Helsingin Sanomat ilmestyi ensimmäisen kerran ns. tabloidimuodossa kaksi vuotta
sitten. Tiistaina 8.1.2013 siinä oli 76 sivua. Nyt kun talouslama on
syventynyt, oli vastaavassa tammikuun toisen viikon tiistain (13.1.2014)
lehdessä 60 sivua. Tabloidi on sivukooltaan puolet pienempi kuin
vanhanmallinen, isokokoinen lehti, mistä muodosta alan termi on broadsheet.
Maailmalla tabloidit ovat tuttu juttu vanhastaan. Ruotsissakin isot sanomalehdet siirtyivät vähitellen tabloidiin Suomea aikaisemmin. Nyt kehitys on Suomessa sama. Viime vuosien muutoksen aloittivat Kainuun Sanomat, Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat 2011, Satakunnan Kansa muuttui 2012, Hesari, Etelä-Saimaa ja Kouvolan Sanomat 2013, Aamulehti 2014, Kaleva muuttuu tabloidiksi helmikuussa 2015 ja Hämeen Sanomat myös kohta.
Nyt arvuutellaan, milloin saman tekevät Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Turun Sanomat ja Hämeen Sanomat.
Taannoin tapasin Orimattilan Sanomien päätoimittajan Kullervo Hakaman, jolta kysyin tabloidiasiaa. Hakama vastasi naureskellen, että olisihan sekin jotakin, jos Orimattilan Sanomat jäisi Suomen viimeiseksi broadsheetiksi.
Lehdet ovat tabloidiin siirtyessään selittäneet aina, että tämä lehtimalli on lukijaystävällinen. Lehteä on helpompi lukea. Ainoa syy muutoksiin on silti raha. Tunnen asian hyvin, sillä tein toimittajana tabloidilehtiä 20 vuoden ajan. Kun muutimme kaupunkilehti Uuden Lahden tabloidiksi, bisnes parani. Havainnollinen esimerkki on tämä: kun kokosivun ilmoitus maksoi isokokoisessa lehdessä X markkaa, ei kokosivun hintaa tabloidissa pudotettu puoleen, vaan ehkä 30-35 prosenttia, en muista tarkkaan.
Pienempiä ilmoituksia koski se, että kavensimme palstaleveyttä: sivulle mahtui kuusi palstaa, mutta jos olisi säilytetty vanha palstaleveys, olisi mahtunut vain viisi. Tässä kohtaa ilmoitusten millihintaa ei kuitenkaan alennettu, joten käytännössä ilmoituksia mahtuu enemmän samaan pinta-alaan kuin broadsheetissä. Tätä keinoa ei ainakaan Helsingin Sanomat ole vielä käyttänyt.
Kokeneena tabloidimiehenä olen tietenkin tottunut tähän sivukokoon, ja Helsingin Sanomiakin luen nyt hyvin mielelläni. Aamulla sängyssä selälläänkin se on kätevä. Tämän takia luen yleensä sen ensin ja vasta ylös noustuani Etelä-Suomen Sanomat. Järjestys vaihtuu, kun ESS:n sivukoko muuttuu.
Kun joskus käyn junallakin Helsingissä, ostan rautatieasemalta Ilta-Sanomat. Jos se olisi broadsheet, en ostaisi.
Tabloid-lehtiä sanottiin aikaisemmin ”keltaisiksi lehdiksi”, millä tarkoitettiin sensaatiolehtiä. Tämä sai alkunsa jo 1885, kun lehtikeisari William Randolph Hearst, joka osti New York Journalin ja alkoi taistelun lukijoista Joseph Pulitzerin Worldin kanssa. Hearstin palkkalistoilla oli piirtäjä, joka teki sarjakuvaa ”Yellow Kid”. Painoteknisistä syistä pojanviikarin kolttu sattui olemaan väriltään keltainen, mistä sai alkunsa nimitys "keltainen lehdistö". Euroopan mannermaalla puhutaan myös bulevardilehdistöstä, koska lehtiä myydään kaduilla.
Keltaisia lehtiä on edelleen, mutta tabloideiksi viime vuosina muuttuneet sanomalehdet eivät sellaisia ole. Tabloidi on vain pakon sanelema. Parempi se kuin pelkkä nettilehti.
kari.naskinen@gmail.com
Maailmalla tabloidit ovat tuttu juttu vanhastaan. Ruotsissakin isot sanomalehdet siirtyivät vähitellen tabloidiin Suomea aikaisemmin. Nyt kehitys on Suomessa sama. Viime vuosien muutoksen aloittivat Kainuun Sanomat, Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat 2011, Satakunnan Kansa muuttui 2012, Hesari, Etelä-Saimaa ja Kouvolan Sanomat 2013, Aamulehti 2014, Kaleva muuttuu tabloidiksi helmikuussa 2015 ja Hämeen Sanomat myös kohta.
Nyt arvuutellaan, milloin saman tekevät Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Turun Sanomat ja Hämeen Sanomat.
Taannoin tapasin Orimattilan Sanomien päätoimittajan Kullervo Hakaman, jolta kysyin tabloidiasiaa. Hakama vastasi naureskellen, että olisihan sekin jotakin, jos Orimattilan Sanomat jäisi Suomen viimeiseksi broadsheetiksi.
Lehdet ovat tabloidiin siirtyessään selittäneet aina, että tämä lehtimalli on lukijaystävällinen. Lehteä on helpompi lukea. Ainoa syy muutoksiin on silti raha. Tunnen asian hyvin, sillä tein toimittajana tabloidilehtiä 20 vuoden ajan. Kun muutimme kaupunkilehti Uuden Lahden tabloidiksi, bisnes parani. Havainnollinen esimerkki on tämä: kun kokosivun ilmoitus maksoi isokokoisessa lehdessä X markkaa, ei kokosivun hintaa tabloidissa pudotettu puoleen, vaan ehkä 30-35 prosenttia, en muista tarkkaan.
Pienempiä ilmoituksia koski se, että kavensimme palstaleveyttä: sivulle mahtui kuusi palstaa, mutta jos olisi säilytetty vanha palstaleveys, olisi mahtunut vain viisi. Tässä kohtaa ilmoitusten millihintaa ei kuitenkaan alennettu, joten käytännössä ilmoituksia mahtuu enemmän samaan pinta-alaan kuin broadsheetissä. Tätä keinoa ei ainakaan Helsingin Sanomat ole vielä käyttänyt.
Kokeneena tabloidimiehenä olen tietenkin tottunut tähän sivukokoon, ja Helsingin Sanomiakin luen nyt hyvin mielelläni. Aamulla sängyssä selälläänkin se on kätevä. Tämän takia luen yleensä sen ensin ja vasta ylös noustuani Etelä-Suomen Sanomat. Järjestys vaihtuu, kun ESS:n sivukoko muuttuu.
Kun joskus käyn junallakin Helsingissä, ostan rautatieasemalta Ilta-Sanomat. Jos se olisi broadsheet, en ostaisi.
Tabloid-lehtiä sanottiin aikaisemmin ”keltaisiksi lehdiksi”, millä tarkoitettiin sensaatiolehtiä. Tämä sai alkunsa jo 1885, kun lehtikeisari William Randolph Hearst, joka osti New York Journalin ja alkoi taistelun lukijoista Joseph Pulitzerin Worldin kanssa. Hearstin palkkalistoilla oli piirtäjä, joka teki sarjakuvaa ”Yellow Kid”. Painoteknisistä syistä pojanviikarin kolttu sattui olemaan väriltään keltainen, mistä sai alkunsa nimitys "keltainen lehdistö". Euroopan mannermaalla puhutaan myös bulevardilehdistöstä, koska lehtiä myydään kaduilla.
Keltaisia lehtiä on edelleen, mutta tabloideiksi viime vuosina muuttuneet sanomalehdet eivät sellaisia ole. Tabloidi on vain pakon sanelema. Parempi se kuin pelkkä nettilehti.
kari.naskinen@gmail.com
