ilta. Vasta 1960-lopulla hän jätti Mikadon lähtiessään keikkailemaan ympäri maan Matti Väkeväisen yhtyeen kanssa.
Erkki Junkkarinen levytti lähes 400 kappaletta. Yhdellä niistä hän muisti vanhaa kotikaupunkiaan: kun Heikki Hietamies oli pannut alulle Lappeenrannan humppafestivaalit, levytti Junkkarinen 1977 Reino Markkulan ja Juha Vainion vetävän humpan Lappeenrantaan.
Kovaan tangobuumiin Junkkarinen ei lähtenyt. Esimerkiksi hänen albumillaan 20 suosikkia (Fazer, 1996) on 9 valssia, 7 humppaa, 3 tangoa ja 1 jenkka.
Helsingin jälkeen Erkki Junkkarinen asui Riihimäellä ja sen jälkeen Hämeenlinnassa, jossa kuoli sairauskohtaukseen keväällä 2008.
Enää ei isä singlejä osta, mutta kun riittävän paljon kuuntelee kappaleita netistä, voivat tekijät edelleen saada kulta- ja platinalevypalkintoja. Näitä "striimauksia", latauksia tai imurointeja vai mitä ne termit ovat tarvitaan kultalevyyn kaksi miljoonaa ja platinalevyyn neljä miljoonaa. Minä panen kuitenkin soimaan kokoelmalevyn Unelma onnesta, jonka levytykset ovat vuosilta 1950-54.
kari.naskinen@gmail.com
Silloin myytiin singlelevyjä, 45 kierrosta minuutissa. A-puolella oli myyntihitiksi ajateltu kappale, mutta välillä kävi niin, että B-puolen levystä tulikin suositumpi. Tulivat nämä mieleen, kun yhden Erkki Junkkarisen levyn esittelyteksteistä huomasin hänen syntymästään olevan tänään 90 vuotta (22.4.1929).
Junkkarinen oli yksi iskelmätilastojen suuruuksista. Ruusuja hopeamaljassa (1975) hän sai ensin kultalevyn, sitten platinalevyn 100 000 myydyn levyn jälkeen ja lopulta tuplaplatinankin, kun myynti oli ylittänyt 115 000:n rajan. Yhden julkisuushuipun Junkkarinen oli saavuttanut jo aiemmin, kun hän lauloi Akselin ja Elinan häävalssin Edvin Laineen toisessa Pohjantähti-elokuvassa 1970. Kultalevyjä Junkkarinen sai kaikkiaan yksitoista.
Syntyisin Erkki Junkkarinen oli Suonenjoelta Iisveden sahataajamasta. Naapurissa asui neljä vuotta vanhempi Lauri Jauhiainen, josta niin ikään tuli suomalaisen viihteen suuri nimi. Jauhiainen myös sanoitti Ruusuja hopeamaljassa ja kirjoitti Junkkarisen elämäkertakirjan 1977.
Suonenjoelta Junkkariset muuttivat isän töiden perässä Lauritsalaan, kun Erkki oli 11-vuotias. Isän kuoltua muutaman vuoden kuluttua piti Erkin alkaa hankkia elantoa perheelle. Jo pienenä poikana Suonenjoella hän oli kovasti lauleskellut ja soittanut mandoliinia, joten siitähän sitä elämänuraa tekemään, ja 14-vuotiaana hänellä olikin jo oma yhtye Lappeenrannassa. Helsinkiin Junkkarinen muutti 1957 saaden työpaikan jostakin tukkuliikkeestä.
"Kavereitten kanssa mentiin juniin ja laulettiin ja soitettiin sotilaille. Kun Henry Theeliltä tuli uusia kappaleita, opeteltiin ne heti ulkoa", muisteli Junkkarinen.
Erkki Junkkarisen oma lempikappale oli Nuoruusmuistoja. Muistiin Junkkarinen jäi hienojen laulujensa lisäksi taitavana viheltäjänä – Pakilan satakieli – ja paitatyylistään, jossa kaulukset olivat leveällä ja ilman solmiota. Kymmenen vuotta sitten Junkkarisen vanhoista äänitteistä tehdyn cd:n esittelytekstissä Salix-levy-yhtiössä silloin toiminut lahtelainen Hannu Saarinen kertoo tarkasti Junkkarisen urasta. Vauhtiin se pääsi, kun Junkkarinen voitti laulukilpailut ravintola Canjonissa Helsingissä 1948 (tuomaristossa mm. Olavi Virta ja Eero Väre) sekä Iskelmäkuninkuuskilpailut Helsingin työväentalossa 1950. Hänen ensimmäinen laulunopettajansa oli näyttelijä Rauha Rentolan äiti Suoma Rentola.
Kuninkuuskilpailun jälkeen Junkkarinen pääsi koelauluun Toivo Kärjen luokse Munkkiniemeen ja ensimmäinen levy Ysinäinen harmonikka tehtiin keväällä 1950. Junkkarisen vakiopaikaksi muodostui ravintola Mikado, jossa hän esiintyi Unto Saarisen yhtyeen solistina lähes joka ilta. Vasta 1960-lopulla hän jätti Mikadon lähtiessään keikkailemaan ympäri maan Matti Väkeväisen yhtyeen kanssa.
Erkki Junkkarinen levytti lähes 400 kappaletta. Yhdellä niistä hän muisti vanhaa kotikaupunkiaan: kun Heikki Hietamies oli pannut alulle Lappeenrannan humppafestivaalit, levytti Junkkarinen 1977 Reino Markkulan ja Juha Vainion vetävän humpan Lappeenrantaan.
Kovaan tangobuumiin Junkkarinen ei lähtenyt. Esimerkiksi hänen albumillaan 20 suosikkia (Fazer, 1996) on 9 valssia, 7 humppaa, 3 tangoa ja 1 jenkka.
Helsingin jälkeen Erkki Junkkarinen asui Riihimäellä ja sen jälkeen Hämeenlinnassa, jossa kuoli sairauskohtaukseen keväällä 2008.
Enää ei isä singlejä osta, mutta kun riittävän paljon kuuntelee kappaleita netistä, voivat tekijät edelleen saada kulta- ja platinalevypalkintoja. Näitä "striimauksia", latauksia tai imurointeja vai mitä ne termit ovat tarvitaan kultalevyyn kaksi miljoonaa ja platinalevyyn neljä miljoonaa. Minä panen kuitenkin soimaan kokoelmalevyn Unelma onnesta, jonka levytykset ovat vuosilta 1950-54.
kari.naskinen@gmail.com
