Demareiden vasemmalla puolella menee huonosti

Vasemmistoliitto 8 %
Vänsterpartiet, Ruotsi 5 %
Socialistisk Vensterparti, Norja 8 %
Socialistisk Folkparti, Tanska 13 %
Vinstrihreyfingin, Islanti 17 %
Die Linke, Saksa 5 %
Partido Socialista, Portugali 28 %

Sosiaalidemokraattien vasemmalla puolella olevien puolueiden kannatusprosentteja muutamista maista. Ne ovat menettäneet kannatustaan ensin vihreille puolueille ja sen jälkeen populistisille oikeistopuolueille, ja tämä jälkimmäinen siirtymä varsinkin on erikoista.

Lisäksi tutkimustieto todistaa hyvin selvästi, että äänestysaktiivisuus vasemmistossa – koskee myös demareita – on selvästi huonompaa kuin oikeistossa Yksi syy tähän on, että usko on mennyt. Kun huono-osaisin väestö ei koe olojensa parantuneen, vaikka kuinka on vasemmistopuolueita äänestetty, niin mitä sitä enää äänestämään, tyhjän saa ilmankin.

Tähän asetelmaan sopii nyt myös se, että oudot äärioikeistolaiset puolueet ovat tulleet ikään kuin viimeiseksi ratkaisuksi ja toivon antajaksi. Äänestetään sitten niitä, vaikka tiedetäänkin niiden synkistä ominaisuuksista.

Meillä SKDL oli vahvimmillaan pitkän aikaa sotien jälkeen, huippuna 23 prosentin kannatus eduskuntavaaleissa 1958. Lähihistoriasta tarjoaa konkreettisen romahdusesimerkin Saksan uusi vasemmistopuolue Linke, joka syntyi, kun entisen DDR:n sosialistisen yhtenäisyyspuolueen SED:n jatkaja PDS yhdistyi SPD:stä eronneiden perustamasta WASG:sta. Uusi puolue nousi parlamenttiin 2005 8,7 prosentin kannatuksella ja jatkoi kasvua 2009 lähes 12 prosentin suosiolla nousten suurimmaksi oppositiopuolueeksi. Nyt tilanne on kuitenkin lässähtänyt niin, että Tiedonantajan juttu puolueen alamäestä oli otsikoitu: Elääkö Die Linke viimeisiä päiviään? (TA 10/2022)

Juttu oli käännetty amerikkalaisesta sosialistisessa Jacobin-lehdestä, jossa tilanne kuvattiin näin: ”Die Linken umpikuja on väistämätön. Puolueen perinteinen itäsaksalainen kannattajakunta on vähentynyt voimakkaasti luonnollisen poistuman kautta. Linkellä on riveissään huomattava määrä ay-aktiiveja, mutta puolue ei ole kuitenkaan kyennyt vakiinnuttamaan asemiaan järjestäytyneen työväenliikkeen sisällä.”

Saksan sosiaalidemokraattinen puolue ei ole saanut siirtymää Linkestä, koska SPD on kääntynyt Linken esillä pitämän propagandan mukaan uusliberalismiin.

Suomessa tuloerojen kasvu jatkuu, mutta tämä ei ole saanut Vasemmistoliiton kannatusta palaamaan yli 10 prosenttiin, jossa se oli vielä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa. Toisaalta tuloerot ovat sellaista matematiikkaa, että vaikka ne ovat selvästi kasvaneet, niin samanaikaisesti köyhimmän väestön omat nettotulot joka tapauksessa ovat nousseet.

Vuodesta 1995 vuoteen 2020 nousi pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen keskiarvo 31 prosenttia suurituloisimman kymmenyksen 88 prosenttia.

Kansan Uutisten politiikantoimittajana jo vaalien aikana 1999 ollut Kai Hirvasnoro ihmetteli sitä melkein ikuisuusasiaa, miksi Vasemmistoliiton kannatus on aina se sama noin kahdeksan prosenttia. Miksi se ei nouse, vaikka Li Andersson on yksi Suomen arvostetuimmista puoluejohtajista? Mutta sentään kahdeksan prosenttia - tarkemmin ajatellen Hirvasnoro kirjoittikin, että nykyisissä olosuhteissa Vasemmistoliitto on pärjännyt jopa hyvin: ”Se on sitkeä selviytyjä ja vaikuttaja siinä missä oikeastaan kaikki muut demareista vasemmalla olevat modernit vasemmistopuolueet ovat pystyneet vain hetkellisiin tähdenlentoihin, useimmat eivät siihenkään. Eurooppalaisessa vasemmistossa on ollut hetkellisiä johtotähtiä lähinnä Saksassa ja Etelä-Euroopassa.” (KU 24.12.2022)

”Vaikuttajana Vasemmistoliitto pesee lähes koko muun eurooppalaisen vasemmiston. Ruotsin vasemmistopuoluekaan ei ole koskaan ollut hallitusvastuussa. Jos haluamme vasemmiston olevan vahva ja elinvoimainen vaihtoehto, joka voi kasvaa ulos siitä kannatuslokerosta, jossa me olemme kaikissa Pohjoismaissa, se edellyttää, että puolueilla on kykyä toimia myös hallitusvastuussa ja osoittaa äänestäjille, että saamme poliittisia tavoitteitamme läpi ollessamme vallassa.”

AUTOMAATIO VAIKUTTAA
POLIITTISIIN NÄKEMYKSIIN

Pari vuotta sitten Helsingin yliopiston tutkija Zhen Imin havaitsi yllättäen, että automaation lisääntyminen vaikuttaa työntekijöiden poliittisiin näkemyksiin. Tohtorinväitöskirjassaan hän totesi, että automaatio uhkaa perinteisiä palvelualan ja teollisuuden työpaikkoja ympäri maailmaa, ja tämä aiheuttaa huolta oman sosiaalisen aseman laskusta. Samalla kilpailu sosiaalietuuksista ruokkii radikaalien oikeistopuolueiden kannatusta uhatuilla aloilla. Automaation uhkaamat työntekijät kannattavat oikeistopopulistisia puolueita, kuten Suomessa Perussuomalaiset-puoluetta tai Ranskan Front Nationalia. Logiikka tuollaisessa äänestyskäyttäytymisessä on, että ajetaan vain omaa etua. Naapureista, työttömistä, sairaista, vanhuksista ei väliä.

Yllättävä ja ristiriitainen tulos Iminin väitöstutkimuksessa oli, että automaation uhkakuvat tiedostavat jättävät kuitenkin useammin äänestämättä kuin ne työntekijät, joiden työpaikat eivät ole automaation vuoksi uhattuina.

Esimerkiksi Saksassa Linke ei vastaa automaatiouhkiin. Linkeä on sanottu enemmänkin kaikenlaista solidarisuutta ja suvaitsevaisuutta tukevaksi ”elämäntapapuolueeksi”, joka ei perinteisen vasemmiston tavoin keskity sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Linke ei ole vallankumouspuolue, vaan painottaa sellaisia asioita kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa, ihonväria ja seksuaalista suuntautumista, toisin sanoen tekijöitä, jotka luonnehtivat ihmistä hänen yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta.

Solidaarisuutta aina
kuin kahleet, ikeet meitä painaa.

kari.naskinen@gmail.com