Etelä-Suomen Sanomien entisen toimittajan Ella
Laurikkalan (o.s. Räty) toinen romaani Rajalat
on parempi kuin ensimmäisenä ilmestynyt Rullakatu
(2012). Uusi kirja on jämäkämpi, se ei haahuile epäoleellisten sivuhenkilöiden
kuvioissa yhtä paljon kuin Ella Laurikkalan esikoisromaani. Hieman kummallista
vain, että kirjat eivät ilmestyneet tapahtumien aikajärjestyksessä. Rullakadussa kerrotaan päähenkilön
vankilasta vapautumisesta ja senjälkeisistä vaiheista, ja Rajalat hyppää ajassa taaksepäin ja päättyy siihen, kun nainen
iskee puukolla miestään ja viedään poliisiautoon.
Taas ollaan Lahdessa. Marja Kaivola (28) asuu kirjan alussa yksin Loviisankatu 9:ssä, on toimittajana (Etelä-Suomen) Sanomissa Hämeenkatu 5:ssä. Naimisiin hän menee Salpakankaalla toimivan Niemen Putki Oy:n myyntipäällikön Keijo Rajalan kanssa, ja 300-sivuisessa kirjassa kaikki on hyvin, kunnes sivulla 102 alkavat asiat mennä pieleen. Loviisankadulta on muutettu ensin omakotitaloon Anttilanmäelle ja sieltä Mustankalliontie 13:een, jossa rikos tapahtuu.
Sanomien lehtitaloon Marja on päässyt töihin 1973; aivan yksi yhteen aikoja ja paikkoja ei ole pantu, sillä ESS siirtyi Hämeenkadulta Ilmarisentielle 1972. Samana vuonna siirtyi eläkkeelle ESS:n päätoimittaja Olli Järvinen, mutta kirjassa Järvisen näköinen mies isoine partoineen on edelleen töissä. – ”Pelkäsin miestä”, sanoo kirjan Marja, ja niin me nuoret toimittajat oikeassakin elämässä silloin aikoinaan.
Kirjassa kaupunkitoimituksen päällikkö on Auvo Lehkonen, todellisuudessa Arvo Leiponen. Muista Sanomien henkilöistä kirjassa kuvaillaan eniten Pillu-Peltosta, joka käy valokuvaajien pimiössä nussimassa naisia. En osaa yhdistää Pillu-Peltosta kehenkään vanhaan työkaveriini, en ainakaan ihan suoraan – tai no, ehkä pari, ehkä kolme. Mutta ei pimiössä. Kerran kuitenkin Järvisen huoneen nahkasohvalla.
Seksiä Ella Laurikkalan kirjassa on muutenkin. Jo ensimmäisillä treffeillä Keijon kanssa Marjan nännit kovettuvat ja Keijon nivusissa vihloo. Mitään hurjia rakastelukohtauksia Ella Laurikkala ei kuitenkaan ole kirjoittanut – sellaista kevyttä viihdepornoa.
Kirjan juoni on yksinkertainen. Rakastuminen – sähläykset – erilleen muuttaminen – takaisin yhteen – lisää miehen sähäyksiä muiden naisten kanssa – väkivaltaa – taas sopimista – taas erilleen… Helppoa luettavaa. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta jos näistä kahdesta kirjasta tekisi vaikka tv-sarjan, voisivat katsojaluvut nousta korkeiksi.
Lahti tulee hyvin esille. Sinuhessa käydään kahvilla, ja muistellaan myös Kestiä, jonka paikalla on nykyisin Teerenpeli. Vaateostoksilla Marja käy Kosken perheen omistamassa Kausi-asussa Aleksanterinkatu 15:ssä, ja ohitetaan myös myöhemmin palanut ”nousevan auringon talo” Heikinkadun ja Launeenkadun kulmassa. Naimisiin Marja ja Keijo menevät maistraatissa, joka ennen nykyisen oikeustalon valmistumista toimi kaupungintalossa. Vihkiminen kestää kahdeksan minuuttia, mikä on aika paljon, sillä minun ja morsiameni vihkimisen pormestari Hans-Olof Walamies veti läpi kolmessa minuutissa, kuten valokuvaaja Petteri Väisänen oli kellostaan katsonut.
Ella Laurikkalan Rullakatu on esitelty Helsingin Sanomissa siinä kirjajoukossa, josta lehti valitsee palkittavaksi viime vuoden parhaan esikoiskirjan. Rullakadusta sanotaan osuvasti, että Ella Laurikkala kirjoittaa valtavirrasta poikkeavaa ihmissuhdeproosaa. Rajalat on sitä samaa. Kuvaus perhehelvetistä, josta ulospääsyä ei ole kuin väkivallalla vastaaminen. Se vain on tylsää, että loppuratkaisun tietää, jos on lukenut edellisen kirjan.
kari.naskinen@gmail.com
Taas ollaan Lahdessa. Marja Kaivola (28) asuu kirjan alussa yksin Loviisankatu 9:ssä, on toimittajana (Etelä-Suomen) Sanomissa Hämeenkatu 5:ssä. Naimisiin hän menee Salpakankaalla toimivan Niemen Putki Oy:n myyntipäällikön Keijo Rajalan kanssa, ja 300-sivuisessa kirjassa kaikki on hyvin, kunnes sivulla 102 alkavat asiat mennä pieleen. Loviisankadulta on muutettu ensin omakotitaloon Anttilanmäelle ja sieltä Mustankalliontie 13:een, jossa rikos tapahtuu.
Sanomien lehtitaloon Marja on päässyt töihin 1973; aivan yksi yhteen aikoja ja paikkoja ei ole pantu, sillä ESS siirtyi Hämeenkadulta Ilmarisentielle 1972. Samana vuonna siirtyi eläkkeelle ESS:n päätoimittaja Olli Järvinen, mutta kirjassa Järvisen näköinen mies isoine partoineen on edelleen töissä. – ”Pelkäsin miestä”, sanoo kirjan Marja, ja niin me nuoret toimittajat oikeassakin elämässä silloin aikoinaan.
Kirjassa kaupunkitoimituksen päällikkö on Auvo Lehkonen, todellisuudessa Arvo Leiponen. Muista Sanomien henkilöistä kirjassa kuvaillaan eniten Pillu-Peltosta, joka käy valokuvaajien pimiössä nussimassa naisia. En osaa yhdistää Pillu-Peltosta kehenkään vanhaan työkaveriini, en ainakaan ihan suoraan – tai no, ehkä pari, ehkä kolme. Mutta ei pimiössä. Kerran kuitenkin Järvisen huoneen nahkasohvalla.
Seksiä Ella Laurikkalan kirjassa on muutenkin. Jo ensimmäisillä treffeillä Keijon kanssa Marjan nännit kovettuvat ja Keijon nivusissa vihloo. Mitään hurjia rakastelukohtauksia Ella Laurikkala ei kuitenkaan ole kirjoittanut – sellaista kevyttä viihdepornoa.
Kirjan juoni on yksinkertainen. Rakastuminen – sähläykset – erilleen muuttaminen – takaisin yhteen – lisää miehen sähäyksiä muiden naisten kanssa – väkivaltaa – taas sopimista – taas erilleen… Helppoa luettavaa. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta jos näistä kahdesta kirjasta tekisi vaikka tv-sarjan, voisivat katsojaluvut nousta korkeiksi.
Lahti tulee hyvin esille. Sinuhessa käydään kahvilla, ja muistellaan myös Kestiä, jonka paikalla on nykyisin Teerenpeli. Vaateostoksilla Marja käy Kosken perheen omistamassa Kausi-asussa Aleksanterinkatu 15:ssä, ja ohitetaan myös myöhemmin palanut ”nousevan auringon talo” Heikinkadun ja Launeenkadun kulmassa. Naimisiin Marja ja Keijo menevät maistraatissa, joka ennen nykyisen oikeustalon valmistumista toimi kaupungintalossa. Vihkiminen kestää kahdeksan minuuttia, mikä on aika paljon, sillä minun ja morsiameni vihkimisen pormestari Hans-Olof Walamies veti läpi kolmessa minuutissa, kuten valokuvaaja Petteri Väisänen oli kellostaan katsonut.
Ella Laurikkalan Rullakatu on esitelty Helsingin Sanomissa siinä kirjajoukossa, josta lehti valitsee palkittavaksi viime vuoden parhaan esikoiskirjan. Rullakadusta sanotaan osuvasti, että Ella Laurikkala kirjoittaa valtavirrasta poikkeavaa ihmissuhdeproosaa. Rajalat on sitä samaa. Kuvaus perhehelvetistä, josta ulospääsyä ei ole kuin väkivallalla vastaaminen. Se vain on tylsää, että loppuratkaisun tietää, jos on lukenut edellisen kirjan.
kari.naskinen@gmail.com
