Maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuussa Sauli Niinistö sanoi, että Suomessa kilvoitellaan nykyisin sankaruudesta sillä, kuka kovimmin sanoo Venäjästä.
Nämä kaksi lausuntoa muodostavat hyvän yhteenvedon siitä, mistä suomalaisen tiedonvälityksen populismissa tällä hetkellä mennään. Viime kuukausina ja päivinä on kovinta kilpailua käyty siitä, kuka halveksii eniten Donald Trumpia.
Arvostettujen sanomalehtienkin journalismi on Donald Trumpia ja Vladimir Putinia koskien ollut ala-arvoista. Isoja otsikoita ja juttuja tehdään esimerkiksi, kun löydetään ulkomailta joku ”yhteiskunnallinen keskustelija” tai jonkin pienen oppositioryhmittymän tuntematon nokkamies julistamaan ”totuuksia” presidenteistä. Sama jos New York Times tekisi ison jutun Sebastian Tynkkysestä tai Jari Tervosta suomalaisena Venäjä-asiantuntijana, tai jos Washington Post vetäisi poliittisille sivuilleen kissankokoisin otsikoin tunnetun skandinaavisen ajattelijan Jari Sarasvuon, joka lukisi madonluvut Trumpille.
Tyypillistä oli, kun Yleisradion pääuutislähetys ja Helsingin Sanomat analysoivat Trumpin virkaanastujaispuhetta. Kuten lääkäri, entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari (SKDL, Deva) kirjoittaa, ne jättivät kokonaan huomiotta Trumpin puheen ulkopolitiikkaa koskevat kohdat: ”Trump sanoi kahteen otteeseen, että Yhdysvallat ei tule puuttumaan muiden maiden sisäisiin asioihin. Ei siis pyri vallanvaihdoksiin, jotka vuosikymmenten ajan ovat aiheuttaneet miljoonien ihmisten kuoleman eri puolilla maapalloa.”
Barack Obama kieltämättä puhui kauniimmin, mutta hänen aikanaan USA kävi sotia seitsemässä maassa.
Nyt täytyy tietenkin vain toivoa, että Trump siirtää vaali- ja virkaanastujaispuheensa käytäntöön.
Rauha on tärkein asia maailmassa. Jos Trump ja Putin pääsevät aserajoitusneuvotteluissa eteenpäin ja pyrkivät ensisijaisesti terrorismintorjuntaan, pitää olla pelkästään tyytyväisiä.
kari.naskinen@gmail.com
