Maailman 300 suurimman osuustoimintayrityksen liikevaihto on reippaasti yli 2000 miljardia euroa. Niissä työskentelee arviolta 280 miljoonaa ihmistä. Sitten olemme me jäsenet, tuoreimman tiedon mukaan noin miljardi ihmistä. Suomessa on noin 4500 osuustoiminnallista yritystä tai edunvalvontayhteisöä, isoista osuuskaupoista vesiosuuskuntiin, ja uutta aikaa edustavat laajakaistaosuuskunnat. Aikuisista suomalaisista kuuluu arviolta 80 prosenttia vähintään yhteen osuuskuntaan ja melkein yhtä paljon keskinäisiin vakuutusyhtiöihin, jotka voi rinnastaa osuuskuntiin.
Asukaslukuun
suhteutettuna Suomea voi pitää maailman osuustoiminnallisimpana
maana. Panin tähän juttuun kuvan auton katsastuksesta (A-Katsastus-konsernin kuvapankki). Harva
tietää, että Osuuskunta Tradeka omistaa nykyisin tämän katsastusyhtiön,
joka aikoinaan hoiti valtion monopolina koko katsastustoiminnan.
Tradeka puolestaan on viimeinen punapääoman linnake, siis vanhaa
E-liikettä. Tradekan omistamia bisneksiä ovat lisäksi
Restel-yhtiön ravintolat, Lehtipiste Oy (osa entistä Rautakirjaa)
sekä hoiva- ja terveysalan Med Group. Tunnetumpia
osuustoimintaliikkeitä ovat nykyisin tietenkin S-ryhmän osuuskaupat ja
paikalliset osuuspankit.
Suomessa ensimmäiset osuuskaupat
perustettiin 1800-luvun lopulla, kun kuluttajat eivät olleet
tyytyväisiä kaupan alalla vallinneisiin puutteisiin ja epäkohtiin.
Silloin tosin puhuttiin enemmän ostorenkaista, ravintoyhdistyksistä
ja kauppayhtiöistä. Vuonna 1899 perustettu Pellervo-seura lähti
järjestäytyneemmin kehittämään maatalouteen keskittynyttä
osuustoimintaa, mutta sen levittämä tietämys auttoi myös
osuuskauppoja niiden alkutaipaleella.
Vuonna 1900
perustettiin Tampereella Finlayson ja Kumpp. Työväen Osuuskauppa,
1901 Turussa Vähäväkisten Osuusliike, 1901 tuli voimaan
osuustoimintalaki ja 1904 perustettiin Suomen osuuskauppojen
keskuskunta (SOK) hoitamaan yhteisostoja edullisemmin. Nopeasti
tapahtui myös jako kahteen, kun työväenliike perusti oman
osuusliikeketjunsa, ensimmäisenä aloitti Elanto Helsingissä 1905.
Tämän vasemmistolaisen osuustoimintahaaran keskusjärjestö oli
Kulutusosuuskuntien keskusliitto (KK) ja yhteisostot hoiti
Osuustukkukauppa (OTK).
Varsinaisesti ristiriidat
puhkesivat 1915 ja pahempaa tietenkin seurasi 1918. Kahtiajako oli
varsin selvä sekä konkreettisesti että henkisesti. Yksi
yllättävästi yhdistävä tekijä oli myöhemmin kuitenkin KOP.
Professori Markku Kuisma on
kirjoittanut OTK:n historiajulkaisussa, että molemmat
osuustoiminnalliset leirit tunsivat luontaista
vetoa afäärifennomaanien finanssilinnakkeeseen
Kansallis-Osake-Pankkiin. Raha-aatelin Yhdyspankki
oli kieleltään, mieleltään ja sosiaalis-kulttuurisilta
sidoksiltaan vieraampi ja kaukaisempi kuin suomenkielisen keskiluokan
nousun siivittämä Kansallispankki.
Vaikka pellervolainen
SOK-ryhmä oli lähempänä KOP:n sisäpiiriä, oli OTK:n yhteyskin
Kansallispankkiin vanha ja kestävä: sen oli sinetöinyt pankin
pääjohtajan J.K. Paasikiven ja
edistysmielisen osuustoimintaryhmän voimahahmon Väinö
Tannerin kädenpuristus
kapinakevään 1918 verisissä jälkitunnelmissa. Tämä molemmissa
leireissä kiistelty yhteys oli Kuisman mukaan merkitykseltään
arkista pankkisuhdetta tuhatkertaisesti merkittävämpi
poliittis-valtiollisena symbolina. Se viitoitti kansallisen
yhteistyön ja rauhanomaisen rakentamisen mahdollisuuksiin, ja siksi
tästä epäpyhästä rahaliitosta pidettiin kiinni vaikeinakin
aikoina.
VOITTOA ON TEHTÄVÄ
Vuonna
1924 E-osuusliikkeiden jäsenmäärä oli
184 299 ja
se ohitti muiden
osuuskauppojen jäsenmäärän.
Molempien osuustoimintahaarojen tuotannollinenkin toiminta kasvoi.
OTK:laisilla osuusliikkeillä oli mm. 34 leipomoa, 17 juomatehdasta,
vuonna 1925 erilaisia tuotantolaitoksia yhteensä 144. Lopulta
E-liike kuitenkin hävisi
kilpailun pellervolaiselle S-ryhmälle. Sen liiketoimintaosaaminen
oli huonompaa. Eikä ihme,
kun hallintoelimet koottiin pääasiassa paikallisista
kunnallispoliitikoista.
E-liikkeessä,
Ekamarketissa,
Centrumissa, Valintatalossa
ei osattu
tehtä voittoa, jolla olisi toimintaa kehitetty,
ja tämän perinteisen
lähikauppatoiminnan loppu koitti 2017.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tekemässään
väitöskirjassa Terhi Tuominen nosti
esille voiton roolin
keskeisenä
välineenä
asiakasomisteisessa osuuskunnassa. Aiempi tutkimus oli osin
kyseenalaistanut voiton tekemisen periaatteen osuustoiminnassa ja
pitänyt sitä jopa hinnoitteluvirheenä, mutta Terhi Tuominen näki
väitöstutkimuksessaan asian toisin:
”Voittoa
tarvitaan, jotta osuuskunta on kilpailukykyinen, pystyy osallistumaan
alueensa kehittämiseen, investoimaan ja kasvamaan. Vahvat
aineelliset resurssit myös lisäävät osuuskuntien taloudellista
itsenäisyyttä, mikä on osuustoiminnan periaatteiden
mukaista.”
S-ryhmä on jo kauan tiennyt tämän ja osannut sitouttaa jäsenensä vihreän bonuskortin avulla tehokkaasti. ABC-asemaltakin käydään ostamassa bensat hintoja vertailematta, koska saa bonusalennusta, vaikka lähettyvillä olisi St 1:llä tai Shellillä halvempaa.
On osuustoiminta muunkinlaista osaamista näyttänyt. Pankkikriisi vei KOP:n, SYP:n, Skopin, STS:n ja HOP:n, mutta osuuspankit jyräävät nyt suurimpana ryhmittymänä.
AITO AMERIKKALAINEN
AROMIPAAHTOMENETELMÄ
Kahvi vapautui säännöstelystä 1954. Me lapset emme kahvia juoneet, mutta kahvista tuli kaupparyhmien välille meitäkin kiinnostanut iso kilpailutekijä, kun keksivät panna kahvipaketteihin autojen keräilykuvia. Ylivoimaisesti paras ja laajin kuvavalikoima oli Pauligin kahveissa, mutta sitä ei ilmeisesti saanut E-liikkeistä, koska muistan vaatineeni äidiltä, että kahvipaketit piti ostaa toisesta kaupasta kuin muut ruuat.
Äiti myöntyi tähän, ja kerran tuli sitten huippuhetki, kun olin mukana kauppareissulla: kaupan täti antoi minulle ½ x ½ metriä ison kartongin, joka oli painettuna täyteen niitä autonkuvia.
E-liikkeen 50-luvulla myymää kahvia en muista, mutta jos se oli OKA-kahvia, niin niissäkin paketeissa oli autonkuvia, mutta huonompia. Jokin E-liikkeen kahvimerkki keksi mukaan junat ja lentokoneet, mutta ne eivät kiinnostaneet. SOK hankki 50-luvulla uuden kahvinpaahtokoneen ja Katriina-paketteihin tuli kirjainyhdistelmä AAA (aito amerikkalainen aromipaahtomenetelmä), mutta autonkuvasarja oli heikkolaatuisempi kuin Pauligin.
E-liikkeeltä tuli jäsenille Kuluttajain Lehti ja SOK:n jäsenille Yhteishyvä. Kuluttajain Lehti oli parempi, koska siinä oli Pekka Puupää, jota piirsi Elannon mainospäällikkö Ola Fogelberg. Hän suunnitteli myös TUL:n lipun 1919.
kari.naskinen@gmail.com