Me ihmiset, Homo sapiens -lajin otukset kehityimme Afrikassa runsaat
200 000 vuotta sitten, ja vasta 70 000 vuotta sitten he alkoivat muodostaa
monimutkaisempia rakennelmia, joita kutsutaan kulttuureiksi. Mitättömän pieni
aika maapallon historiassa, mikä on 4500 000 000 vuotta. Näillä mittapuilla
ihmisen aika tulee jäämäänkin varsin lyhyeksi, koska Homo sapienseja ei
nykyformaatissaan ole enää tuhannen vuoden päästä.
Tämän ennusteen tekijä on Oxfordissa historian tohtoriksi väitellyt Yuval Noah Harari, joka toimii
Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Häneltä on ilmestynyt kirja Sapiens. Ihmisen lyhyt historia (Bazar,
2016), jossa käydään läpi varsinkin sitä, miten oma ihmislajimme onnistui
päihittämään muut lajit, ja millaiseksi maailma on muuttumassa.
Voi tosin olla, että Harrisin ennustus ei osu oikeaan, jos Homo sapiensin
tilalle kehittyy Homo kyborg. Jos ihmisestä siis tehdään modernin teknologian
avulla kyborgi, jossa on sekä orgaanisia että epäorgaanisia osia. Suuntahan on
jo olemassa: kuulolaitteita, hammasimplantteja, tekoniveliä ja -raajoja,
sydämentahdistimia ym.
Kaikille näitä uusimpia ratkaisuja ei tietenkään voi tarjota. Juha Rehulan sote-sairaaloissa ei
kyborgeja tehdä, mutta Mehiläinen ja Terveystalo kyllä hoitavat homman, kun isolla
rahalla maksaa.
Hararin kirjan yksi väliotsikko on ”Ylikuormittunut muisti”. Aivojen
kapasiteetti on rajallinen, mutta tätä ongelmaa on jo helpotettu tietokoneilla
ja älypuhelimilla, jotka pitävät tallessa osaa siitä tiedosta, mikä ennen oli
muistettava. Enää ei puhelinnumeroitakaan tarvitse muistaa, koska osa
muistamisesta on ulkoistettu Applelle ja Samsungille. Eikä
ylioppilaskirjoituksissakaan kai kohta tarvitse kaikkea muistaa, koska
joidenkin ehdotusten mukaan yo-kokeissa pitäisi sallia tietokoneiden
käyttäminen.
Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa kyborgeja on ollut pitkään: Frankensteinin hirviö, Tähtien sodan Darth Vader ja kenraali
Grievous, Terminator-elokuvien T-800
jne.
Äärimmäinen ”mahdollisuus” on korvata ihmiset roboteilla muuallakin kuin
vanhusten palvelutaloissa.
Nopea tekninen kehitys voikin johtaa pian siihen, että ”Homo sapiensin
syrjäyttävät kokonaan toisenlaiset olennot, jotka ovat erilaisia paitsi
fyysiseltä olemukseltaan myös kognitiivisilta ja emotionaalisilta
ominaisuuksiltaan”, kirjoittaa Harari.
Sitten tulee eteen se tilanne, että Homo kyborg muuttuu kuolemattomaksi.
Hararin mukaan jotkut ovat sitä mieltä, että kuolemattomia ”ihmisiä” on jo
vuonna 2050.
Kun Homo sapiens nykymuodossaan häviää, häviää paljon muutakin. – ”Jos
seuraajamme todellakin toimivat aivan toisella tietoisuuden tasolla, ei tunnu
todennäköiseltä, että he olisivat kiinnostuneita kristinuskosta tai islamista,
että heidän yhteiskuntajärjestyksensä olisi kapitalistinen tai kommunistinen
tai että he olisivat sosiaaliselta sukupuoleltaan miehiä tai naisia.”
Kirjan lopussa Harari tekee tärkeitä kysymyksiä: ”Onko hyväksyttävää tehdä
geneettisiä kokeita elävillä ihmisillä? Abortoiduilla sikiöillä? Kantasoluilla?
Onko eettistä kloonata lampaita? Tai simpansseja? Entä ihmisiä? - - - On
kuitenkin naiivia kuvitella, että voisimme vain iskeä jarrut pohjaan ja lopettaa
tieteelliset projektit, joiden avulla pyritään parantelemaan Homo sapiens
toisenlaiseksi olennoksi. - - - Emme voi tehdä muuta kuin yrittää vaikuttaa
siihen, mihin suuntaan ollaan menossa.”
Hararin kirja on niin moniulotteinen, että siihen joudun palaamaan
uudestaankin.
kari.naskinen@gmail.com