Virallinen historiallinen tieto oli pitkään, että Saksan suhde Suomeen oli
talvisodan aikana kylmä, ainakin neutraali. Näin ei asia todellisuudessa ollut.
Valtiotieteen tohtori Markku Jokisipilä
sanoi Lahden seudun tykistökillan luentotilaisuudessa eilen, että Saksa
toimitti aseita Suomelle Ruotsin kautta talvisodan aikana nykyrahassa mitattuna
470 miljoonan euron edestä. Herman
Göring oli vaatinut, että jos Ruotsi haluaa Saksan asetoimitusten jatkuvan
Ruotsille, on Ruotsin annettava varastostaan aseita Suomelle.
Jokisipilältä ilmestyi syksyllä 2013 yhdessä Keskisuomalaisen toimittajan Janne Könösen kanssa tekemä kirja Kolmannen valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-44 (Otava). Tämä tutkimuskirja pohjanaan Jokisipilä kertoi, että C.G.E. Mannerheimilla oli hyvät suhteet natsi-Saksaan. Ne olivat alkaneet henkilökohtaisella tasolla jo 1934, kun Mannerheim oli kahden viikon ajan ollut tutustumassa Saksan aseteollisuuteen. Kaikkiaan Mannerheim tapasi Göringin vähintään kuusi kertaa, viimeisen kerran 1942.
Lisäksi Göringin sanansaattajana toimi talvisodan aikana everstiluutnantti Joseph Veltjens, joka järjesteli asekauppoja Suomeen. Suomessa puolestaan tärkeä henkilö näitä kauppoja tehtäessä oli sotatalousosaston päällikkö, kenraali Leonard Grandell. Talvisodan jälkeen Veltjens kutsuttiin juhlalounaalle Helsinkiin, jossa Mannerheimin pyynnöstä presidentti Risto Ryti esitteli Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin, ja Suomen marsalkka pujotti komentajamerkin Veltjensin kaulaan. Hän oli käynyt Suomessa ensimmäisen kerran 1918, ja elokuussa 1940 hän kävi Helsingissä Göringin lähettiläänä sopien Mannerheimin kanssa saksalaisjoukkojen kauttakulusta
Suomen ja Saksan suhteita hoiti talvisodan aikana ”välitysmiehenä” ja ”postikonttorina” myös ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, joka oli avioliiton kautta läheistä sukua Göringille.
SAKSALLA OLI VAHVA
ASEMA SUOMESSA
Suomen saksalaismielisyydellä 1930-luvulla oli vahva perusta. Kun keisarillisen Saksan jälkeen syntynyt Weimarin tasavalta muuttui kansallissosialistiseksi Kolmanneksi valtakunnaksi, sitä tervehdittiin Suomessakin ilolla, koska Weimarin tasavalta oli koettu heikoksi. Adolf Hitlerin ominaisuuksia ei vielä silloin tunnettu, mutta pidettiin hyvänä, että muutos oli tullut.
Saksan sympatiseeraamiselle oli ainakin Suomen oikeistopiireissä hyvinä perusteina myös suomalaisten saama jääkärikoulutus Saksassa ja saksalaisten apu kansalaissodassa. Saksalla oli myös mahtiasema Itämeren piirissä. Saksan kielikin oli kovassa kurssissa. Tämä jatkui pitkään. Muistan minäkin, miten Jyväskylän lyseossa meitä aloitti ensimmäisenä vieraana kielenä saksan lukemisen kolme luokkaa ja englantia luki vain yksi luokka (1958).
Suomalais-saksalainen seurakin perustettiin, ja Jokisipilän tutkimusten mukaan siihen kuului suurin joukoin esimerkiksi yliopistojen professoreita. Myös oikeistolaiset kulttuuripiirit olivat saksalaishenkisiä, monet suorastaan haltioituneita kaikesta saksalaisuudesta. Tällaisina henkilöinä Jokisipilä mainitsi mm. Yrjö Kilpisen, V.A. Koskenniemen, Maila Talvion ja Mika Waltarin. Kansallissosialistia puolueitakin perustettiin 30-luvulla, mutta niiden jäsenet koostuivat lähinnä sekopäistä.
Urho Kekkonenkin oli sen verran sekaantunut natsien kuvioihin, että oli 1942 mukana perustamassa Euroopan urheiluliittoa, jonka toimenpanevana voimana olisi ollut natsi-Saksa. Kekkoselle oli varailtu varapuheenjohtajan paikkaa.
Hanketta valmisteltiin kokouksessa Berliinin olympiastadionilla, jossa oli edustajia Saksan liittolaismaista ja Saksan miehittämistä maista. Isäntänä toimi Saksan valtakunnanurheilujohtaja Hans von Tschammer und Osten. Kekkonen oli tuolloin Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja, ja hän oli hankkinut asialleen presidentti Risto Rytin hyväksynnän. Liiton perustaminen kuitenkin kaatui saksalaisten sisäisiin henkilökiistoihin.
Suurinta osaa Suomen väestöstä Hitlerin Saksa ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi kiinnostanut. Sikäli kuitenkin oltiin myötäkarvaan, että Hitlerin tiedettiin olevan kommunismia vastaan. Hitleriä itseään pidettiin kuitenkin suomalaisten keskuudessa jotenkin outona tyyppinä.
- - - - -
Tykistökillan järjestämä tilaisuus pidettiin Hennalassa Hämeen rykmentin esikunnan auditoriossa. Jokisipilä oli Hennalassa ollut edellisen kerran 1992, jolloin oli lähtenyt siviiliin Puolustusvoimien urheilukoulusta. Jokisipilä on moninkertainen soudun suomenmestari.
kari.naskinen@gmail.com
Jokisipilältä ilmestyi syksyllä 2013 yhdessä Keskisuomalaisen toimittajan Janne Könösen kanssa tekemä kirja Kolmannen valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-44 (Otava). Tämä tutkimuskirja pohjanaan Jokisipilä kertoi, että C.G.E. Mannerheimilla oli hyvät suhteet natsi-Saksaan. Ne olivat alkaneet henkilökohtaisella tasolla jo 1934, kun Mannerheim oli kahden viikon ajan ollut tutustumassa Saksan aseteollisuuteen. Kaikkiaan Mannerheim tapasi Göringin vähintään kuusi kertaa, viimeisen kerran 1942.
Lisäksi Göringin sanansaattajana toimi talvisodan aikana everstiluutnantti Joseph Veltjens, joka järjesteli asekauppoja Suomeen. Suomessa puolestaan tärkeä henkilö näitä kauppoja tehtäessä oli sotatalousosaston päällikkö, kenraali Leonard Grandell. Talvisodan jälkeen Veltjens kutsuttiin juhlalounaalle Helsinkiin, jossa Mannerheimin pyynnöstä presidentti Risto Ryti esitteli Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin, ja Suomen marsalkka pujotti komentajamerkin Veltjensin kaulaan. Hän oli käynyt Suomessa ensimmäisen kerran 1918, ja elokuussa 1940 hän kävi Helsingissä Göringin lähettiläänä sopien Mannerheimin kanssa saksalaisjoukkojen kauttakulusta
Suomen ja Saksan suhteita hoiti talvisodan aikana ”välitysmiehenä” ja ”postikonttorina” myös ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, joka oli avioliiton kautta läheistä sukua Göringille.
SAKSALLA OLI VAHVA
ASEMA SUOMESSA
Suomen saksalaismielisyydellä 1930-luvulla oli vahva perusta. Kun keisarillisen Saksan jälkeen syntynyt Weimarin tasavalta muuttui kansallissosialistiseksi Kolmanneksi valtakunnaksi, sitä tervehdittiin Suomessakin ilolla, koska Weimarin tasavalta oli koettu heikoksi. Adolf Hitlerin ominaisuuksia ei vielä silloin tunnettu, mutta pidettiin hyvänä, että muutos oli tullut.
Saksan sympatiseeraamiselle oli ainakin Suomen oikeistopiireissä hyvinä perusteina myös suomalaisten saama jääkärikoulutus Saksassa ja saksalaisten apu kansalaissodassa. Saksalla oli myös mahtiasema Itämeren piirissä. Saksan kielikin oli kovassa kurssissa. Tämä jatkui pitkään. Muistan minäkin, miten Jyväskylän lyseossa meitä aloitti ensimmäisenä vieraana kielenä saksan lukemisen kolme luokkaa ja englantia luki vain yksi luokka (1958).
Suomalais-saksalainen seurakin perustettiin, ja Jokisipilän tutkimusten mukaan siihen kuului suurin joukoin esimerkiksi yliopistojen professoreita. Myös oikeistolaiset kulttuuripiirit olivat saksalaishenkisiä, monet suorastaan haltioituneita kaikesta saksalaisuudesta. Tällaisina henkilöinä Jokisipilä mainitsi mm. Yrjö Kilpisen, V.A. Koskenniemen, Maila Talvion ja Mika Waltarin. Kansallissosialistia puolueitakin perustettiin 30-luvulla, mutta niiden jäsenet koostuivat lähinnä sekopäistä.
Urho Kekkonenkin oli sen verran sekaantunut natsien kuvioihin, että oli 1942 mukana perustamassa Euroopan urheiluliittoa, jonka toimenpanevana voimana olisi ollut natsi-Saksa. Kekkoselle oli varailtu varapuheenjohtajan paikkaa.
Hanketta valmisteltiin kokouksessa Berliinin olympiastadionilla, jossa oli edustajia Saksan liittolaismaista ja Saksan miehittämistä maista. Isäntänä toimi Saksan valtakunnanurheilujohtaja Hans von Tschammer und Osten. Kekkonen oli tuolloin Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja, ja hän oli hankkinut asialleen presidentti Risto Rytin hyväksynnän. Liiton perustaminen kuitenkin kaatui saksalaisten sisäisiin henkilökiistoihin.
Suurinta osaa Suomen väestöstä Hitlerin Saksa ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi kiinnostanut. Sikäli kuitenkin oltiin myötäkarvaan, että Hitlerin tiedettiin olevan kommunismia vastaan. Hitleriä itseään pidettiin kuitenkin suomalaisten keskuudessa jotenkin outona tyyppinä.
- - - - -
Tykistökillan järjestämä tilaisuus pidettiin Hennalassa Hämeen rykmentin esikunnan auditoriossa. Jokisipilä oli Hennalassa ollut edellisen kerran 1992, jolloin oli lähtenyt siviiliin Puolustusvoimien urheilukoulusta. Jokisipilä on moninkertainen soudun suomenmestari.
kari.naskinen@gmail.com
