Ei kovin hulluna Saraan

Uusi suomalainen komedia Hulluna Saraan on pieni, kevyt tarina isästä ja pojasta, jotka rakastuvat samaan tyttöön. Amerikkalainen Sara on tullut kesäksi Suomeen vetämään amerikkalaisen rivitanssin kurssia ja muutamien sattumusten kautta juoni lähtee liikkeelle. Kyllähän elokuva toimii, mutta jää melko vaatimattomaksi. Vika on siinä, että perusasetelma laukeaa liian aikaisin, kun "kolmiodraama" paljastuu kaikille osapuolille. Kunnon komediallisen virityksen olisi saanut, jos homma ei olisi niin nopeasti paljastunut, vaan komediallista tapahtumista olisi viety eteenpäin perinteisillä väärinkäsitysjutuilla.

Kotimaiset elokuvat ovat tätänykyä teknisesti hyviä, mutta sisällön kanssa on niin ja näin. Populaarikulttuurin tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Markku Koski kirjoittaa uudessa kirjassaan osuvasti: "Moni katsoo elokuvaa samalla tavalla kuin niityllä märehtivät lehmät ohikiitävää junaa. Se ehkä kiehtoo ja kiinnostaa niitä, muttei merkitse mitään sen kummempaa." (Sydän hihassa, WSOY 2011)

Tällaiselle katsojakunnalle Hulluna Saraan menee. Samuli Valkama on ohjannut elokuvan läyhäsestä käsikirjoituksesta sellaiseksi nuorten välipalaksi, josta ei syötyään jää mitään makua. Katsojia saattaa houkutella Saraa esittävä australialainen Emilie de Ravin, joka tuotantoyhtiön tiedotteen mukaan on esiintynyt tv-sarjoissa Roswell ja Lost sekä muutamissa pitkissä elokuvissa. Söpö tyttö.

Miehet ovat sympaattinen Jussi Nikkilä ja hänen isäänsä, parhaat päivänsä nähnyttä rokkitähteä esittävä Ville Virtanen. Jonkinlaista särmää tuo sentään isän vanhaa heilaa esittävä Tiina Lymi.

Elokuva on kuvattu Luolavuoren lähiössä Turussa. Yleiskuvat alueesta eivät ole yhtä komeat kuin Vares-elokuvien Turusta, mutta ilmeisesti pienellä budjetilla on liikkeellä oltukin.

kari.naskinen@gmail.com