Englannin pääministerinä 1979-90 toiminut Margaret
Thatcher edusti sitä englantilaisen konservatismin ja uusliberalismin
ääriasentoa, jossa köyhät saivat tuntea pääministerin yksioikoisen politiikan
nahoissaan. Julkisen sektorin alasajo ja yksityistäminen panivat kansalaiset
ahtaalle. Mielenosoituksia oli, samoin lakkoja, mutta Thatcherin hallitus
nujersi lakkoja väkivallalla. Älytön Falklandin sotakin (1982) oli Thatcherin
tekoja. Siksi Thatcher on vielä kuolemansakin jälkeen vihattu ihminen
Englannissa. Häntä ei elämänsä loppuvuosina armahtanut edes se, että sairastui
dementiaan. Armahdusta tosin yritti pari vuotta sitten elokuva Rautarouva, jossa nimiroolin esitti Meryl Streep.
Kirjassaan Tuhokapitalismin nousu (2007) Naomi Klein käsittelee paljon Thatcheria. Kirja kuvaa sitä kuinka Thatcher Falklandin sodan kriisin varjossa iski ammattiyhdistysliikkeeseen ja uusliberalisoi Britannian politiikan ja talouden. Yhden poikkeuksen Thatcher ay-politiikassaan kuitenkin oli: hän tuki Puolan Solidaarisuus-ammattiliittoa, koska sen tavoitteena oli kaataa maassa vallinnut sosialistinen järjestelmä. Solidaarisuus-liike onnistuikin tässä, ja sillä oli iso vaikutus koko sosialistisen leirin romahtamiselle.
Sankareiksi ja kaiken pelastajiksi Thatcher nosti yrittäjät – kuulostaako tutulta tämän päivän Suomessa? Margaret Thatcherin kuuluisaksi tullut väite oli, että ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä, ja parhaita yksilöitä ovat yrittäjät. Tämän takia Thatcherin politiikkaan kuului veroalennusten järjestäminen suurituloisille, siis tulonsiirtoja alhaisista tuloluokista ylimpään.
Talouspolitiikassa Thatcher veti sellaista linjaa, että periaatteessa valtion ja kuntien ei pitäisi juuri ollenkaan osallistua talouteen, vaan nämä asiat olisi jätettävä yritysten vastuulle. Britanniassa tämä tarkoitti Thatcherin aikana valtion vetäytymistä rautateiden ja junaliikenteen sekä osin terveydenhuollon hoitamisesta. Näin meneteltiinkin, mutta huonoin tuloksin. Eriarvoisuus alkoi kasvaa 1980-luvulla, varsinkin englantia puhuvissa maissa, myöhemmin Ruotsissa ja Suomessakin. Tämän kehityksen vaikutusvaltaisina suunnannäyttäjinä olivat Margaret Thatcher ja USA:n presidentti Ronald Reagan.
Ihmisenäkin Margaret Thatcher oli virheellinen. Hän suorastaan hylki lapsiaan ja puolisoaan, koska hänelle tärkeintä oli vain oma menestyminen politiikassa. Puheäänensäkin hän muutti matalammaksi ollakseen poliitikkona vakuuttavampi, mutta tämähän on tuttua nykypäivän Suomessakin ja koskee sekä miehiä että naisia.
kari.naskinen@gmail.com
Kirjassaan Tuhokapitalismin nousu (2007) Naomi Klein käsittelee paljon Thatcheria. Kirja kuvaa sitä kuinka Thatcher Falklandin sodan kriisin varjossa iski ammattiyhdistysliikkeeseen ja uusliberalisoi Britannian politiikan ja talouden. Yhden poikkeuksen Thatcher ay-politiikassaan kuitenkin oli: hän tuki Puolan Solidaarisuus-ammattiliittoa, koska sen tavoitteena oli kaataa maassa vallinnut sosialistinen järjestelmä. Solidaarisuus-liike onnistuikin tässä, ja sillä oli iso vaikutus koko sosialistisen leirin romahtamiselle.
Sankareiksi ja kaiken pelastajiksi Thatcher nosti yrittäjät – kuulostaako tutulta tämän päivän Suomessa? Margaret Thatcherin kuuluisaksi tullut väite oli, että ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä, ja parhaita yksilöitä ovat yrittäjät. Tämän takia Thatcherin politiikkaan kuului veroalennusten järjestäminen suurituloisille, siis tulonsiirtoja alhaisista tuloluokista ylimpään.
Talouspolitiikassa Thatcher veti sellaista linjaa, että periaatteessa valtion ja kuntien ei pitäisi juuri ollenkaan osallistua talouteen, vaan nämä asiat olisi jätettävä yritysten vastuulle. Britanniassa tämä tarkoitti Thatcherin aikana valtion vetäytymistä rautateiden ja junaliikenteen sekä osin terveydenhuollon hoitamisesta. Näin meneteltiinkin, mutta huonoin tuloksin. Eriarvoisuus alkoi kasvaa 1980-luvulla, varsinkin englantia puhuvissa maissa, myöhemmin Ruotsissa ja Suomessakin. Tämän kehityksen vaikutusvaltaisina suunnannäyttäjinä olivat Margaret Thatcher ja USA:n presidentti Ronald Reagan.
Ihmisenäkin Margaret Thatcher oli virheellinen. Hän suorastaan hylki lapsiaan ja puolisoaan, koska hänelle tärkeintä oli vain oma menestyminen politiikassa. Puheäänensäkin hän muutti matalammaksi ollakseen poliitikkona vakuuttavampi, mutta tämähän on tuttua nykypäivän Suomessakin ja koskee sekä miehiä että naisia.
kari.naskinen@gmail.com
