lauantai 11. helmikuuta 2017

Kaurismäkilandia

Tuotteistaminen on termi, millä tarkoitetaan jonkin asian tai esineen vakioimista niin, että siitä tulee melkein kuin käsite. Aki Kaurismäen elokuvista voidaan näin sanoa. Kun katsoo hänen uusinta elokuvaansa Toivon tuolla puolen, on kuvasto ja verbaliikka täsmälleen samaa kuin ennenkin. Ollaan kuin eräänlaisessa Kaurismäkilandiassa, missä kaikki vanha tuttu on tallella. Kun tämä elokuva tapahtuu vaihteeksi taas Suomessa, ollaan oikein mukavalla maaperällä.

Vaikka Aki Kaurismäki on nykyisin Portugalissa asuva maailmankansalainen, hänen elokuvansa ovat Suomi-romanttisia ja -nostalgisia. Kaurismäki itse on EU-kriitikko, joka ennen Suomen EU-jäsenyysäänestystä 1994 allekirjoitti monien muiden taitelijoiden kanssa julkisen vetoomuksen liittoutumisen torjumiseksi: ”Suomi ei sitä varten 3000 vuotta tavoitellut itsenäisyyttä, että sen saatuaan antaisi myydä itsensä markkina-alueeksi jollekin helppoheikille, ja niin, että vielä itse maksamme kauppahinnan.”

Sittemmin Euroopan tilanne on muuttunut pakolaisvyöryn takia. Jos Suomi ei olisi EU:n jäsen, olisi helpompi tehdä itsenäisiä päätöksiä maahanmuutonkin osalta. Pakolaisten vastaanottamiseen erittäin myönteisesti suhtautuvan eurooppalaistumiskriitikko Kaurismäen kannalta on siis luultavasti parempi, että Suomi on EU:ssa.

Toivon tuolla puolen kertoo kahdesta ihmisestä, joiden tiet kohtaavat. Alepposta Helsinkiin tullut pakolainen jää maahan laittomasti ja tapaa sitten Jousi-paitoja aikaisemmin myyneen kauppamatkustajan, joka korttipelivoitollaan on ostanut ravintolan. Taas siis ollaan nuhruisessa ravintolassa, kuten Kaurismäen elokuvissa lähes aina. Juoni ei ole kummoinen, mutta kaurismäkeläinen kerronta toimii. Elokuvaa katsoo mielikseen, vaikka se laahaakin täsmälleen samoja latuja kuin ennenkin.

Peruslähtökohta on sama: ollaan hyvien puolella pahoja ja välinpitämättömiä vastaan. Aki Kaurismäki on tuonut elokuvissaan esille työttömien, asunnottomien ja syrjäytyneiden kurjuutta, mihin hyvyydellä voidaan vaikuttaa. Nyt teemana on vastaavalla tavalla pakolaisuus.

Vuoropuhelu on Kaurismäen tuotteistamalla tavalla lakonista, eletään erikoisessa vanhan ja nykyajan sekoituksessa, rahat ovat markkoja ja Sakari Kuosmanen ajaa vanhalla amerikkalaisella Checker Marathon -limusiinilla. Tavanomaista myös on, että elokuvan pienissä sivurooleissa vilahtelee tuttuja henkilöitä, tällä kertaa mm. Jörn Donner, Dome Karukoski ja Jukka Virtanen.

Aki Kaurismäen hyvyyttä tavoittelevaan maailmaan on nyt kuitenkin tullut särö, kun hän on riitautunut lavastajansa Markku Pätilän kanssa. Vuodesta 1994 lähtien Kaurismäen kanssa yhteistyötä tehnyt Pätilä on ollut luomassa Kaurismäkilandian ulkoasua, mutta nyt on tullut erimielisyyttä siitä, kenelle kunnia kuuluu.

kari.naskinen@gmail.com