Urheilun näkyvyys on aivan huippua verrattuna ”vanhoihin hyviin aikoihin”. Yleisradion tv-kanavista kakkonen on nykyisin urheilukanava, ja sen viime vuoden 20 katsotuimmasta ohjelmasta vain kaksi oli muuta kuin urheilua. MTV 3:n normaalin ilmaiskanavan 13 katsotuimmasta ohjelmasta vain yksi oli muuta kuin urheilua: uutislähetys jääkiekon MM-loppuottelun erätauolla.
Penkkiurheilijoillakaan ei siis ole kriisiä, koska asiat ovat paremmin kuin koskaan, kaiken tärkeän näkee televisiosta.
Jos on puhuttava kriisistä, se liittyy dopingiin, mutta muuten asiat ovat hyvin. Ei se ole kriisi, jos Janne Ahonen ei ensi lauantaina ole 20 parhaan joukossa tai jos Iivo Jauhojärvi ei näistä kisoista saa mitalia.
Huippu-urheilu on ensisijaisesti vain samanlaista tv-viihdykettä kuin muutkin television viihdeohjelmat. Eli ei huippu-urheilu MM- ja olympiakisoineen ole kovin tärkeä asia. Mutta se on, että meistä tavallisista liikunnanharrastajista pidetään huolta.
Huippu-urheilu saa valtion budjetista ja veikkausvoittovaroista kymmenet miljoonansa, mutta viisaampaa olisi, jos nekin rahat suunnattaisiin kaiken kansan liikuntamahdollisuuksien kehittämiseen. Huippu-urheilu saisi tulla toimeen kokonaan sponsorirahoituksella, koska puhdasta liiketoimintaahan se nykyisellään on.
Vielä Lahden MM-kisojen aikana 1978 käytiin kovaa polemiikkia urheilun kaupallistumisesta. Puhuttiin pilkallisesti mainonnan MM-kisoista, ja julkisessa keskustelussa esitettiin sellaistakin puutaheinää, että suomalaiset ja varsinkin Lahden kisojen järjestäjät olisivat kaikkein syvimmällä kaupallisuuden syövereissä. Sopivasti tähän vänkytykseen osui se, että Lahden Messut Oy järjesti kisojen aikana kaupallisen näyttelyn ”Maailman talvi 1978”.
Näyttelyn avasi Upo Oy:n toimitusjohtaja Heino Leskelä, joka sanoi, että elinkeinoelämä on ollut auttamassa MM-järjestämistä, mutta osaksi aivan itsekkäistä syistä, sillä yritykset haluavat käyttää kisoja omaksi hyödykseen. Messuyhtiön energinen toimitusjohtaja Voitto Talonen konkretisoi:
”Paikalliset yritykset esimerkiksi kutsuvat omia agenttejaan ja asiakkaitaan vieraikseen kisakaupunkiin, jossa yritykset sitten voivat järjestää omia tapahtumiaan. Tällainen tilaisuus on käytettävä, sillä ei Lahdessa talvisin muuten kovin paljon tapahdu sellaista, minkä varjolla vieraita voi kutsua kylään. Erittäin tärkeä asia on luonnollisesti se, että kisojen myötä Lahden nimeä tehdään tunnetuksi maailmalla. Tämän tietää hyvin se täkäläinen teollisuus, joka suuntautuu vientiin.”
Noista puheista on kulunut melkein 40 vuotta, mutta ideat ovat samat edelleen. Enää ei kuitenkaan protestoida urheilun kaupallistumista vastaan. Bisnes on bisnes, ja huippu-urheilu on osa sitä.
Kun vuoden 1978 kisat päättyivät 26.2., niin 1.3. tuli voimaan uusi tupakkalaki, joka kielsi tupakan mainonnan. Se teki ison loven urheilun sponsorituloihin, mutta siitä selvittiin. Noista ajoista jäi mieleen mm. se, että kun Marlboron mainoskiertue Euroopassa ulottui maaliskuun puolivälissä Suomeen, niin tilaisuus järjestettiin Maarianhaminassa, jota uusi tupakkalaki ei koskenut. Marlboro toi Maarianhaminassa pidettyyn lehdistötilaisuuteen sponsoroimansa moottoriurheilijat Giacomo Agostinin, James Huntin, Niki Laudan, Markku Alenin ja Ari Vatasen.
Sponsoroinnilla on vaikutuksensa, kuten Leskelä ja Talonenkin tiesivät. Minäkin pyrin ostamaan Shellin bensaa, koska Shell on Ferrarin iso sponsori. Aikoinaan myös poltin Marlboroa.
(Vuoden 1978 kisoista jäi parhaiten mieleeni 50 km:llä pronssia voittanut Jean-Paul Pierrat. Tämä pyöreä- ja punaposkinen tullivirkailija hiihti ensin aamulla kisakylästä Riihelästä kilpasuksillaan MM-lähtöpaikalle, ja saavutti sitten Ranskan ensimmäisen arvokisamitalin murtomaahiihdossa. Vuoden 2017 kisoista jää parhaiten mieleen luultavasti se, kun lastenlapset laulavat keskiviikkona avajaisissa koulujen isossa kuorossa.)
kari.naskinen@gmail.com
