Vaikka Ruotsi on merkinnyt Donnerille erittäin paljon, hän ei nosta Ruotsia Suomen edelle. Isossa Mammutti-kirjassaan (Otava, 2013) hän kuvaa tuntojaan Ruotsissa: ”Elämäni ei ole täällä Ruotsissa vaan Suomessa. Kaipaan kotimaahani niin voimakkaasti kuin kukaan vain voi kaivata, ja pitemmän päälle minun on sietämätöntä jäädä tänne.”
Kuningashuonetta Donner pitää täysin naurettava, ”mutta siitä ei ole vahinkoa kenellekään, yhtä vähän kuin kaikista kreiveistä ja paroneistakaan”. Ruotsalaisesta kansankodista hän pitää: ”Joidenkin käsityksen mukaan Ruotsi on maailman sosialistisin (tai tasa-arvoisin) maa siinä mielessä, etä siellä on onnistuttu toteuttamaan ainakin jossain määrin sosiaalisesti oikeudenmukainen jakopolitiikka.”
Se Donneria henkilökohtaisesti kuitenkin tuntuu ottavan päähän, että häntä ei Ruotsissa tunnettu ns. suuren yleisön keskuudessa kirjoistaan ja elokuvistaan, vaan lähinnä tv-esiintymisistään. Donner värikkäine lausuntoineen oli haluttu vieras milloin mihinkin ohjelmiin. Tilanne taitaa olla Suomessa vähän samankaltainen; Donner on kirjoittanut 60 kirjaa ja tehnyt 25 elokuvaa, mutta parhaiten hänet mielletään vain ”Donneriksi”, joka liikkuu politiikassa ja kaikessa muussakin jonkinlaisena yleismies Jantusena. Onhan tässä sikäli perääkin, sillä itsekin hän luettelee omat ammattinsa ja tehtävänsä näin:
Kirjailija
toimittaja
lyhytelokuvien tekijä
lehdenkustantaja
ulkomaankirjeenvaihtaja
kustantaja
kokoillan elokuvin tekijä
kunnallispoliitikko
elokuvatuottaja
näyttelijä
teatteriohjaaja
pöytätennis- ja tennispelaaja
squashinpelaaja
sulkapalloilija
jääpallomaalivahti
jalkapalloilija (kehno)
postimerkkeilijä
kansanedustaja
ulkoasianneuvos
pääkonsuli
europarlamentaarikko
tv-juontaja
kalastaja
Mahtavatko olla tärkeysjärjestyksessä? Esimerkiksi Suomen pääkonsulina Los Angelesissa 1995-96. Tuosta jaksosta Donner kirjoittaa: ”Tärkeimmät diplomaattiset tehtävät Yhdysvalloissa liittyivät toistuviin epäonnistuneisiin yrityksiin järjestää Suomen ja Yhdysvaltojen presidenteille tapaaminen Washingtonissa. Oliko mitään sanottavaa? Hyvää päivää, kirvesvartta, kenties.”
BJÖRN BORG JA ARMI RATIA
Kuten Donnerin tehtävälistasta näkyy, urheilu on ollut merkittävällä sijalla hänen harrastuksissaan. Joskus nuorena hän kuvitteli voivansa kehittyä hyväksi juoksijaksikin, samalla kun oli öisin valvova, juopotteleva, tupakoiva, kirjoittava nuori mies.
Ainoan mitalinsa Jörn Donner sai 15-vuotiaiden, pronssia ikäistensä SM-kilpailuissa. Mitalin ojensi sosiaaliministeri K-A. Fagerholm.
Kerran Donner oli Södertäljessä tenniskentällä kahden asianajajan kanssa. Piti saada yksi pelaaja lisää, että voitaisiin pelata nelinpeliä. Donner huuteli kentän ympärillä oleville nuorille, joista yksi tuli ja asettui Donnerin pariksi. Donner ja poika pesivät asianajajat ylivoimaisesti. Kysyttäessä nuorimies sanoi nimekseen Björn Borg. Hänen isänsä oli kentänhoitaja.
Armi Ratiasta kertovassa elokuvassa Armi elää! nimihenkilöä esittää Minna Haapkylä. Armi Ratia oli Donnerille hyvin tuttu. ”Armin povella hän saattoi itkeä, mutta hän ei halunnut itkeä tämän povella, koska silloin tämä tarttui hänen kullista ja halusi saada sen. Hän haluaa säästää kullinsa muille. Armin eroottinen päällekäyvyys on ongelma, kun he ovat kahden. Mieluiten jykevä pöytä heidän välillään” (Mammutti)
Donner muistaa yhden tapauksen, kun Armi Ratia kutsui hänet lounaalle meren rantaan. Armi lupasi lähettää helikopterin hakemaan ja kysyi ohimennen puhelimessa, voisiko Jörn tuoda mukanaan viisi litraa maitoa, koska hänen keittäjänsä oli pyytänyt sitä. ”Siitä tuli luultavasti Suomen kallein maitokuljetus cappuccinoja varten.”
”MUUTAMIA ELOKUVIANI HÄPEÄN”
Jörn Donnerin keittiönhyllyllä on Oscar-palkinto Bergmanin ohjaamasta Fannysta ja Alexanderista (1982). Elokuva sai näitä palkintoja neljä, joista tuottajan palkinto on Donnerilla.
Itse ohjaamistaan elokuvista hän sanoo, että häpeää niistä muutamia. ”Ne valmistuivat enimmäkseen konkurssiuhan alla painostavassa tilanteessa. Kolmasosa tekemistäni elokuvista, eivät vain ne joissa Harriet Andersson oli mukana, ovat kestäviä. Mutta kukaan ei katso niitä nykyään.”
Tuntemattoman sotilaan uudelleenfilmatisointiin Donner hankki oikeudet, mutta hanke kaatui, kun rahoitusta ei löytynyt. Joseph Loseyn hän oli saada ohjaamaan Herra Puntilan ja hänen renkinsä Matin, mutta Bertolt Brechtin poika Stephan kielsi sen. Donnerin tavoitteena oli tehdä elokuvasta englanninkielinen ja panna maailmanlaajuiseen levitykseen. Liv Ullmannin piti esittää talon tytärtä. Ralf Långbacka ohjasi elokuvan sitten vain pohjoismaiseen levitykseen (1979), mihin Hella Wuolijoen perikunnalla oli oikeudet.
Mammuttimainen Mammutti antaa hyvän kuvan siitä, millainen elämä Jörn Donnerilla on ollut. Hänen tapaamiensa ihmisten joukko on laaja: Edward Albee, Simone de Beauvoir, Willy Brandt, Bertolt Brecht, Joseph Brodsky, Rene Clair, Marlene Dietrich, Ilja Ehrenburg, Hans Eisler, Nazim Hikmet, Haldor Kiljan Laxnes, V.S. Naipaul, Pablo Neruda, Jean-Paul Sartre, Josef von Stenberg, Francois Truffaut, Luchino Visconti jne.
Yhtä hyvä nimi kirjalle olisi Dinosaurus. Ei tällaisia ihmisiä enää tule. Eikä Jörn Donner (s. 1933) koskaan hellitä. – ”Rauhaa minä en etsi, lehmät ovat rauhallisia.”
kari.naskinen@gmail.com
