Otsikon runoilija on huumekyttä Alvin Luther Regency. Sivistyneitä miehiä nämä rikoskirjallisuuden kovimmat kundit, kuten Mike Hammer, Philip Marlowe, Sam Spade ja Regencyn kaveri Tim Madden, johon vasta nyt tutustuin. Norman Mailerin Kovat kundit eivät tanssi (1984) oli joskus jäänyt siihen rästipinoon, josta kirjat piti lukea kesälomalla tai lopulta eläkkeellä. Mailerin ”kioskikirja” oli kuitenkin sillä tavalla tuttu lukemattakin, että joskus Seurahuoneen Häränsilmässä ja Grandin baaritiskillä piti joillekin tanssiin hakemaan tulleelle misuille sanoa, että kovat kundit eivät tanssi. Samankaltaisen klassikkosanonnan kuulin eilen katsottuani Cecil B. DeMillen Lännen sankarit (1936), jossa Wild Bill Hickok tapaa laittoman asekauppiaan John Lattimerin Deadwoodin saluunassa. Lattimer sanoo, että hän on lähdössä pois kaupungista myymään muka puhvelinnahkoja. Hickok sanoo: ”Kuolleet eivät kävele.”
Nyt vihdoin selvisi, mistä Tim Maddenin sanonta tuli. Madden on nuoruudessaan nyrkkeillyt ja siinä pitää tanssia kuin Cassius Clay, joka pyörähteli, tanssi kuin perhonen, iski jabin ja tanssi taas alta pois. Maddenin isä kertoo pojalleen istuneensa kerran yökerhon pöydässä raskaansarjan Rocky Marcianon, Tony Canzonerin ja Tony Galenton sekä mafiapomo Frank Costellon kanssa. Paikalla oli myös Costellon vaimo, joka halusi tanssia. Nyrkkeilijät tanssivat, mutta Costello pudisti päätään: ”Kovat kundit eivät tanssi.”
Kirja on Norman Mailerin tuotannossa erikoisuus. Erinomainen tämän lajityypin teos. Suoraviivainen kertomus, joka ilman taiteellisia takaumia etenee Maddenin vaimon katoamisesta kovaan loppuun asti. Arto Häilän suomentama teksti menee kuin pikajuna, jossa kaikki saavat kuulla kunniansa, Jumala, hinttarit, muuten vain nössöt ja huonot naiset, vaikka heillekin on käyttönsä.
Kielikuvat ovat kuin Anza Mertarannan kiekkoselostuksissa, mutta jonkin verran hiotumpia. Miesten jutut ovat tietenkin kovia, sillä juttua tulee, kuten varsinkin Regencyltä, joka sanoo, että ne päivät ovat harvassa, joina ei polkaise kahta naista. Juttua tietenkin syntyy, koska verenkierrossa on aivojen puheyksikköä virkistävää bourbonia enemmän kuin hemoglobiinia. Eliksiiriä tähän olotilaan antavat lisää huumeet, ja helppoa on johtopäätöksien teko laaja-alaisesti keittiöfilosofian ja -psykologian avulla.
Yhden murhatun jäämistöstä löytyy kirje, jossa tämä mainitsee säveltäjäsuosikeikseen Sibeliuksen, Schubertin ja Saint-Saensin. Tämä edustaa sitä sivistyspuolta, jota näissä kovaksikeitetyissä rikoskirjoissa hyvin usein on. Tim Madden on baarimikko ja kirjailija, joten tietopiiri on laajaa ja syvään kokemukseen perustuvaa. Kuvataiteilijoista Madden on innostunut eniten Cezannesta, ja kirjailijanimistä vilahtelevat Andre Gide, Ernest Hemingway, Dylan Thomas ja John Updike, jolta Madden on lukenut ylivoimaisesti parhaan pillunkuvauksen novellista Naapurin vaimo.
Sen sijaan Joseph Brodskya ei mainita, vaikka Brodsky 1975 kirjoitti pitkän runon tämän toisen Imperiumin itäkärjelle Cape Codille.
Hieno osa-alue Mailerin kaunokirjallisessa proosassa on olosuhteiden ja tunnelmien kuvaukset. Madden asuu New Yorkin yläpuolella Cape Codin niemimaasuikaleen kärjen pienessä Provincetownin kaupungissa merenrannalla. Netin karttapalveluista hain kirjan aikana monta paikkaa, joissa Madden Porschellaan kävi, jotta pääsi tunnelmiin mukaan. Tutuiksi tulevat tietenkin Provincetownin ja lähiseudun baaritkin, joista yhden kutsumanimi on Veriämpäri, koska siellä on usein tapeltu. Vaikka niinhän meillä Lahdessakin on yksi Murhabaari aivan loogisesta syystä. Milloinhan Lahden kansainvälinen kirjailijakokous ottaa teemakseen murhan ja kaunokirjallisuuden?
Norman Mailer (1923-2007) sanoi joskus olevansa peloissaan siitä, että maailma muuttuu aina vain kammottavammaksi. Tällaiset kovien kundien kertomukset eivät alkuunkaan edusta sitä kehitystä, josta hän Harvardista valmistuneena insinöörinä alkoi vanhemmalla iällään olla huolestunut. Ei kaukaa hae, etteikö jossain vaiheessa oltaisi siinä pisteessä, mistä Mailer aloitti: Alastomat ja kuolleet (1948).
"Olemme kaikki niin syyllisiä tapaan, jolla olemme antaneet ympärillämme olevan maailman muuttua rumemmaksi ja mauttomammaksi joka vuosi, että antaudumme kauhun valtaan ja uppoudumme siihen." (Norman Mailer)
kari.naskinen@gmail.com
