Paikka mäntyjen tuolla puolen

Hyvästä käsikirjoituksesta voi tehdä hyvän tai huonon elokuvan, mutta huonosta käsikirjoituksesta vain huonon elokuvan. Derek Cianfrancen elokuva The Place Beyond the Pines on suorastaan loistava elokuva, ja sen ratkaiseva elementti on käsikirjoitus, jonka ovat tehneet yhdessä Cianfrance ja Ben Coccio. Melko outoja nimiä ainakin minulle. Gianfrancen ensimmäinen pitkä ohjaus oli Blue Valentine (2010), mutta on julkaistu Suomessa vain dvd:nä, enkä ole vielä käynyt sitä hankkimassa.

Cianfrancen uuden käsikirjoitus on nerokkaimpia pitkään aikaan. Se on siitä harvinainen, että katsoja ei pysty missään vaiheessa kunnolla arvaamaan, mitä tuleman pitää. Kysymyksessä on monimutkainen, mutta kuitenkin selväpiirteisesti etenevä isä-poikatarina, jossa mielenkiintoisesti käsiteltäviä aiheita on monta: kuinka hyvään pyrkiminen voi johtaa pahaan, kuinka pahakin voi olla lopulta hyvästä, kuinka sukupolvien yli jatkuva katkeruus ja viha voivat purkautua tai olla purkautumatta, kuinka koston voi toteuttaa tai jättää kostamatta?

Elokuvan rakenne on harvinainen, se on tavallaan episodielokuva, mutta ei kuitenkaan perinteisellä tavalla, missä useammat juonenkulut jossakin vaiheessa risteävät toistensa kanssa. Tässä elokuvassa episodit seuraavat loogisesti toisiaan, mutta ovat joka tapauksessa riippuvaisia aina edellisestä. Elokuvan päähenkilökin vaihtuu kaksi kertaa.

Koska elokuva perustuu hyvään käsikirjoitukseen ja koska en paljasta juonta, sanon vain alkuasetelmasta, jossa kiertävän tivolin surmanajaja Luke (Ryan Gosling, kuvassa) tapaa entisen tyttöystävänsä Rominan (Eva Mendes), ja Lukelle paljastuu, että heillä on yhteinen pieni lapsi. Siitä alkaa matka menneisyyteen, mutta ei kuitenkaan kiusallisten takaumien avulla, ja myös matka tulevaisuuteen. Luke jättää tivolin ja päättää ryhtyä vastuulliseksi perheenisäksi, ongelmana kuitenkin se, että Romina asuu nyt yhdessä toisen miehen kanssa. Hyväksi ryhtyminen ei kuitenkaan onnistu tuosta vain…

Tapahtumapaikka on pieni Schenectadyn kaupunki New Yorkin osavaltiossa. Elokuvan nimi tulee siitä, että kaupunki on saanut nimensä, kun alkuperäisasukkaiden, mohawk-intiaanien kaupungille antama nimi Schenectady on muutettu englanninkieliseksi (suom."paikkaa mäntyjen tuolla puolen").

Tässä tapauksessa on hyvä, ettei elokuvan nimeä ole suomennettu. Näissä suomennoksissa mennään usein päättömyyksiin kaupallisin tarkoituksin. Jos elokuvan alkuperäisnimi on vaikkapa oikein suomentaen ”Laukaus sivukadulla”, niin Finnkinon markkinointiosasto muuttaa sen esimerkiksi muotoon ”Raivoisan takaa-ajon verinen loppu”.

ThePlace Beyond the Pines kuuluu alkuvuoden huippuelokuviin, ja tekijänimet on syytä pitää mielessä vastaisen varalle.

kari.naskinen@gmail.com