Georgia ei ollut oikeastaan olleenkaan pahoillaan Etelä-Ossetian ja Abhasian menettämisistä, sillä ne olivat sille hankalia osia. Kun Venäjä meni tunnustamaan Etelä-Ossetian ja Abhasian, sai Georgia voiton, koska tämä tunnustaminen sai Venäjän huonoon valoon maailmalla. Näin oli sanonut Georgian keskuspankin johtaja Aleksanteri-instituutin tutkimuspäällikölle Markku Kangaspurolle, joka esitelmöi Georgian kriisin kansainvälisistä vaikutuksista Lahden Paasikiviseurassa.Venäjä merkkasi Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden tunnustamisella reviiriään. Venäjä osoittaa nyt toimillaan, että se ei hyväksy Naton laajenemista ainakaan Georgiaan ja Ukrainaan. Venäjä toimii kuin peilikuvana lännen toimille Kosovon itsenäistymisessä. Venäjä vastusti Kosovon itsenäistymistä ja varoitti länsivaltoja tunnustamasta sitä, ja ilmoitti, että itsenäisyyden tunnustamisella on pitkälle meneviä seurauksia. Argumentaatiot olivat samat, mitä Kosovon itsenäisyyden tunnustamisessa käytettiin.
Lahdessa Kangaspurolta kysyttiin myös, mitä Suomessa pitäisi nyt ajatella oman Nato-jäsenyytemme suhteen. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä:
"Ei olisi Suomen edun mukaista liittyä nyt Nato-hakijoiden joukkoon Georgian ja Ukrainan rinnalle Venäjän uhkaa vastaan."
Sen Kangaspuro kuitenkin myös sanoi, että Venäjällä ei ole valloituspyrkimyksiä. Eikä se enää ole sotilaallinen suurvalta.
Etelä-Ossetia ja Abhasia tulevat Kangaspuron mielestä olemaan Venäjästä riippuvaisia vastaavalla tavalla kuin Kosovo on riippuvainen kansainvälisestä yhteisöstä. Molemmat ovat liikkuvia osa suurvaltojen strategisessa pelissä.
Etelä-Ossetia ja Abhasia eivät palaa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa enää Georgian yhteyteen. Asiaa on ratkottu kahdessa sodassa, ja kansanäänestyksissä alueiden väestöt ovat halunnut itsenäisyyttä.
Venäjän sotilasmahdin heikkenemisestä kertovat luvutkin: kun USA:n vuotuiset sotilasmenot ovat yli 500 miljoonaa dollaria, ovat ne Venäjällä vain 30 miljoonaa dollaria. Tosin materiaalinen ero ei ole samaa luokkaa, sillä Venäjän pientä budjettia selittävät osaltaan matala palkkataso.
"Heikko ei Venäjä silti ole. Sen taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta on kasvanut siitä ajasta, kun Neuvostoliitto hajosi. Tärkeimpänä tekijänä tässä ovat Venäjän energiavarat. Niistä saamillaan tuloilla Venäjä kattaa 70 prosenttia budjetistaan", sanoi Kangaspuro.
Venäjä on maailman toiseksi suurin öljyntuottaja heti Saudi-Arabian jälkeen; kolmantena on USA. Öljyä puolestaan kuluttaa USA yhtä paljon kuin Kiina, Venäjä, Saksa, Japani, Intia ja Kanada yhteensä.
Maakaasu on Venäjän energiateollisuuden toinen tukipilari. Venäjältä menevät kaasuputket Berliiniin, Frankfurtiin ja Milanoon. Nämä putket ovat vain sikäli ongelmallisia, että ne kulkevat Ukrainan ja Valko-Venäjän läpi. Siksi Venäjä tarvitsee varmemman kaasuputken länteen Itämeren kautta.
kari.naskinen@gmail.com
