Viitisen vuotta korjaustöiden alla ollut Viipurin vanhimman tuomiokirkon
kellotorni on aivan alinta osaa lukuun ottamatta nyt valmis. Tämä Viipurin
kaunein rakennus sijaitsee Vesiportinkadun yläpäässä kaupungin korkeimmalla
kohdalla Linnankatu 5:n matalan liikerakennuksen takana. Näkymä alhaalta
Vesiportinkadulta on hieno, eikä ihme, että tämä valittiin aikoinaan Suomen
kauneimmaksi katunäkymäksi.
Kun katolilaiset rakensivat Autuaan Neitsyt Marian ja Pyhän Olavin kirkon 1400-luvulla, ei kellotapulia vielä tehty, vaan sen alaosa rakennettiin 1500-luvulla ja nykyiseen malliinsa se korotettiin 1795 kuvernementin arkkitehdin Johann Brockmanin piirustusten mukaan. Kellotaulu saatiin torniin kaksi vuotta myöhemmin.
Kellotaulun nykyinen koneisto on vuodelta 1848, jolloin sen valmisti ja asensi kuuluisa kelloseppä Juho Jaakonpoika Könni Ilmajoelta. Eilen ei kello vielä ollut ajassa. Sen verran vielä puuttuu muutakin, että kellotaulun alapuolella tornia kiertävän kapean tasanteen reunoilla ei ole metallikaidetta, jollainen vanhoissa valokuvissa näkyy.
Kirkko muuttui uskonpuhdistuksen myötä luterilaiseksi, mutta Pietari Suuren valloitettua Viipurin 1700-luvun alussa kirkko vaurioitui pahasti ja muutettiin väliaikaisesti hevostalliksi. Kun kirkko sitten kunnostettiin, se vihittiin Kristuksen syntymän kirkoksi. Sitten se taas pantiin muuhun käyttöön, kun valmistui uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko, kunnes otettiin uudelleen kirkolliseen käyttöön 1913 ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi.
Suomi itsenäistyi ja kansalaissodan jälkeen 1918 kirkko vihittiin juhlajumalanpalveluksessa jälleen luterilaiseksi varuskuntakirkoksi. Myöhemmin nimi muutettiin Agricolan kirkoksi, kun oletettiin ja oletetaan vieläkin, että Mikael Agricola on haudattu kirkon alle. Talvisodassa kirkko tuhoutui pahoin pommituksessa, ja nyt siitä ovat pystyssä raunioseinät. Kirkosta on käytetty myös nimeä Viipurin kaupunginkirkko.
Kellotornin korjausta on rahoittanut myös Maailmanpankki, ja nyt myös Venäjän suurin yhtiö Gazprom lähtee mukaan nimenomaan Linnankadun ja sen rakennusten kunnostamiseen.
Viime vuonna valmistui myös Viipurin maaseurakunnan kirkon (rauniona) kellotornin saneeraus Luostarinkadulla, samoin Viipurin linnan torni, ja tällä hetkellä remontissa on linnan matala osa. Muutenkin saneeraustyöt jatkuvat. Viime vuonna kunnostettiin ulkoapäin 16 taloa vanhassa keskustassa ja tämänkaltainen työ jatkuu.
Viipurilaisille rakas kirjailija Lempi Jääskeläinen kirjoitti kellotornista novellissaan Kiirastorstai-ilta sen jälkeen, kun Suomi oli jo Viipurin menettänyt:
”Vanhan kirkon kello, ikänsä vuoksi jo melkein puolikuuro ja kovin uupunut, pitkästä taivalluksestaan edestakaisin särähtelee ja katkeaa kuin joskus kesken, ei jää kaikumaan kuten muut kellot, vaan sen ääni hukkuu hämärään. Mutta uudelleen ja uudelleen se yrittää opettavaisen koulumestarin äänellään toistella: Sursum corda - sursum corda. Se heiluu hetken vaiti, ikäänkuin kuunnellen ääniä alhaalta ihmisten maailmasta ja alkaa jälleen toistella Sursum corda, ylentäkää sydämenne. Se sanoo sen latinaksi, sillä se on tottunut siihen, että kaikki pyhät, hurskaat asiat piti sanoa latinan kielellä."
kari.naskinen@gmail.com
Kun katolilaiset rakensivat Autuaan Neitsyt Marian ja Pyhän Olavin kirkon 1400-luvulla, ei kellotapulia vielä tehty, vaan sen alaosa rakennettiin 1500-luvulla ja nykyiseen malliinsa se korotettiin 1795 kuvernementin arkkitehdin Johann Brockmanin piirustusten mukaan. Kellotaulu saatiin torniin kaksi vuotta myöhemmin.
Kellotaulun nykyinen koneisto on vuodelta 1848, jolloin sen valmisti ja asensi kuuluisa kelloseppä Juho Jaakonpoika Könni Ilmajoelta. Eilen ei kello vielä ollut ajassa. Sen verran vielä puuttuu muutakin, että kellotaulun alapuolella tornia kiertävän kapean tasanteen reunoilla ei ole metallikaidetta, jollainen vanhoissa valokuvissa näkyy.
Kirkko muuttui uskonpuhdistuksen myötä luterilaiseksi, mutta Pietari Suuren valloitettua Viipurin 1700-luvun alussa kirkko vaurioitui pahasti ja muutettiin väliaikaisesti hevostalliksi. Kun kirkko sitten kunnostettiin, se vihittiin Kristuksen syntymän kirkoksi. Sitten se taas pantiin muuhun käyttöön, kun valmistui uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko, kunnes otettiin uudelleen kirkolliseen käyttöön 1913 ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi.
Suomi itsenäistyi ja kansalaissodan jälkeen 1918 kirkko vihittiin juhlajumalanpalveluksessa jälleen luterilaiseksi varuskuntakirkoksi. Myöhemmin nimi muutettiin Agricolan kirkoksi, kun oletettiin ja oletetaan vieläkin, että Mikael Agricola on haudattu kirkon alle. Talvisodassa kirkko tuhoutui pahoin pommituksessa, ja nyt siitä ovat pystyssä raunioseinät. Kirkosta on käytetty myös nimeä Viipurin kaupunginkirkko.
Kellotornin korjausta on rahoittanut myös Maailmanpankki, ja nyt myös Venäjän suurin yhtiö Gazprom lähtee mukaan nimenomaan Linnankadun ja sen rakennusten kunnostamiseen.
Viime vuonna valmistui myös Viipurin maaseurakunnan kirkon (rauniona) kellotornin saneeraus Luostarinkadulla, samoin Viipurin linnan torni, ja tällä hetkellä remontissa on linnan matala osa. Muutenkin saneeraustyöt jatkuvat. Viime vuonna kunnostettiin ulkoapäin 16 taloa vanhassa keskustassa ja tämänkaltainen työ jatkuu.
Viipurilaisille rakas kirjailija Lempi Jääskeläinen kirjoitti kellotornista novellissaan Kiirastorstai-ilta sen jälkeen, kun Suomi oli jo Viipurin menettänyt:
”Vanhan kirkon kello, ikänsä vuoksi jo melkein puolikuuro ja kovin uupunut, pitkästä taivalluksestaan edestakaisin särähtelee ja katkeaa kuin joskus kesken, ei jää kaikumaan kuten muut kellot, vaan sen ääni hukkuu hämärään. Mutta uudelleen ja uudelleen se yrittää opettavaisen koulumestarin äänellään toistella: Sursum corda - sursum corda. Se heiluu hetken vaiti, ikäänkuin kuunnellen ääniä alhaalta ihmisten maailmasta ja alkaa jälleen toistella Sursum corda, ylentäkää sydämenne. Se sanoo sen latinaksi, sillä se on tottunut siihen, että kaikki pyhät, hurskaat asiat piti sanoa latinan kielellä."
kari.naskinen@gmail.com
