Franzen on kirjoittanut romaanin omista lapsuudenkokemuksistaan, tehnyt kirjasta elokuvakäsikirjoituksen ja vielä ohjannutkin sen. Ulkopuolista päältäkatsojaa ja kriitikkoa olisi tarvittu.
Olen kuullut, että Franzenin romaani on aivan kelvollinen, mutta elokuva on puuduttavinta, tylsintä elokuvakerrontaa, mitä pitkään aikaan olen nähnyt. Kysymyksessä on jonkinlainen Franzenin elokuvallinen päiväkirja pahoista lapsuusvuosistaan. Perheväkivalta ja rikki menevä perhe ovat kuitenkin niin moneen kertaan läpikäytyjä aiheita, että Franzenin löperöllä otteella ei enää ole mitään sanottavaa asiasta.
Peter Franzen on hyvä näyttelijä, mutta ainakaan elokuvakäsikirjoittajaksi hänestä ei ole. Jos tämä käsikirjoitus olisi viety Hollywoodin studioille ammattiskenaristien viimeisteltäväksi, siihen ei paljon alkuperäistä olisi jäänyt.
Billy Wilder sanoi, että elokuvanteosta on 80 prosenttia käsikirjoitustyötä. Franzen ei tätä työtä osaa. Luultavasti osasyy tässä tapauksessa on sekin, että aihe on ollut liian henkilökohtainen, eikä Franzen ole osannut nähdä asiaa vieraan katsojan silmin.
kari.naskinen@gmail.com
