Maurice ”Rocket” Richard rohkeni mennä niin pitkälle, että uhmasi tutun urheilutoimittajan kolumnipalstan kautta NHL:n komissaarin Clarence Campbellia, joka oli määrännyt Richardin epäoikeudenmukaisesti pitkään pelikielto vuonna 1955. Pelikielto oli jo aiheuttanut isoja katumellakoita Montrealissa, sillä Richard oli joukkueen paras pelaaja, ja kaikki tiesivät, että pitkä pelikielto oli perusteeton. Mikään ei tässä auttanut, mutta mellakat loppuivat, kun Richard ilmoitti radiossa, että hän peruu lopettamispäätöksensä ja palaa pelaamaan seuraavalla kaudella.
Richardin puolella oli myös valmentaja Dick Irvin, mutta NHL:ssä ei sopinut pullikoida isompia herroja vastaan, joten Richard sai hoitaa protestointinsa yksin.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, kun Richardin lankomies ainakin elokuvan mukaan vaikutti ratkaisevasti siihen, että Montrealin Forum-jäähallista poistettiin verkkoaita rikkaiden kausikorttilaisten ja köyhemmän katsojajoukon väliltä 1953.
Charles Binamén ohjaama elokuva alkaa vuodesta 1937, jolloin Richard aloitti pelaamisen 17-vuotiaana Saint-Georges Norchet -joukkueessa Quebecin juniorisarjassa. Kun pistesaalis 46 ottelussa oli 90 + 46 = 136, niin tottahan tuollainen huomattiin. Vuonna 1940 hän pääsi Canadiensin eli ”Habsien” liigajoukkueeseen, mutta alku ei ollut helppoa loukkaantumisten takia. Richardista alettiin käyttää nimitystä ”sitruuna”, jonka voi helposti puristaa rikki. Irvin kuitenkin piti pintansa ja sai pysytetty Richardin joukkueen palkkalistoilla.(Lempinimi Habs tulee sanoista Les Habitants, asukkaat, kansalaiset).
Palkat eivät olleet kummoisia, minkä voi päätellä siitä, että ainakin vielä 1945 Richard jatkoi myös päivätöissä metallituotetehtaan koneenkäyttäjänä. Hänen nimeään kantava Maurice Richard Trophy annetaan vuosittain NHL:n parhaalle maalintekijälle.
NHL:n ankarasta arjesta kerrotaan elokuvassa, kun kuvataan ennen kauden alkua pidettäviä harjoitusleirejä. Se on raakaa touhua, koska pelaajat tietävät, että aika monta jää ulos alkavan kauden joukkueesta. Harjoituksissa pitää painaa niin lujaa, että heikommat saavat väistyä. Näin se on edelleenkin.
The Rocket on hyvä elokuva aiheesta. Todenmukaisuutta lisäävät vanhat dokumenttipätkät Montrealista. Sekin tulee taas esille, miten vielä 1950-luvulla ei edes maalivahdeilla ollut minkäänlaisia päänsuojuksia.
Yksi asia jää elokuvasta puuttumaan: ei kerrota, miksi Richard halusi vaihtaa alkuvuosiensa pelinumeron 15 uuteen numeroon 9:ään. "Sitruunasta" ja "Ranskiksesta" "The Rocketicksi" muuttunut Maurice Richard pelasi koko NHL-uransa Montrealissa, jossa teki 978 ottelussa 544 maalia antoi 421 maaliin johtanutta syöttöä
kari.naskineng@mail.com
