Tämän blogisivullani olevan muotokuvani maalasi taiteilija Kari Lohko vuonna 2000. Kehysten takapuolella on teoksen nimi: Pegasos Maranellon taivaalla. Tästä aiheesta johtuen Lohko maalasi ylleni Ferrarin-punaisen poolopaidan. Sen verran synkronissa olemme kaiman kanssa, että hänenkin harrastuksensa on moottoripuolelta, Harley-Davidson. Nyt aiheenani on kuitenkin Kari Lohkon ja toisen lahtelaisen taiteilijan Mika Heinosen näyttely Galleria Kipinässä, jossa se on avoinna toiseen juhannuspäivään asti.
Näyttely
on jatkoa Lohkon
ja Heinosen yhteisprojekteille,
jotka saivat alkunsa Lahdessa 1995.
Taustalla on pitkä ja lämmin työtoveruus Lahden Muotoiluinsituutin
taideosaston lehtoreina. Näiden
30 vuoden aikana Kari Lohko on pitänyt näyttelyitä
Lahdessa,
Lappeenrannassa,
Helsingissä,
Tampereella,
Porissa,
Jyväskylässä
ja Valkeakoskelle ensin Tarja
Lanun
ja Matti Happosen kanssa, sitten vain Happosen kanssa, kuten
nytkin.
Tämä
duo
oli esillä ensimmäistä kertaa Berliinissä 2001, ja
Kipinän näyttelyssäkin Saksa on voimakkaasti esillä Lohkon
maalauksissa, esimerkiksi Bilderbufett-teoksessa, jossa Lohko kuvaa
Berliinissä ostamiaan bratwurst- ja muita sämpylä- ja hot dog
-annoksia. Stasin
vankilakin on mukana.
Koska
en tee näitä blogijuttuja toimittajan otteella, en Lohkon kanssa
Kipinässä tavatessamme kysellyt enkä haastatellut. Kunhan
juttelimme sairaudet läpi ja muut kuulumiset ja siinä sivussa KL
kertoi maalaustensa taustoista, ja sanoinkin, että taidenäyttelyt
pitäisi aina nähdä taiteilijan itsensä kanssa, jotta kaiken
ymmärtäisi. Lisäksi löysin Galleria Kipinän avajaiskutsusta Kari
Lohkon runolta
näyttävän tekstin, jonka otsikkona on ”Taiteellinen työ
tekona”:
Mielikuvat
asuvat aivoissa
Tieto asuu mielikuvissa.
Ajattelu
edellyttää mielikuvia.
Minäkin olen kuva.
Minä olen osa
suurempaa kuvaa.
Katson, havaitsen ja havahdun.
Syntyy idea
ja intentio, joka saavuttaa muodon.
En voi ajatella ellen
havaitse ja havahdu.
Ajattelen taidetta itsessäni, en itseäni
taiteessa.
Olen teoksieni ensimmäinen
vastaanottaja.
Maalaaminen on mieleni kuvien visuaalista
tulkintaa.
Mika
Heinosen osuus näyttelystä toimii hänen
70-vuotisjuhlanäyttelynään. Hän sanoo näyttelykutsussa, että
hänen aikaisempi, käsitteellisyyteen ja filosofiaan kurkottanut,
jonkinlaista leikkimielistä kirkkautta tavoitellut tekeminen ei
tunnu enää vastaavan hänen omaa kokemustaan tästä päivästä ja
todellisuudesta: ”Elämme keskellä kulttuurista kaaosta,
jatkuvuuden ja ennustettavuuden teemat tuntuvat lähes absurdeilta.
Maailma on pahemman kerran sekaisin. Yksi veistos on omistettu
omituiselle sattumalle. Olen syntynyt samana
päivänä 1953, jolloin Yhdysvallat teki varusteluhistoriansa
suurimman vetypommikokeen Marshall-saarilla. Melkoinen
synttärilahja!”
Minä taas katsoin iltapäivällä
galleriasta tultuani elokuvan J.
Robert Oppenheimerista
ja ensimmäisestä atomipommikokeesta Los Alamosissa. Edelleenkin
on maailma sekaisin.
kari.naskinen@gmail.com