Jane Birkin ja Finlandia

Le Parisien -lehden verkkosivulla oli eilen suora lähetys Jane Birkinin siunaustilaisuudesta Saint-Roch-kirkosta. Jane Birkin kuoli 16.7.2023 kotonaan rue d´Assasilla lähellä Luxemburgin puistoa 76-vuotiaana. Noin 20 vuotta sitten hänellä oli diagnosoitu leukemia.

Näin suomalaisittain kiinnitti siunaustilaisuudessa huomiota, että sen loppupuolella kuoro lauloi Sibeliuksen Finlandian. Ehkä se oli ollut Jane Birkinin mielilauluja, koska englantilainen Lloyd Stone oli sanoittanut Finlandian kansainväliseksi rauhanlauluksi ”This is my song” (Tämä on minun lauluni), ja myöhemmin se otettiin myös virsikirjoihin nimellä "Be still, my soul" (Ole hiljaa, sieluni).

Jane Birkinille rauhanaate oli tärkeä. Hän oli pienestä pitäen aktivisti, joka jo lapsena osallistui Lontoossa mielenosoituksiin erilaisia epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Pariisissa hän kampanjoi 2000-luvulla äärioikeistoa ja Marie Le Peniä vastaan, protestoi Ranskan hallituksen jyrkkää maahanmuuttopolitiikkaa vastaan ja oli yksi allekirjoittajista Le Monden etusivulla, jossa poliitikkoja kehotettiin toimimaan "tiukasti ja välittömästi" ilmastonmuutosta vastaan.

Monenlaisia sattumia: eilen illalla kävin Sibeliuksen haudalla Ainolassa. Mutta miksi Jane Birkin tässä nyt? Koska hän oli yksi suurista ”elokuvarakkauksistani”. Michelangelo Antonionin Blow-Up – erään suudelman jälkeen (1966) teki Jane Birkinistä kauneuden, seksin ja tavoittamattoman unelman symbolin samalla tavalla kuin olivat Anna Karina ja Jean Seberg. Erikoinen sattuma, että nämä kaikki kolme olivat muuttaneet muualta Ranskaan, Jane Birkin Englannista, Anna Karina Tanskasta ja Jean Seberg Yhdysvalloista. Nyt he kaikki ovat pois, Jean Seberg kuoli Pariisissa 1979 ja Anna Karina myös Pariisissa 2019. Jean Sebergin hautakivelle kävin kerran asettamassa pienen kiven ja Anna Karinan viime hetkellä peruuntuneelle vierailulle elokuvateatteri Orionissa pääsylippu jo oli, mutta ilmeisesti hänen terveydentilansa esti lopulta tulon Suomeen.

Jane Birkin oli näyttelemisen, laulamisen ja yhteiskunnallisen osallistumisensa lisäksi muodin vetäjä. Tämän jutun kuvassa hänellä on tyypilliseen tapaansa valkoinen t-paita ja alaspäin levenevät farkut, vaikka ne eivät tässä näy. Monesti t-paidan kaula-aukko oli kuitenkin sellainen iso, joka ulottui epäsymmetrisesti asetettuna vasempaan olkapäähän. Kengät Janella olivat yleensä matalakorkoiset, melkeinpä vain tossut, jolloin hänen lapsellisen täydellinen kauneus korostui; ei olisi sopinut yleiskuvaan, että hän olisi kävellyt korkokengillä.

Pitkän aikaa Jane Birkin käytti Hermès-muotitalon nahkalaukkua, jonka Hermès oli suunnitellut nimenomaan häntä varten ja yleisessä myynnissäkin laukuissa oli Jane Birkinin nimi. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin kirjoitti yhtiölle julkisen kirjeen, jossa pyysi nimensä poistamista laukusta, koska ei hyväksynyt niitä menetelmiä, joita Hermèksen alihankkijat käyttivät krokotiilinnahkoja hankkiessaan. Edelleen Birkin-laukku on joka tapauksessa statussymboli, jonka hinta voi käytettynäkin olla kymmeniä tuhansia dollareita.

Eilen Saint-Rochin kirkko oli tietenkin täysi ja sen ulkopuolella oli paljon ihmisiä, jotka seurasivat tilaisuutta kadulle nostetulta isolta videokankaalta. En osaa ranskaa, enkä tuntenut muita kirkossa puhuneita kuin Catherine Deneuven. Kun vieraat tilaisuuden jälkeen tulivat ulos, tunnistin lisäksi Jane Birkinin tyttäret Charlotte Gainsbourgin ja Lou Doillonin sekä Isabelle Huppertin, Brigitte Macronin, Chiara Mastroiannin ja Charlotte Ramplingin.

JE T´AIME… MOI NON PLUS

Rakastan sinua rakastan sinua
Voi kyllä, rakastan sinua
En minäkään
Oi rakkaani
kuin päättämätön aalto
Menen, menen ja tulen
Lanteittesi välissä
menen ja tulen
Ja pidättelen

Rakastan sinua rakastan sinua
Voi kyllä, rakastan sinua
Sinä olet aalto, minä alaston saari
Menet, menet ja tulet
Munuaisteni väliin
tulet ja menet
Ja liityn joukkoosi
Voi kyllä, rakastan sinua
Oi rakkaani
kuin päättämätön aalto
Fyysinen rakkaus on toivotonta
Menen, menen ja tulen
Lanteittesi välissä
pidättelen itseäni
Ei nyt
Tule.

Je t’aime... moi non plus -laulun Serge Gainsbourg teki alunpitäen Brigitte Bardotin ja hänen itsensä duetoksi 1967, mutta se äänitettiin vasta 1969 Gainsbourgin ja Jane Birkinin toimesta. Levy nousi myyntilistojen kärkeen, mutta joutui myös radioesityskieltoon monissa maissa, kun siinä pahus vie kuultiin naisen ääntelyä orgasmin yhteydessä.

Jane Birkin ja Serge Gainsbourg eivät olleet naimisissa, mutta olivat tiiviissä ja luovassa suhteessa 12 vuotta. Tätä ennen Jane Birkin oli ollut naimisissa Bond-elokuvien säveltäjänä tunnetun John Barryn kanssa, ja heidän tyttärensä oli valokuvaaja Kate Barry. Kolmannen lapsensa Lou Doillonin Jane Birkin sai elokuvaohjaaja Jacques Doillonin kanssa 1982. Jane Birkin ja Jacques Doillon asuivat yhdessä 13 vuotta.

Elokuvissa Jane Birkin näytteli lähes sadassa, ohjaajina Antonionin lisäksi mm. Jean-Luc Godard, James Ivory, Richard Lester, Abraham Polonsky, Jacques Rivette, Bertrand Tavernier, Roger Vadim ja Agnes Varda. Yhdessä elokuvassa Jane Birkin oli myös Jean Sebergin kanssa: John Cromen ohjaama lyhytelokuva The Girls (1968).

Arte-kulttuurikanavan nettikanavalla on nähtävissä Jane Birkinin puolentoista tunnin konsertti vuodelta 1991.

kari.naskinen@gmail.com